Joulu...

[yksi vain............]

ahdistaa... Mua vain masentaa ihan kamalasti, kun oma rakas kultani ei mistään hinnasta huoli minua jouluksi hänen vanhempiensa luokse vaikka asummakin yhdessä. Hän on sinne menossa ja sanoo vain, että kyse on yhdestä päivästä... Tuo loukkaa mua aikalailla.

Rakkaani kuulemma auttaa äitiään ja haluaa olla itse omien sukulaistensa kanssa. Muiden sisarusten puolisot ovat kyllä paikalla... Minä taasen saisin olla vaikka ihan yksikseni...

 

[lyhyesti]

Minulla taas on päinvastoin, en halua olla juurikaan tekemisissä joulun aikaan miehen suvun kanssa. Anoppilan joulut on olleet aina ankeita. Aattona aletaan näpräämään joulukoristeita. Siis tekemään niitä. Joulukuusi on metsän harvaoksaisin ja pienin, kitukasvuisin. Siihen värivalot ja tähti. Oujee.

Ruokailun ajatteleminenkin tekee pahaa, sillä seurusteluaikaan, ensikerroilla.. anoppi tuli tarjoamaan vastaleivottuja pipareita suoraan navettavaatteet päällä. Vihreä lehmän (?) paskakikkare kiersi koristeena paidan helmaa. Kyllä ei ole joulueväät sen jälkeen maistuneet.

 

[Anni62]

Meidän ei ole tarvinnut olla kummankaan suvun kans missään tekemissä koskaan jouluna, kaikki viettävät joulun ihan omissa oloissaan.
Käydään toki miehen äidin luona mutta siellä nyt käydään kerran viikossa muutenkin. Joskus käydään siskoni luona mutta miehen siskon luona käydään tosi harvoin. Joulu vietetään ihan kotosalla kaikessa rauhassa, ehkä vanhin siskoni käy kahvilla tai me käydään siellä kun asuu tosa lähellä.
Mutta sellaista pakkokyläilyä ei ole koskaan ollut.
Mun omat vanhempani asuivat niin kaukana, että mielummin käytiin vain kesäisin. Soitin toki aina äidilleni jouluna kun vielä oli keskuudessamme.
Että ihan rauhallista joulua vaan kaikille....

 

[jouluja kans]

Elin 10 vuotta avoliitossa. Yhtää jouluaattoa ei oltu yhdessä. Mies oli aina omein vanhempiensa luona ja minä omien. Joulupäivänä sitten käytiin ristiin kylissä. Me vaan ei oltu perhe sen miehen kanssa. Kumpikin tuli hyvin toimeen "avoappi"vanhempien kanssa ja muuten kyläiltiin, mutta joulut oli jotenkin pyhiä. Erohan siitä sitten tuli kuitenkin. Nykyisen a v i o miehen kanssa ollaan kutsuttu kummankin vanhemmat meille, sekä mun veli perheineen. Aina joku ei pääse tai menee välillä muualle mutta noista meidän jouluaattokokoonpano syntyy. On ihan eri meininki kuin ed suhteessa.
En halua manata, mutta ehkä teidän suhteenne ei tule kestämään jos koet joulut tuolla tavalla, ja vieläpä eri tavalla kuin mies. Minä ja ex avokki sentään koettiin samalla tavalla, että erillään oli parempi, eikä siitä sitten mitänä tullut kuitenkaan. Ei siis jouluihin kaatunut, vaan siihen että oltiin enemmän kavereita kuin pariskunta.

 

[Aika omituiselta]

kuullostaa, että olette perhe, mutta sinua ei kohdella perheenjäsenenä.
Minkälaiset välit siinulla on muuten miehen perheeseen? Käyttekö siellä yhdessä, vai käykö mies yksinään?

Mieleeni ei tule muita syitä kuin se, että mies ei koe sinua omakseen avoliitosta huolimatta. Toisena vaihtoehtona se, että hän jostain syystä häpeää sinua tai/ja hänen perheensä ei syystä tai toisesta pidä sinusta ja ovat miehellesi esittäneet toiveen sinun pois jäämisestäsi. Miehen esittämä syy tuntuu keksityltä verukkeelta.

 

[Ap:lle ja "aika omituiselta" -nimim:ille]

Tämä menee hieman asian vierestä, mutta minun miehelläni kesti aika monta vuotta ennen kuin hän esitteli minut äidilleen ja sisarilleen, vaikka asuimmekin siis jo yhdessä. Syyksi tähän hän sanoi myöhemmin sen, että kipeän avioeron jälkeen (hän oli siis jätetty osapuoli aikanaan) hän ei halunnut ottaa sitä riskiä, että hän "ylpeänä ja onnellisena" esittelee uuden puolisonsa suvulleen ja joka sitten jättää hänet kuin nallin kalliolle. Aikaa myöten (eli sitä aikaa kului yli kolme vuotta!!) hän oppi luottamaan siihen, että en ole lähdössä minnekään ja että rakastan häntä. Eli voisiko miehelläsi olla jokin tällainen "trauma" taustalla?

Siksi tämä nyt menee asian vierestä, että joulut vietimme alusta alkaen joko kaksin tai minun vanhempieni luona.

 

[rakastakko]

Erotrauma on hyvin mahdollinen vaihtoehto. Kukaan ihminen ei ole täydellinen, jokaisella on joku omituisuus joka häiritsee enemmän tai vähemmän.

Pystytkö rakastamaan häntä traumastaan huolimatta? Tai, puhumaan hänen kanssa näistä asioista?

 

[Ehkä häpeää omiaan]

Ehkä hän häpeää perhettään. Minusta oli alussa kauheaa, kun mieheni alkoi viettää joulua perheeni kanssa. Johtuen isäni "kummallisuuksista" joista ei tässä enempää.

Mutta onneksi huumorintajua riitti ja vuosien myötä totuin siihen, että joku toinenkin näkee omituisen perheeni.

 

[Kirjoitin nimimerkillä "ap:lle ja "aika...]

...omituiselta -nimim:ille" äsken eli siis kysytkö minulta tuota kysymystäsi, nimimerkki "rakastakko", että pystynkö rakastamaan miestäni erotraumasta huolimatta ja että pystymmekö puhumaan asiasta?

Eli jos kysyit, tässä tulee vastaus : ) Eli mieheni on kyllä jo selvinnyt tuosta traumastaan, mutta kolme vuotta siinä tosiaan meni, että hän uskalsi minuun luottaa ja esitellä minut suvulleen ja lapsilleen. Ellen olisi rakastanut, en olisi hänen kanssaan varmastikaan ollut, sillä kyllä välillä tuntui, että mikä minussa on vikana, kun minua ja yhteistä elämäämme "piilotellaan" hänen suvulta. Ja mieheni ei myöskään suostuntu puhumaan asiasta ennen kuin vasta sitten, kun "esittely" oli tehty, sen jälkeen hän kertoi, että mikä häntä oli asiassa pelottanut ja "riivannut". Onneksi kaikki kääntyi parhain päin.

 

[rakastakko]

Voi se silti jarrutella tulevaisuudessa asioita alitajuntaisesti. Omakohtaista kokemusta on, juur niin etten itse tajunnut olevani rajoitteinen. Asia piti oikein mätkäistä nenäni eteen ennekun ymmärsin, mutta sitten oli jo myöhäistä. Siitä alkaen piti oikein harkiten ottaa riskejä eikä mennä pelkästään tuntemusten mukaan. Ja se kannatti.

 

[Kirjoitin nimimerkillä jne.]

En tiedä, että mitä jarruttelua tässä enää on, olemme naimisissa, omistamme yhdessä asuntomme, olemme jättäneet ehkäisyn pois ja lapsi olisi tervetullut ja olemme jo monta vuotta jakaneet elämämme yhdessä kaikilta osin. Tietenkään tulevaisuudesta kukaan ei voi sataprosenttisella varmuudella vannoa mitään, mutta toivon tietenkin, ettei hän yhtä äkkiä enää kaikkien näiden vuosien jälkeen saisi mitään "taantumaa".

 

[alkuperäinen....]

Kiitos teille kaikille näkemyksistänne. Eiköhän tämä tästä tokene. Asioita voi nähdä niin monella tavalla. Musta vain tuntuu, että minua ei oikein arvosteta, kun en kelpaa juhlimaan joulua yhdessä...

 

[heivaaaaa]

Kiitos teille kaikille näkemyksistänne. Eiköhän tämä tästä tokene. Asioita voi nähdä niin monella tavalla. Musta vain tuntuu, että minua ei oikein arvosteta, kun en kelpaa juhlimaan joulua yhdessä...

Noin se vaan on,ei sua arvosteta,siis oikeastaan teidän suhdetta ei arvosteta,
mielestäni tuollainen homma ei käy jos on avoliitossa!.
Se merkitsee sitä, ettei mies ota teidän suhdetta vakavasti ja samoin miehen vanhemmat.
ja miksei miehen vanhemmista kuulu mitään? onko ne jo soittanut sulle ja kysynyt mikset tule myös viettää joulua ehidän luokese? Ei ole hä? ja miksi ei? no ,koska sun mies on jo kertonut vanhemmilleen, että ei se oikein enää tiedä haluaako jatkaa kanssasi,tuon takia et ole welcome.


sano sille kiss my ass! ja heitä se pellolle!:=D

 

[outoa---]

Minut esiteltiin nykyisen avomieheni perheelle, vanhemmille ja sisaruksille, jo heti ensi treffeillä Hieman pelottavaakin minulle kohdata koko suku ennen kuin on edes olemassa mitään suhdetta mutta mies tiesi jo minut tahtovansa pysyvästi omakseen joten ihan luonnolliselta se loppujen lopuksi tuntui. Jokaikisiin kissanristiäisiin olisin myös enemmän kuin tervetullut jos vaan tahtoisin mennä, mutta usein en tahdo. Joulu on kuitenkin AINA vietetty yhdessä, yleensä minun vanhempieni luona koska he asuvat kauempana ja näemme heitä harvemmin. Toisinaan vietämme kyllä joulut ihan kaksistaankin mutta joka tapauksessa ei ikinä erossa.

 

[ap:lle]

Miten vietit joulua ennen miestä? Eikö sulla ole omaa sukua jonka kanssa joulutella?
Mä olen aina vieraillut aattona vanhemmillani, mutta mies ei ole halunnut mukaan enkä ole vaatinutkaan. Hän joskus käy omien vanhempiensa luona, mutta ei aina. Aattoilta vietetty sitten yhdessä.

Hassu ajatus toi joidenkin näkemys, että erilaiset tavat viettää joulua ennakoisi jotenkin suhteen kestoa Tuttavapiirissä on "perinteisen sukujoulun" viettäjiä eronnut jo useampi, ja jos me joskus erotaan niin tuskin tän joulunviettotavan takia, hih...

 

[mies1]

Minua kiinnostaa joululahjat, miten niille käy?

 

[VanhaFrouva]

Rakkaani kuulemma auttaa äitiään ja haluaa olla itse omien sukulaistensa kanssa. Muiden sisarusten puolisot ovat kyllä paikalla... Minä taasen saisin olla vaikka ihan yksikseni...

Minun mielestäni sinä ja miehesi olette perhe, ja joulu on perhejuhla, joka sinun ja miehesi kuuluu viettää yhdessä.
Miehesi ei ole kasvanut aikuiseksi jos haluaa viettää joulun äitinsä helmoissa, eikä sinun, puolisonsa, kanssa.
Tietysti jos hän pyytäisi sinutkin mukaan asia olisi toinen.

Keskustele miehesi kanssa asiasta, ja tee hänelle selväksi mitä sinä haluat ja miltä sinusta tuntuu.
Ilmeisesti miehesi ei koe suhdettanne vakavaksi koska noin käyttäytyy.
Jos tilanteeseen ei tule muutosta, sinuns jättäisin miehen.
Vuosi toisensa perään saat muuten kokea samaa pahaamieltä jouluisin.

 

[miniä]

musta olis ihana jos mies ei haluaisi että meen jouluna anoppilaan, ei tarvis aina keksiä tekosyitä..