JOULUKUU 2006

[nosto]

Aloitetaan uutta ketjua kun edellisessä 100 viestiä täynnä.

LeeLoo 33v - 1. - LA 1.12.
Santr@ 29v - 1. - LA 1.12.
Nenna - 3. LA 1.12./26.11.
Tirlittan 29v - 2. - LA 2.12.
Sanna 32v - 3. - LA 5.12.
Suluho 32 - 3. - LA 5.12.
Hannele 30v- 1. - LA 6.12. LKS
Minni 21v. -1.- LA 6.12. LKS
Lila68 - 38v - LA 6.12 - HUS
Anna 37v - 1.- LA 8.12.
*fanny* 21v - 1. - LA 8.12.
punatulkku 25v - 1. - LA 8.12. - TYKS
mo 30v - 2. -LA 8.12, Hyvinkää
Lydia 34v - 2. - LA 8.12.
Äiti-78 - 4. - LA 9.12. LKS
Viivi-82 24v? - 1.? - LA 10.12.
Kira 29v. - 1. - LA 10.12.
Heinä 29v. 1. LA 10.12
Minzi-26v-2- LA 10.12. TAYS
Hanna 27v-1.- LA 11.12
Hannamari 23v - 1. - LA 12.12.
Taina 25 v - 2. LA 12.12.
Jeenu - 1. - LA 13.12
Sohvi 28v. - 1. - LA 14.12
Leppis LA 15.12.
Alisa – 2.- LA 15.12., Seinäjoki
Jane 28 v. - 1. - LA 16.12.
Tarja 26v. - 3. - LA 16.12.
Tuulimamma 35v - 2. - LA 16.12. - LKS
Kati 25v - 2. - LA 17.12.
manta-28v-1- LA 17.12.- TAYS
Hansu 31 v - LA 17.12. - Tukholma
Ilo 30v - 2. - 18.12 (??) - HUS
Leea LA 19.12.
Orvokki 25v. – 2. – LA 21.12.
Vera 22v - 1. - LA ?
Sanna O. 37v. – 2. – LA 23.12. -TAYS
Niisku 22 v. -1. -LA 25.12.
Mariia 36v. – 1. – LA 25.12.
Meri 31 v. - 1. - LA 26.12.
Vilma 28v. -2.- LA 28.12. TAYS
Iines 32v. -1. -LA 29.12.
Inna 27v - 2. - LA 30.12. - SatKS
Lellu 26v. - 1. - LA 31.12. TYKS
mimmi 34v. – 1. – LA 31.12.

 

[Lydia]

Hei vaan pitkästä aikaa. Ei ole ollut oikein mitään ihmeellisempiä kuulumisia,joten en ole jaksanut kirjoitella. Maha kasvaa vaan kovasti ja paksusti voidaan! Torstaina olisi lääkärineuvola. Saa nähä,onko paikat pysyneet kiinni,i hope so. On meinaan ollut jonkin verran supisteluja ja menkkamaisia kipuja alaselässä ja -vatsassa.
Vielä olisi 1,5kk äippäloman alkuun,eli se alkaa mulla 1.11. turvotusta on hieman,mutta ei niin paljoa kuin esikoista odottaessani. Vaikka vielähän tuota ehtii tulla.Mitään vaatteita en oo ostellu,äitiyspakkauksen kun otin ja esikoiselta on jäänyt kans,tosin ne on poikamaisia,samoin kuin oli pakkauksenkin vaatteet.Kaikki tavaratkin on valmiina,muutaman tuttipullon jos ostaisi kuitenkin varalle. Esikoinenhan ei koskaan ruvennut "pullolapseksi" vaan rinnasta suoraan nokkamukiin Häntä imetinkin pitkään,saa nähä onnistuuko pikkukakkosen kanssa imetys.

 

[Mariia]

Minäkin se täällä taustalla roikuskelen. Ei myöskään mitään ihmeempiä. Japanilais ankka kävelytyylillä edetään ja pari tuntia jalkeilla on maksimi. Työnantaja jo tuputtaa sairaslomaa ottamaan, mutta meinaan vielä sinnitellä ainakin ensi kuun, ehkä puolta päivää alan tehdä. Saa nähdä mitä neuvolasta sanovat kun menen torstaina.

Pelottaa oikeastaan vähän tämä elämän muutos ja töistä pois jääminen ja mitenhän sitä sitten sen vauvelin kanssa pärjää. Minun sosiaalinen elämä täällä on aikalailla työpiireissä, kun vasta niin vähän aikaa olen täällä asustellut. No Hansuhan tulee sitten kohta tänne rapakon toiselle puolelle niin katotaan jos vaikka jotakin keksittäisi. Oon kyllä sellainen kotihiiri että mielelläni kotonä kyhjötän eli jos kotia nyt sitten jään niin täytyy ravistella itseään liikenteeseen.

Mulla ei kait ole mitään supistuksia ollut, mutta oon kait niin blondi etten tajuaisi vaikka olisikin. Ainut kipu mikä on niin tuo häpyluun jomotus.

Käytiin viikonloppuna ostamassa Ikeasta vauvalle sänky patjoineen, hoitoalusta ja kaikenlaista tarpeellista. Sittenpä sitä ei enää viikonloppuna enää pahemmin liikuttukaan, meni paikat sen verran 2-3 tunnin kävelystä ja seisomisesta kipeäksi. Onneksi käytiin nyt, en viimeisilläni olisi mitenkään jaksanut. Onneksi alkaa kohta kaikki olla hankittuna Vielä sitteri ja turvakaukalo hankkimatta. Millaisen turvakaukalon olette hankkineet ? Minusta kaikkein vaikein hankinta...vai pitäisikö vuokrata vakuutusyhtiöstä ?

Luulin että on ihan yleistä että äitiysloma aloitetaan kuukautta ennen, mutta ainaskin täällä Ruotsin puolella on yleisempää että ollaan sairaslomalla loppuaika ja sitten vasta kun lapsi syntyy otetaan äitiysloma. Täällä se on 480 päivää eli n. 1 v 4 kk. Aika pitkä aika...Pitänee vielä ottaa selville mitä jos ne kaikki pitää putkeen niin mitä mahdollisuuksia saada jotain hoitovapaita myöhemmin. Kaikki on niin uutta ja vielä täällä vieraalla maalla...

Mariia 26+0

 

[Orvokki]

Up!!

On aika iso ero noissa ä-lomissa Suomen ja Ruotsin välillä. Olis ihana saada olla yli vuosi kotona ihan äitiyslomalla ennen kun tartteis edes miettiä mitään töihinpaluuta... Mutta taitaa olla ihan hyvä edes tämä nykyinenkin systeemi (konservatiivinen isäni sanoisi että ei sitä ennen vanhaan, synnyttämästä lähdettiin heti takas peltohommiin niin kuin mummokin oli kuulemma tehnyt... =) )

Kukas se oli joka täällä sanoi että on vähän kyllästynyt kuulemaan vatsan pienestä koosta; no, täällä ilmoittautuu kohtalotoveri. Esim. viime viikolla hyvä kaverini, jolla itsellään kaksi lasta, kysäisi että missäs se minun maha on. Ei varmasti tarkoittanut mitään pahaa mutta olisi tehnyt mieli paukauttaa jotain ilkeää takaisin jos olisin sillä hetkellä keksinyt. Jos on pieni maha niin se sitten on, minkäs sille teit. On niitä hyviä ja normaaleja lapsia ennenkin pienistä massuista tehty! Kiitti kun sain jupista!! =) Pannaan hormonien syyksi että kaikki ulkonäköön ja mihin muuhun tahansa liittyvä kommentti ulkopuoliselta taholta kääntyy ainakin minun pienessä mielessä nykyään arvosteluksi, negatiiviseksi sellaiseksi....

Känkkäränkkäterveisin Orvokki, 26+6

 

[Hansu]

Huomenia!

Nostellaans meitä taas vähän ylöspäin!

Mun päivät vaan vähenee Suomessa, "aamukampa" sanoo, että 23 päivää jäljellä! Onneksi mies tulee puolentoista viikon päästä meitä kattomaan, on jo kova ikävä! Äidillä on kyllä ihan mukava asustella, ruuat odottaa aina kun tuun töistä. Ja varsinkin, kun tietää, että lokakuun jälkeen ei tulla Suomeen ihan vähään aikaan, näkee siis äitiä valitettavasti aika vähän.

Mä aloitin nyt iltakävelyt ja se auttoi taas alkaneisiin suonenvetoihin. Hyvä niin, ne oli tosi ikäviä. Ja sain varattua itsleleni hierojan, ajan sain kyllä vasta 2.10, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Selkää juimii yhä silloin tällöin, mutta ehkä vähemmän kuin viime viikolla.

Neuvolalääkärillä kävin eilen ja aivan ihana vanha setä oli! Mittaili vatsan kokoa ja sanoi että isohko on! Lapsivettä normaalisti. Sf-mitta huiteli käyrien yläpuolella. Pelkäänkin, että millaista norsunpuolikasta sitä lähdetään synnyttelemään jouluna! Itse olin sellainen kirppu ja mieheni parimetrinen hujoppi joka oli suuri vauva syntyessään. Eli hyvältä näyttää.. Ehkä siksi selkä onkin niin lujilla, kun joutuu kannattelemaan tälläistä mahtimasua.
Joo, Orvokki mainitsi, että hänelle sanotaan masun pienestä koosta ihan kyllästymiseen asti. Mä taas saan kuulla joka päivä, että oho, kylläpä se sun mahasi on taas kasvanut yön aikana valtavasti! Yritetään me vaan nyt kestää!

Mun sormet syyhyää jotta pääsen laittamaan vauvalle nurkkausta ja pistämään kaiken valmiiksi! Kaikkea pitää vielä hommata. Vien Suomesta vauvakirjoja, sekä uusia, että vanhoja omia. Pitäisi olla tallella vielä kankaasta tehty kirja, jonka kummini teki mulle 32 vuotta sitten! Nostalgiaa!

Mutta hyvää päivän alkua kaikille!

Hansu 27+5

 

[Vilma]

Hei,

Hiljaiseloa täälläkin... kävin neuvolassa ja kaikki kuten pitääkin.
Sf mitta oli kasvanut kuukaudessa 5cm ja oli nyt 22, onneksi myös nousussa hemoglobiini (106-->125), painoa tullut edelleen tasaisesti 500g/vko ja dopplerilla sydänäänet kaikuivat varmaan odotushuoneeseen saakka.
Hmm.. painoa tasaisesti alusta lähtien 500g/vko ja jos raskausviikkoja 40, niin kyllä se varmaan sitten 20kg on ihan realistinen saavutus : )

Voin nyt ensimmäistä kertaa raskauden aikana sanoa voivani hyvin! Johtuu siitä, että loputon väsymys näyttäisi olevan mennyttä. Olen energinen ja vauhdissa aamusta iltaan kuin duracell pupu. Kai sitä ottaa menneitä kuukausia vähän takaisinpäin. Vielä kaksi viikkoa sitten olin vakuuttunut jääväni äitiyslomalle, eli saikulle, viimeistään lokakuun alussa, mutta nyt suunnittelen sinnitteleväni jopa sinne marraskuun loppuun.
Olo on kyllä muuten hyvin herkkä ja tunteellinen ja olen ikäväkseni jopa tirahtanut itkuun muutaman kerran töissä kahvitauolla. Heh.. onneksi täällä arvostetaan luovuutta, herkkyyttä ja persoonallisuutta.

Minua jaksaa ihmetyttää kuinka erilaisia kaksi raskautta voivat ollakkaan. Esikoinen oli kohdussa melko rauhallinen ja hiljainen, mutta tämä kakkonen muistuttaa olemassaolostaan kovaa ja jatkuvasti. Persoonia ovat heti alusta lähtien juu..

Hankintoja en pahemmin ole vielä tehnyt. Vanhat yhdistelmävaunut on kasattu rattaista vaunuiksi, mutta rintareppu, syöttötuoli, esikoiselta säilyneet vaatteet, muutama uusi vaatekappale, tuttipullot, rintapumput yms. odottavat yhä varastossa että saan vauvan huoneen seinän maalattua ja uudet huonekalut ostettua. Ihanaa ihanaa.. en malta odottaa että pääsen sitten sisustamaan pikkuisen huonetta. Pinnasänky toki laitetaan aluksi meidän vanhempien makuuhuoneeseen.
Kyllä tässä vielä on aikaa ja äitiyslomalla sitten loput. Sitäpaitsi hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty... täytyy tässä nyt myöntää että olen tarkkaan suunnitellut huonekalujen paikat ja huoneen värityksen lakanoista, verhoista, matosta ja imetysnojatuolista lähtien, sekä miettinyt sairaalakassini sisällön sekä kotiinlähtövaatteet.

rv 25+6

 

[Taina]

Heippa!

Kyllä sai hyvät naurut tosta ketjusta, jossa manailtiin raskauden ongelmia! Oli kiva kuulla ettei oo ainut jota iso maha jo tympii, sohvalta nouseminen on työn takana ja pinna koko ajan kireellä! ) Eniten mua harmittaa se että esikoinen saa oman osansa tästä äidin kiukkuilusta. Mies nyt osaa ensimmäisen raskauden jälkeen jo jotenkin suhtautua tähän mun lyhyeen pinnaan ja tinttailuun ja tietää, että johtuu vaan hormooneista, mutta meidän pikku mies on varmaan kyllä harmissaan kun äiti on vähän väliä vihainen pikku jutuista...

Meillä esikoinen tuumas viikonloppuna kun juttelin taas kerran vauvasta (yritän vähän väliä "psyykata" että tottuu ajatukseen pikkusisaresta), että minä olen "Jessen äiti, EI vauvan äiti"... ) Tämä tuli siis hyvin painokkaasti ja vakavalla naamalla. Saa nähdä minkälaista mustasukkaisuusdraamaa on vielä tiedossa.

Tälläistä tänne siis kuuluu, välillä olo on onnellinen ja välillä taas kaikki harmittaa...vähän tälläistä vauristorataahan tää elämä nyt on, mutta onneks tää on vaan väliaikasta! ) )

Taina 28+2(?)

 

[Lydia]

Mua kans nauratti tuo ketju,josta Taina kirjoitti! samantyylistä ajattelua täälläkin, ottaa pattiin kun maha on niin iso,ettei saa kenkiä itse jalkaa. Nukkuminen on hankalaa,ainakin kyljeltä toiselle kääntyminen ja ylös nousu.Mitkään "kunnon" vaatteet ei mahdu päälle,vaan näytän ihan läskipossulle kaikissa. Enkä viittis uusia ostaa,kun tää on kai viimenen kerta raskaana.

Näitä ajatuksia ei vaan kehtaa kertoa muille Onneksi sain tänne kirjoittaa)

 

[Mariia]

Samat sanat. Luin kanssa tuota samaista ketjua ja oli niin paljon tuttuja ajatuksia. Ihan ääneen purskahdin töissä nauramaan, kattoivat vieruskaverit vähän pöljäksi, mutten viittinyt kummiskaan selventää mitä naureskelen. Tuskin olisivat ymmärtäneet...

Mulla on huomenna neuvola ja meinaan valittaa tästä voinnista. En siis kerta kaikkiaan jaksa enää tsempata töissä. Mulla aika vaativa työ bydjetteineen ja aina pitäisi jaksaa olla iloisella päällä. En jaksa ! Eli rupean siis puolipäivä sairaslomalle ja tekemään vain töitä kahdeksasta kahteentoista. Uskon että vaikuttaa työn tulokseen paljon ja ennenkaikkea oma elämän laatu paranee. Nyt vaan aamulla raahaudun töihin ja jaksan pirteillä siellä puolille päivin ja loppupäivän vaan kulutan aikaa laskien minuutteja että milloin pääsee pois sieltä. Työnanatajan kanssakin olen jo alustavasti asiasta jutellut ja oli samaa mieltä. En kuitenkaan kokonaan halua kotiin jäädä...

Mulla on kanssa tullut nyt kuvioihin nuo nukkumisvaikeudet. Paikat puutuu ja jos haluaa kylkeä vaihtaa niin täytyy herätä että saa siirrettyä jalat oikeassa kulmassa toiselle puolelle ilman hirveää luitten pauketta. Ja vähintään kerran yössä on vessassa käytävä. On tämä yhenlaista odotusaikaa todellakin...Vaikka en minä halua valittaa....

Nyt pitää lähteä huuhtomaan blondausväri päästä...meinaa viisaus kasvaa juuresta ulos...

Mariia 26+3

 

[Jane]

Heissan!

En ole aikoihin kirjoitellut kuulumisia, mutta tiiviisti olen kyllä taustalla seuraillut... Nyt on menossa rv27+4, viime viikot on tuntuneet menevän tosi nopsaan! Kovin paljon ei olla vielä hankintoja tehty, mutta vaatteita on jo aika hyvin vauvalle kertynyt (ei kuitenkaan juuri yhtään uutena ostettuja vaan tutuilta käytettyjä saatu ja kirppikseltä edullisesti shoppailtu) ja vaunutkin saatiin viikonloppuna ostettua. Raskaus on edennyt oikeastaan tosi hyvin ja ilman mitään kummallisuuksia (koputtaa puuta). Eilen olin sokerirasituskokeessa koska lievä ylipaino ennen odotusta (bmi 27) ja hyvin meni läpi, onneksi. Painon nousun kanssa on ollut probleemaa, eka 3-4 kk ei noussut oikeastaan lainkaan, mikä hyvä ja sen jälkeen onkin tullut n. 1kg/vko, kääk! Mitään älytöntä syömistä ei ole ollut, mutta myönnetään että ruoka on maistunut kiitettävästi ja suklaa vähän liiankin hyvin. Hirvittää todella, mutta onneks nyt tuntuu että painon nousu on ruvennut asettumaan normaaliin mittoihin ja olipa aamulla vaa’alla käydessäni pudonnut kilon viime viikosta. Luojan kiitos, koska muuten mä en mahdu enää loppupuolella kulkemaan ovista.. =) Joo, ja vatsaa on jo sen verran, että just niiden kenkien jalkaan laittamisen kanssa saa ähistä ja puhista, täytynee koittaa löytää helposti jalkaan menevät versiot.

t.jane

 

[-Meri-]

Laiskasti minäkin olen tänne kirjoitellut, mutta tulin nyt kertomaan että paksusti voidaan!
Orvokki tuossa valitteli pientä masua, mutta älä ole huolissasi. Kyllä se vielä ehtii kasvaaa tuskastuttaviin mittoihinkin. Ennenkaikkea jätä toisten kommentit ihan omaan arvoonsa!

Tuota omaa neuvoa olen joutunut noudattamaan myös, hammasta purren. Mun mahaa "neuvolan täti" siunaili (rv 17 ja rv 22) kuinka pieni se oli. Nyt myöhemmin masu on sitten pullahtanut ihan hetkessä sellaisiin mittoihin, että olen jo saanut useamman kommentin siitä, kuinka vaikeaa mun loppuraskaus tulee olemaan, kun tuo maha on jo noin iso!!?!
Selittelen itselleni että tämä on ollut vain sitä normaalia (toivottavasti!) kasvuspurttia, sillä ainakin ruokalutottumukset ovat olleet ennallaan. Ensi viikolla on taas neuvola, joten siellä viimeistään mun harhaluulot oikaistaan, jos väärässä olin.

Hankintoja olen alkanut pikkuhiljaa tehdä ja äitiyspakkauksenkin olen jo saanut. Yllätyin kyllä Kelan nopeaa toimintaa.
Tuntuu vain että mitä enemmän noita hankintoja miettii, sitä enemmän löytyy asioita, joita saattaisi tarvita. Mutta mistä ihmeestä sitä tietää etukäteen, mitä kannattaa ehdottomasti hankkia ja mitä jättää hankkimatta? Mitä enemmän noita vauvakuvastoja sun muita selaa, sitä enemmän löytyy juttuja, mitä ei olisi voinut edes kuvitella tarvitsevansa! Tähän menessä meillä on hankittuna ihan vain perusjutut (vaatteita, vaunut, sänky jne.), muilta hankinnoilta olen yrittänyt hillitä itseni luottamalla siihen, että kaupat ovat auki vauvan syntymänkin jälkeen.

Kengät vielä sujahtaa jalkaa suht helposti (taitaa olla valmiiksi niitä helposti jalkaan meneviä), mutta vaatteiden kanssa multa meinaa "palaa pinna". Toisaalta järkeilen että on turha hommata paljon varsinaisia äityisvaatteita, kun niitä tarvitsee niin vähän aikaa, mutta silti tuskastuttaa se että vaatekaapin valinnanvara on vähissä.
Tai ehkä se on sitä että sieltä löytyy niin paljon kivoja vaatteita, joita haluaisi pitää, mutta kun ne ei vain enää mahdu. Myönnän että on todella pinnallisesti ajateltu, mutta ei ehkä niin paljon pahaa ettei jotain hyvääkin. Nyt nuo samat "vanhat" vaatteet, jotka aiemmin tuntui tylsille, näyttääkin taas ihan kivoille.

-Meri- rv 26+2

 

[Tuulimamma]

Nostetaanpa uusin lista etusivulle, kun tuo vanha lista pomppasi sinne Lilan myötä....

Täällä Pohjolassa kasvatellaan mahaa "rauhallisissa" tunnelmissa... Masukki myllertää ja välillä tuntuu, että siellä kasvaa pieni nyrkkelijän alku .

Painoa on tullut rapiat 6 kg ja masukäyrä kulkee alarajalla kuten viime raskaudessakin... Vissiin leveä lantioni aiheuttaa sen, että kohtu ja sen myötä masukki viihtyvät alempana... Hemppa on hieman alhaalla, mutta onneksi se ei ole aiheuttanut suurempia päänsärkyjä tms. Asiaan palataan 1,5 vkon päästä, kun on seuraava neuvola ja lääkärillä käynti.

Mielialat vaihtelee laidasta laitaan... Tänäaamuna sain hysteerisen itku- / raivokohtauksen, kun mies tuhahteli kodin olevan ainaisen pikku kaaoksen vallassa...eikä mitään kuulema löydä. - Mites pidät kämppää siistinä ja tavaroita paikoillaan, kun on remppa meneillään, 3,5 -vuotias riiviö levittelemässä tavaroitaan... ja mies joka ei osaa laittaa tavaroita (vaatteita, aseita, posteja....) sinne mistä on ne ottanut, vaan jättää keskelle lattiaa... Turhauttavaa!!!
Mä hoidan päivätyön lisäksi kauppakäynnit, ruuat, lapsenhoidon (90 %), pyykit, perussiivoilut... ja välillä tuntuu, että mun pitäisi alkaa vielä asentelemaan keittiökaappeja ja lattialaminaatteja, että isäntä sais tehdä kahta työtään ja juosta vapaa-ajat metsällä...
argh! Että nuo isukit osaa joskus olla rasittavia...

No joo, se siitä...oli pakko saada purkaa tää ryöppy jonnekin! Onneksi edessä on viikonloppu!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tuulimamma 27+6

 

[Mariia]

No kuuluhaan sitä sieltä Lapistakin jotain sentään Tuulimamma! Kuulema ihana ruska-aika alkamassa ja Saariselällä jo luntakin oli tullut.

Minä täällä sitten teen viimeistä päivää täyttä päivää töitä ja aloitan maanantaina tekemään puolta päivää eli puoli päivää töissä ja puoli päivää sairaslomalla. En viitti väsyttää itseäni ihan turhan takia liikaa. Uskon että vaikuttaa tuo työajan lyhennys kaikkiin asioihin.

Neuvolassa sf-mitta oli 26 eli melkein käyrällä mennään. Sokeriarvo oli hieman kohonnut 7.3, kun ei ole joka kerta mitattu ja nyt sitten tietysti aamulla väänsin donitsin aamukahvin kanssa eli ei enää ennen neuvolaa donitseja...Ensi viikolla sitten ultra ja taidan kysäistä kumpi on tulossa, vaikkakin mulle on ihan sama, mutta toisaalta olisi kiva tietää. Jännittää taas nähdä tuonne masun sisälle.

Alunperinhän meille piti tulla esikoinen jo elokuussa, mutta keskenmenon takia siirtyikin sitten joulkuulle. Olen nyt sitten ihan uteliaisuuttani käynyt katselemassa tuolla jo synnyttäneitten puolella mitä niille kuuluu ja ihan kauhistuttaa. Ei olisi pitänyt käydä lukemassa ollenkaan...Tuntuu että kaikilla on sellainen lapsi joka itkee 2-3 tuntia iltaisin ennen kun saa nukkumaan. Eli täällä kädet ristissä nyt toivon että tulisi nyt pliis sellainen helppo lapsi. Mitään kokemusta ei ole mulla pikku vauvoista, joten realiteetit ei ole tiedossa.

Kun synnytyksen jälkeinen aika saattaa tosiaan olla tosi rankkaa aikaa niin siksi olen nyt ajatellut nauttia täysin siemauksin tästä jäljellä olevasta kolmesta kuukaudesta ja hemmotella itseä kaikin keinoin. Ottaa rennosti ja nauttia oleilusta...Menen nyt mammajoogaankin että vähän tuota hengitystaktiikkaa oppisi, olen kyllä vanha kuorolaulaja joten pallea pitäisi olla kunnossa.

Olen pikkuhiljaa alkanut tutustumaan kaikenlaiseen synnytystä koskevaan kirjallisuuteen. Synnytys ei pelota ja uskonkin että kunnialla se suomalaisella sisulla hoidetaan. Eniten jännittää että tajuanko niitten ruotsalaisten hoitajien pälpätystä kun on kriittiset hetket käsillä. Nytkin täytyy täysillä keskittyä aina että jaksaa kuunnella ruotsin kieltä ja vielä ymmärtääkin jotain.

Mulla on kanssa koko kämppä ihan hirveässä kunnossa ja kun äiti on tulossa ensi viikolla auttamaan muuttotouhuissa niin ihan hävettää että näkee millaisessa sotkussa eletään. Pitänee vähän viikonloppuna jotain laittaa järjestykseen. Meillä on varmaankin villakoiria siellä täällä ja ihan kauhistuttaa nähdä nurkat kun huonekalut siirretään. Nyt on sitten 3 kk aikaa opetella taas siisteyden akkoset ennenkuin pikkuinen tulee ettei se heti saa jotain kauheita allergioita. Jotenkin vaan on jäänyt kaikki siivoustouhut kun on tiennyt että muutto on tulossa ja voi sanoa siivouksesta että EVVK. Mullakin mies tahtoo olla sellainen että jättelee vaatteita vähän mihin sattuu, mutta olen antanut olla; en jaksa välittää. Mutta sitten hävettää kun joku tulee kyläilemään...

Nyt täällä kyllä taas niin kesäinen ilma ulkona, että yli 20 astetta lämmintä, että en sitten tiedä mitä tuosta siivoilusta tulee. Koko kesä on ollut niin lämmin ja aurinkoinen, että aina on muka pitänyt siirtää siivoilut huonolle ilmalle...ja sitten on jäänyt siivoilematta. No olen kyllä kerran viikossa imuroinut pahimmat mutta kunnon siivoilu on jäänyt. Huono omatunto...

Aurinkoista viikonloppua toivottaen !

Mariia 26+4

 

[Taina]

Lila68:

Ei sitä synnytystä tarvitse pelätä! Mä oon itse kamalan kipuherkkä ja pelkään jopa verikoetta, mutta synnytys on jotain ihan muuta. Siinä sillä kivulla on joku tarkoitus (joka pyhittää kaiken kivun). Se on varmasti sivusta katsottuna paljon villimpää touhua kuin mitä itse koettuna. Kipeetähän se tekee sitä ei voi väittää, mutta loppu viimein ne pahimmat kivut kestää niin vähän aikaa ja niihin on tarjolla kivunlievitystä, jos haluaa. Naiset on synnyttäny kautta maailman sivun ja mekin pystytään kyllä siihen. Sittenpähän kun se on ohi niin voimme ainakin olla itsestäämme ylpeitä! ) Paljon reipasta mieltä vaan mukaan niin hyvin sujuu! Ja jos ei suju niin ainakin auttamassa on ammattilaisia, jotka osaavat asiansa.

Mua hirvittää enemmän se synnytyksen jälkeinen olotila. Esikoisen jälkeen en voinut istua lähes kuukauteen (pahat repeämät), tissit meinas haljeta, oli kipeet ja tulehtuneet, imettäminen takkus, nännit oli verillä, tuli peräpukamia, pissaaminen sattui, virtsa karkaili, itku oli herkässä ja hormoonit pinnassa... Olihan siinä paljon opeteltavaa ensikertalaiselle! Olo oli lähinnä kun olis maantiejyrän alle jäänyt... Itse en osannut varautua tähän ollenkaan, tuntui, että kun olin synnytyksen kestänyt niin kaiken pitäisi olla nyt jo kunnossa, mutta eihän se niin mennyt! Ja tämä ei nyt todellakaan ollut tarkoitettu pelotteluksi! Toisilla (suurimmalla osalla?) olo on varmasti jo pian synnytyksen jälkeen mitä mainioin, itse olisin vaan toivonut, että joku olisi minulle kertonut, että näinKIN voi olla, olisin tiennyt vähän henkisesti valmistautua!

Mutta se tästä aiheesta! ) Nyt iloisempiin asioihin, meidän vauvalla oli tänään ekaa kertaa hikka! Olin ihan unohtanut miten hassulle se tuntuu kun mahassa pikku ihminen hikkaa! )

Hauskaa viikonloppua kaikille joulumammoille!! )
Taina 28+4

 

[Tuulimamma]

Hellou again!
Ruska on täällä Pohjois-Lapissa tosiaan komeimmillaan tai ehkä mieluummin jo hiipumaan päin... Aurinkoisella säällä on ollut todella kaunista! Ensi lumi satoi maahan keskiviikkona ja esikkotytteli teki jo ekat lumiukkonsa koirien iloksi... Oli myös kovin innostunut siitä, että kohta on joulu ja saadaan vauva?!? No viikonlopuksi on tiedossa vesisadetta eli ukkelit sulaa ja joutuu tyttelikin palaamaan maanpinnalle jouluhaaveidensa kanssa... .

Olen kertonut esikolle, että joulupukki tuo vauvan ja yks päivä tyttö tuumiskeli kotona, että tuokohan se joulupukki tosiaan sen vauvan vai tuleeko se äidin massusta... "Taitaa tulla massusta" oli johtopäätös!

Meille piti kans tulla vauveli jo heinäkuun alussa, mutta tilauksen kanssa tuli ongelmia ja saammekin prinsessan näillä näkymin sitten joulukuussa... Taisit ollakin Mariia tuolla Kermiteissä silloin aiemmin...eller hur?!

Minäkin toivon, että tuleva vauveli olisi hieman helpompaa sorttia kuin tämä esikoinen oli... Meillä oli iltahuudot keskimäärin klo 18-22. Mikään ei auttanut... lievää koliikkia ilmeisesti! Sitä kesti 1-2 kk... rankkaa aikaa! Imetin 2-3 tunnin välein öisin kunnes maito ehtyi tytön ollessa 4,5 kk. Kun loppui tissimaito niin onneksi tyttö ei sitten huolinut pulloakaan... Alkoi nukkua pidemmät yöunet ilman ruokailuita ja vaipanvaihtoja.
Loppujen lopuksi esikoinen oli noista iltahuudoista huolimatta todella helppo vauva... nukkui pitkät päikkärit, viihtyi itsekseen lattialla, oli omatoiminen kaikin puolin... kovatahtoinen, sinnikäs pimu alusta alkaen ja on sitä edelleen!

Kummasti sitä elämä opettaa olemaan sen vauvan kans eli turha sitä on stressata etukäteen! Äidinvaistot on todella vahvat! - Synnärillä opetetaan imetystä, vaipanvaihtoa, kylvetystä jne. Kannattaa kysellä siellä ja sitten jatkossa neuvolasta!

Nautitaan nyt vielä masusta ja myllerryksestä masun sisällä!

-Tuulimamma-

Ps. Pieni urputus aiemmin helpotti kummasti oloa...

 

[Hansu]

Hih, mä en edes tiennyt, että masuvauvakin voi hikotella tai että se jopa tuntuu! Ihanaa!

Mä en pelkää synnytystä tai sitä kipua mitä siinä tulee varmasti olemaan. Sitä ehkä jännitän, että jaksanko ponnistaa, joudutaanko vauva vetämään vaikka imukupilla ja että tuleehan sieltä sitten terve vauva! Mutta aivan takuulla kun se hetki tulee, kun pitäisi lähteä sairaalaan, niin alkaa jännittämään ja ehkä jopa pelottamaan! Mä varmaan unohdan siinä hötäkässä ne vähätkin ruotsinkieliset sanat jotka osaan, täytyy huutaa sitten suomeksi! Tai laittaa mies asialle. Se on kyllä vähän eritekammoinen, sanoinkin, että turha mennä sinne alakertaan katselemaan, pyörtyy vielä! Muuten se on kyllä kovin reipas, ja ollut niin paljon mukana tässä raskaudessa ja huolehtimassa musta.

Mä menen tänään saunaan ja lököttelen muutenki koko viikonlopun. Ja näen kavereita, kohta niitäkään ei näe, kun muutto tulee
Ja menen äidin kanssa käsityömyyjäisiin.

Oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Hansu 27+5 (olin jo muka näillä päivillä jo keskiviikkona näköjään!)

 

[Taina]

Heippa!
Täälä länsi-suomessa ei oo lumesta tietoakaan, aamulla satoi ja muutenkin on synkkää ja kalseeta.

Meilläkin esikoinen oli itkuinen vauva tai siis nukkui kyllä yönsä hyvin ja päivällä pitkä unet, mutta tossa 1-2kk ikäisenä huusi naama punaisena joka ilta monta tuntia. kai oli sitten koliikkia? Saa nähdä onko uus tulokas yhtä itkuinen... Toivottavasti ei. Oon kyllä varautunu siihen, että rankkaa tulee, ainakin ne ensimmäiset pari kuukautta. Lähinnä mietityttää, että miten esim. esikoinen saa nukuttua jos vauva itkee myöhään yöhön? Taitaa olla enemmän sääntö kun poikkeus, että pienet vauvat itkee iltaisin ennenkun nukahtaa.

Hassua että tänään alkoi jo kolmaskymmenes raskausviikko! Niin se aika vaan menee äkkiä. Pian me ollaan jo tositoimissa laitoksella! )

Taina rv29+1

 

[Mariia]

Ollaan taas näköjään kohta putoamassa sivuilta, joten kirjoittelenpa että saan taas meidät asialliselle paikalle.

Tuulimammakos se kirjoitteli niistä mielialanvaihteluista...samma här ! Eilen piti ihan mitättömän ja typerän asian takia vollottaa kuin olisi jokin pahemipikin asia ollut. Mies vaan sattui kysäisemään että olenko syönyt päivän aikana mitään ja kun en oikein ollut syönyt ja kaupassakaan ei oltu keritty käydä niin sitä sitten piti vollottaa. No mies siitä sitten kun tokenin halusi viedä minua sinne kauppaan ruokaostoksille ja piti ihan miehelle sanoa että älä sitten puhu mulle mitään, kun muuten alkoi taas vollotuttaa ihan kauheasti. Ja ole siinä sitten ihmisten ilmoilla kaupassa vollottamassa...taas jälkeenpäin ei voi kun nauraa ittelle. Mulla on näköjään noin kerran kuussa sellainen vollotuspäivä, itseasiassa nyt kun ajattelen niin sattuu juuri siihen aikaan kun olisi ennen kuukautiset alkaneet, onkohan silloin joku hormoonihuippu menossa ? En kestä yhtään että mies kyselee ja huolehtii minusta, siitä sitten padot aukeaa...

Hirveän äkkiä tuntuu nyt tämä aika menevän. Mulla nyt tasan 3 kuukautta laskettuun aikaan ja tuntuu että kohtahan se on. Tärkeimmät jutut alkaa olla hankittuna ja huomenna tulee äiti kylään ja kantaa taas jotain sukulaisilta saatuja vauvan vaatteita tullessaan. Ei meidän vauvelilta ainaskaan vaatteet lopu...Varmastikin sillä vauvelilla on kaikista mukavinta sellaisessa koko potkupuvussa, mutta sitten kun lähetään liikenteeseen niin onhan se mukava pukea nättejä vaatteita päälle. Piti oikein tilata sellaiset mini lappuhaalaritkin, varmastikin niin epäkäytännölliset kuin olla ja voi, mutta kun en voinut olla tilaamatta, joskus kyläillessä voidaan niitä sitten käyttää kun vauva on muutaman kuukauden vanha.

Hitsi meikäläisen muuttosiivous ei ota edistyäkseen. Se on vähän sillä asteella että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...hirveästi olen suunnitellut Nyt on viimeinen ilta ennen äidin tuloa aikaa laittaa paikat suht kuntoon, pitää nääs siivota että äiti voi tulla tänne siivoamaan...Jotenkin on ihan aivot ihan jumissa ja nuo tavarat ei vaan kulkeudu muuttolaatikoihin. Sohvan nurkka kutsuu enneminkin.

Täällä on aivan ihanat ilmat ollut vieläkin, kokoajan yli 20 lämmintä. Ja mulla ottaa päästä kun ei pääse ulkoilemaan. Äskenkin kävelin tunnelbanalta kotiin ja matka oli n. 500 metriä ja siitäkin loppumatka oli yhtä tuskaa. P...kele että ottaa päästä ! Haluttaisi niin käydä iltalenkillä ja olla ulkona. Musta tulee ihan sairas ja sairaan näköinenkin kun kokoajan olen sisällä.

Aloitin eilen tekemään puolta päivää ja tuntuu ihan omituiselta. Ihan kuin silloin joskus nuorena kun pinnasi koulusta. Henkisesti tuntuu että jaksaisi vaikka kuinka mutta kun tuo kroppa pistää vastaan ja perempi toimia sen mukaan.

Nyt olen vakaasti päättänyt että makean syönti vähenee ! Ihan kauhea makean himo on iskenyt. Kokoajan pitäisi jotain hyvää mussuttaa. Parempi nyt vielä stopata ennenkuin on liian myöhäistä. Olisi se ihan kauheaa kun tulisi joku raskausajan diabetes ja ei sitten saisi syödä mitään.

Perjantaina sitten ultraan ja saas nähdä näkeekö tulijan sukupuolen, vaikkakaan sillä ei ole mitään merkitystä. Kunhan tulisi sellainen onnellinen lapsi.

No tulihan tuota taas sepustettua vaikka ajattelin vaan nostaa meitä. No Tukholma hiljenee perjantaihin saakka. Käväsen sitten kirjoittelemassa ultra kuulumisia.

Aurinkoista alkusyksyä toivottaen

Mariia 27+1

 

[Hansu]

Heissan!

Mehän tiputaan ihan ulos! Nostellaan taas hieman..

Käväsin eilen ultrassa ja hienosti meni! Terveen oloinen kaveri siellä köllötteli. Sillä vaan iski ujous ja piti jalat tiukasti yhdessä, ei nähty siis sukupuolta,pöh! Lääkäri olis muuten kertonut. No, jääpi sitten jotain yllätystä jouluksi!

Mulla on ollut tosi monta hiivatulehdusta raskauden aikana, kolme tai neljä. Nytkin sanoi, että kannattaisi taas ottaa kuuri Tiedän, että olen siihen itsekin syyllinen, mulle maistuu ruuan lisäksi kaikki herkut. Hiilarit on pahasta, ne oikein ruokkii hiivatulehdusta. Mutta kun kaikki vaan on niin hyvää! Jäde on uponnut mulle koko kesän ja näköjään myös syksyn. Sunnuntaina kävin moikkailemassa kavereita ja söin sitten neljä kertaa jäätelöä, kun en tohtinut kieltäytyä!
Pitäis vähän himmata..Mutta ei ole kiloja pahemmin kertynyt, niin olen voinut "hyvällä omalla tunnolla" kaikkea puputtaa.
Tahtoisin aloittaa synnytyksen jälkeen jonkun liikunnallisen harrastuksen, jos vaan ehtii. Mennäänkö Mariia jumppaan?!

Nyt voin vielä käydä esim salilla, mutta kaikenlaisen hikiliikunnan voin kyllä unohtaa! Eilen sain melkein sydärin kun jätin auton vähän kauemmaksi kun menin ultraan! Siinä välissä oli iso mäki joka piti ylittää. Seudulla oli lapsia suunnistamassa,jotka säikytin varmaan pois kovalla läähätykselläni! Pelästyivät varmaan, että kuka hullu siellä puskassa röhkii!
Mukavinta, kun jouduin tulla sitä samaa reittiä takaisin, kun hain auton.
Ja nivuset ja lonkat oli kovilla myös. Mitenhän sen synnytksen kanssa, kun tuntuu, että rapakunnossa ollaan jo nyt! Suomalaisella sisulla sitten kait!

Mulla on kanssa alkanut tulla vähän kiukkua! Jotain äksöniä tähän seesteiseen elämään! Mieheni mainitsi, että alkaa opettaa joskus sen entistä työkaveria kuntosalilla että miten hakataan ja potkitaan säkkiä. Ei siinä mitään, mutta se on nainen! En yleensä ikinä ole mustasukkainen, mutta nyt jotenkin kiehahti! Ja kiukustuin vasta kun puhelu oli päättynyt. Sai sitten yksin murista! Siis tällä naisella on vakituinen parisuhde, muuttivat just meidän lähelle ja olen nähnyt sen monta kertaa. Mukava ihminen. Kai nyt ollaan niin herkässä tilassa että, alkaa haitata kummalliset jutut. Luonto-ohjelmat on kanssa ihan pannassa! Itku tulee heti, jos hyttynenkin kuolee!

Palailut!

Hansu 28+3

 

[Kati]

Moikka kaikille!

Hiljaiseloa raskauden suhteen vietetty täällä. Taannoiset lantiokivut ovat jonkin verran hellittäneet, mutta aina pitää puskea uutta vaivaa. Vasempaan takareiteen on tässä viimeaikoina alkanut puskea "mukavia" suonikohjuja ja ne vaivaavat. Pitäisi varmaan ostaa kunnon tukisukkahousut, en vaan tiedä tuleeko niitä näin kotosalla revittyä jalkaan. Toivottavasti laskeutuisivat hieman synnytyksen jälkeen, mutta pahoin pelkään että jäävät ikuisiksi ajoiksi.

Ensi viikolla kun pamahtaa rv 30 niin ajattelin alkaa lopultakin valmistelemaan kotia uuden pikkuisen tuloon. Vaatekaappi pitäisi laittaa ainakin pikkuiselle kuntoon, pestä uudestaan kaikki esikoiselta jääneet vaatteet ja tarkastaa, mitä kaikkea pitää ostaa. Esikoisen laskettu aika kun oli viime vuoden heinäkuussa niin tuli lähinnä osteltua lyhythihaisia pikkuvaatteita. Esikoisen kun saisi vielä opetettua tuttipullosta pois niin ei tarvitsisi lisää ostella. Imetyspaitoja ja -liivit pitäis myös ostaa. Samoin varalta ostaa rintakumeja, kun ainakaan viimeksi imetys ei oikein luonnistunut ilman niitä. Nyt kumminkin aion enemmän yrittää imettää ilman.

Lokakuun lopulla olen ajatellut myös ostaa kaikki joululahjat jo valmiiksi, eipähän ainakaan jää ostamatta jos oma vointi alkaa huonontua loppua kohden tai pikkuinen syntyisikin etuajassa. Marraskuussa sitten alkaakin joulusiivoukset. Ja joulukuussa sitten vaan odotellaan joulua ja vaavia, mieluiten kuitenkin niin että vaavi saapuisi ennen joulua.

Syksyn jatkoa kaikille!

T.Kati rv 28+5

 

[Lellu]

Moikka!

Viikonloppuna ei taas vaihteeksi saanut näitä sivuja auki, hyvä että nyt toimii...

Täälläkin raskaudessa sellainen seesteinen vaihe. Masu kasvaa ja vauva potkii, olo on muuten tosi hyvä, jumpassa olen käynyt ahkerasti ja etenkin vesijumppa tuntuu tosi hyvältä, siellä kun jalka nousee vielä kevyesti.
Tänään oli lääkärineuvola, kaikki oli hyvin, lääkärillä oli vaan vähän epämiellyttävä käytös ja se on ärsyttänyt koko päivän. Kai noi hormonit laittaa mielen aika herkäksi ja sitä helposti ottaa nokkiinsa vaikka ei ehkä olis syytäkään...Painoa on mulle tullut jo hurjat 10 kiloa, onneksi olen melko pitkä niin sivulliset ei sitä huomaa, mutta kyllä tässä itsensä alkaa pian jo jättiläiseksi tuntea. Ja varmaan ainakin 5-7 kiloa vielä tulee, jos ei enemmänkin....Iiiik!!!

3 kuukautta olis vielä synnytykseen, vaatteet alkaa olla valmiina mutta kaikki muut tavarat ovat vielä kaupassa. Kai sitä pitäis ne vaunutkin pikkuhiljaa jo ostaa. No jos lokakuun aikana sais isoimmat hankinnat tehtyä.

Mutta eipä mitään ihmeellistä tänne.

Palaillaan!

T: Lellu rv 26+3

 

[-Meri-]

Eipä mitään ihmeellistä tännekään..

Neuvolassa käyty taas tältä erää, eikä siellä mitään ihmeellistä ilmennyt. Mun masun huima kasvupyrähdys sai ihan virallisen siunauksen, eli ei mitään hätää eikä huolta.
Lisäraudan jouduin aloittamaan, kun tuo kasvupyrähdys oli vaatinut oman "veronsa", mutta muuten siis kaikki hyvin.

Entinen hiljaiselo siis jatkuu, vaikka tuolla masussa ei ihan hiljaiselolta vaikutakaan.

-Meri- rv 27+2

 

[Hannele]

Nostetaanpas kun tuntuu tippuvan liian kauas =) Itsekin vain laiskana lueskelen muiden juttuja mutta ei ole mukamas aikaa kirjoitella. Kaikki hyvin, yritän viikonlopun aikana saada pitempääkin tekstiä tänne kirjoitettua. Voikaa paksusti!

-Hannele rv30+2-

 

[Mariia]

Me saatiin eilen tietää että meille tulee TYTTÖ !!!! Jotensakin nyt tuntuu että pitikö sitä nytten mennä kyselemään, mutta onhan se kiva tietää. Vaatteita tälle tulokkaalle on hankittu ja saatu aikalailla, sellaisia unisex värejä, mutta nyt kait sitten uskaltasi ostaa vähän vaaleanpunaistakin...

Jotenkin jäi sieltä ultrasta sellainen kuva että täällä Ruotsissa ei yleisesti kysytä kumpi on tulossa, ultraaja hirveän nopeasti kävi kaikki läpi, en tiedä sitten hermostuttiko sitä kun meitä oli aikamoinen poppoo kun oli mies ja minun äitikin mukana.

Äitihän ei tajunnut koko ultrauksen aikana mitä siellä selostettiin ja vasta sitten lähtiessä kun käytävässä kerroin että tyttö sieltä on tulossa niin kiepsahti kaulaan. Heti piti sitten painella lähimpään kauppaan ostamaan jotain vaaleanpunaista. Mies oli ehkä hieman pettynyt, vaikka hänellä jo 3 poikaa ennestään. Äiti on ennustanut lanka-neula systeemillä mulle tulevan kaksi tyttöä, joten jospa yrittäisi sitten toisen heti perään kun ei tämä raskausaika oikeastaan niin kauheaa ole ollut etteikö sitä jaksaisi vaikka toinen taapertaja pyörisi siinä.

Itellä on vähän sellainen puulla päähän lyöty olo kun olin muka niin varautunut pojan tuloon. Tytön nimikin kyllä jo päätetty - tai siis minä olen päättänyt - jo muutama vuosi sitten. Täällä ovat ihmeissään kun kyselevät että mikä nimeksi ja kun en kerro. Meillä ainakin, luulisin että Suomessa yleisesti, on sellainen tapa että nimeä ei kerrota ennen ristiäisiä. Meikäläinen on kyllä sellainen hölöttäjä että saas nähdä pitääkö päätös...

Nyt on kyllä sellainen mukavan rauhallinen ja onnellinen olo kun näki että vauvelilla oli kaikki hyvin. Lapsiveden määrä oli niinkuin pitikin, vaikkakin välillä olen luullut että sitä lirahtelee housuihin, mutta taitaa olla jotain muuta mitä lirahtelee, heh. Siitä tulikin mieleen että teettekö lantionpohjan lihasten harjoittelua päivittäin ? Nyt on ollut paljon kirjoituksia siitä että jos niitä lihaksia ei raskauden aikana harjoita niin synnytyksen jälkeen ei tahdo oikein mikään pysyä sisällä, varsinkin näin vanhemmalla iällä synnyttävillä. Mulla tahtoo unohtua, mutta jostain luin että n. 200 toistoa päivittäin olisi ihan hyvä, siis supistella noita lihaksia. Pakko aloittaa ! Ettei sitten molemmilla ole vaipat jatkuvasti housuissa...

Niin vielä jatkan...painoa oli pikkuiselle kertynyt 1138 grammaa, pituutta ei voinut kuulema mitata, mutta muuten sääriluut ja pää olivat niinkuin pitikin. Tuo paino oli - 2 % siitä mitä keskiarvo näillä viikoilla eli vaikka olen kaikkea makeaa puputtanut niin ei vielä ole vauvelista mikään jättiläinen tullut. Ultra lääkäri antoi kummiskin ''täydet pisteet'' vauvelin kehitykselle.

No meikäläinen taas innostui...kun pitäisi nääs pakata...No takaisin pakkaamaan, onhan tuota roinaa yllättävän paljon.

Mukavaa viikonloppua kaikille !

Mariia 27+4

 

[Hannele]

Moi! Mun pitäis kans pakata kun muutto lähestyy mutta istahdanpas ensin tähän koneelle..ei meinaa saada aikaiseksi mitään kun uupuu jo siihen ajatukseen että on niin paljon tekemistä. Pakko kai se on alkaa,muuten tulee kiire!

Täälä elellään aika rauhallisesti, vatsan tahtiin tehdään hommat. Ihan hyvin pääsen vielä lenkille koirien kanssa, siivous yms onnistuu myös kunhan hidastaa tahtia jonkin verran ja huilaa välillä jos siltä tuntuu. Supistuksia ei ole ollut(kai?), tai joskus tulee sellainen että vatsa kovettuu mutta se ei satu. Asukas on ihan pirteä ja yltää jo pitkälle rintojen alle venyttelemään itseään. Ilmeisesti on pää alaspäin jo valmiiksi vaikka vielähän sielä kai mahtuu kääntymään. Lääkäri viimeksi sanoi että pää tuntuu alhaalla, itse en vielä pysty paikallistamaan mikä on missäkin =)

Kävin tosiaan vasta ensimmäisellä lääkärikäynnillä noin viikko sitten, muut tuntuu käyneen ekan kerran jo rv12? Eipä sielä kyllä mieli parantunut, tuntui kiireiseltä ja oli aika nuorikin oman arvioni mukaan. Ei herättänyt yhtään luottamusta ja itkuhan siinä sitten tuli kun pääsin sieltä ulos. Harmitti jotenkin älyttömän paljon kun en saanut kysyttyä juuri mitään kiireen takia enkä sitten itseasiassa halunnutkaan kysellä kun tuntui niin "avuttomalta" koko touhu. Olisin "lentänyt" ulos jo aiemmin mutta sain yhden kysymyksen suustani ulos siihen väliin. Minua huolestuttaa tämä pyörtymistaipumukseni, että pyörryn synnytyksessä..En pelkästään tunne huimausta vaan pyörryn ihan oikeasti ja pulssi laskee (viimeksi pyörryin munasolujen punktiossa ja pulssi oli 40!), hengityksessä saattaa olla tauko jne. Lääkärin vastaus oli suurinpiirtein niin että jotkut pyörtyy ja toiset ei. Että eihän sille ole oikein mitään tehtävissä, ei voi etukäteen tietää miten käy..Lohdutti aivan älyttömän paljon!! Pelkopolikin olisi olemassa mutta hän ei nähnyt siitäkään olevan mitään apua tähän jos sielä kävisin. Jospa joku selittäisi miten tässä tilanteessa toimitaan jos kesken synnytyksen pyörtyy, siitä olisi jo paljonkin apua mutta mitään ei tunnu tapahtuvan vaikka olen asiasta monesti neuvolassa maininnut. Alkaa mennä usko koko laitokseen

Äitiysjoogassa tapasin tytön jolla on laskettuaika päivää ennen minua, hänellä on sama neuvola(eri täti) ja valmennuksestakin oli kuulemma puhuttu jo pari käyntiä sitten. Minulle ei ole puhuttu vieläkään mistään mitään??Ei valmennuksesta, sairaalaan tutustumisesta, synnytystapa arviosta, ei kysytä miltä tuntuu kun synnytys lähenee, miten parisuhde voi, kuinka muuten jaksaa jne jne. Kyselläänkö teiltä muilta neuvolassa tällaisia asioita vai olenko ainut "väliinputoaja"?Miten ne pystyy seulomaan ongelmatapaukset ja oikeasti avun tarpeessa olevat äidit/perheet kun mitään ei kysytä? Kylläpäs ärsyttää!! >:I

Omasta olotilasta ei kummempia, kaikki arvot on ollu kohdallaan toistaiseksi ja olo ihan ok. Muutaman kerran on reidet ollu jumissa ihan ihmeellisesti ja siihen ei meinaa auttaa mikään. Lisäksi ainut inhottava vaiva on ummetus, ei mitään pientä vaan ihan kunnon "jumitila" on muutaman kerran iskenyt. Nyt olen hakenut apteekista lääkettä, en haluaisi enää ikinä joutua moiseen "ahdistukseen". Luumusosetta menee purkki tai kaksi päivässä mutta tarvittiin avuksi tuo apteekin aine ennenkö alkaa tapahtua kunnolla. Sitäkin olen nyt nauttinut kohta viikon ja vasta tänään oli selvää vaikutusta havaittavissa, huh huh...Anteeksi pitkähkö selostus tästä aiheesta =)

Hankintoja on tehty lisää ja itsellä haluttais ostaa kaikki pienet vaatteet mitä kaupoista löytyy. On pitänyt hillitä itseään ettei mene mahdottomuuksiin ;-) On vaunut, hoitoalusta, pinnasänky reunasuojuksineen, patja, petari, peitto (pakkauksesta tulee sitten toinen, hupsista..)ensi tyyny (liekö edes tarpeen), lakanoita, vaatteita, turvaistuin lämpöpusseineen (oli tarjouksessa .. ), erilaisia tutteja, tuttipullo, puhdistuspyyhkeitä, talkkia, sinkkivoidetta, rintasuojuksia, silkkimyssy vastasyntyneelle (ruskovillan ja tosi halpa, juu-u) yms yms en edes muista mitä kaikkea jo löytyykään. Lisäksi kävin kestovaippatapahtumassa ja tilasin kokeeksi pari "taskuvaippaa" ja imuliinoja niin saan kokeilla tulisiko kestoilusta meidän juttu. Oletteko muut harkinneet asiaa? Ei taida olla niin hankalaa kuin luulisi, avartava kokemus oli käydä hypistelemässä eri vaihtoehtoja.

Nyt alkaa olla tekstiä riittävästi ja ylikin..Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille ja hyviä vointeja! Itselläni alkaa viimeinen kokonainen työviikko ennen lomia ja virkavapaata, jippiiii!!

-Hannele rv30+4-