Joulukuun lapsen kouluun menon lykkäämisestä...

[Kowalski]

Kyllä mä AP:na juttelisin asiasta jonkun asiantuntijan kanssa sitten kun tilanne enempi ajankohtainen. Voihan olla että sun lapsella on kauhea polte kouluun sitten ja silloin minusta sitä ei pitäisi siirtää jos ei ole mitään muuta estettä kuin tuo syntymäaika. Monissa maissahan koulu aloitetaan aikaisemmin kuin Suomessa.

Tottakai kysyn esim. eskariopen ja neuvolantädin mielipidettä asiaan, kun se tulee ajankohtaiseksi. Paitsi jos ollaan ulkomailla silloin: siinä tapauksessa ilmoitan vaan Suomeen että lapsi tulee vuoden myöhemmin kouluun.
Jos ns. asiantuntijat on sitä mieltä, että teen suunnatonta hallaa lapselleni laittamalla hänet vuoden myöhemmin kouluun, niin harkitsen asiaa uudelleen.
Tyttö on ollut kovasti menossa kouluun jo vuoden ajan, ainakin...Juuri selitti jotain eskariin menosta syksyllä, ja kun sanoin että et sinä mene vielä syksyllä eskariin vaan XXX (kaveri) menee, niin pettyi kovasti. Mutta eihän lapsi itse näitä asioita päätä.

 

[fanta]

Mutta eihän lapsi itse näitä asioita päätä.

Hmm, mutta eikö kuitenkin ole hänen elämänsä kyseessä? En tarkoita, että noin pieni yksin päättäisi, mutta jos tuntuisi olevan motivaatiota ja intoa kouluun ja koulukypsyyttä riittäisi, niin eikö se merkkaisi myös jotain, eikä vain se syntymisen kohta vuodessa? =)

 

[mää]

Sitä sun lasta saattaa kuiteki kokoperuskoulun ajan harmittaa sitte se et on luokan vanhin ku on syntyny edellisenä vuotena vaikkaki vuoden lopussa. Se on lapsilla aika pienestä kii esim. kiusaamisjutut tai se et tuntee olevansa '"eriporukkaa", varsinki jo siis jo nyt olis kouluhaluja kovastikki.

 

[mää]

nii ja viel piti laittaa, et nykyää kai useimmiten käytäntönä starttiluokka kuin eskarin käyminen kahteen kertaan.

 

[Scarlett O Harava]

Missa se raja muuten menee? Mun likka on syntynyt 12.12. Taman hetkisen perusteella ei kylla vaikuta, etta pitaisi laittaa vuotta myohemmin kouluun.

 

[bumbah]

Mä muistelen että mun luokalla taisi olla kaksikin jotka olivat joulukuussa syntyneet ja sen takia tulleet kouluun sitten myöhemmin. Ei meillä ainakaan sen takia kiusattu,tuskin sitä kukaan edes tietoisesti ajatteli että "toi on nyt vuoden vanhempi",en mä ainakaan..Ymmärrän kyllä tuossa asiassa vanhempia ja lapsia tosi hyvin,jos oma lapsi olisi syntynyt vaikka joulukuun viimeinen päivä,niin luultavasti laittaisin kouluun vasta seuraavan vuosikerran kanssa samaan aikaan. Mua veetutti itteeni niin paljon olla aina nuorin vaikka oon syntyny "jo" marraskuussa.

 

[vierailija]

Lapsillahan on tiettyjä herkkyyskausia, jolloin oppii helpommin tiettyjä asioita ja silloin niitä asioita ei kannata lykätä eteenpäin vaan opettaa tällä tietyllä hetkellä. Nyt jos Ap:n lapsi onkin koulukypsä silloin kun hänen kuuluisi kouluun mennäkin ja sitä kouluunmenoa siirretään niin nämä herkkyyskaudet saattavat mennä ohi. Tuo, että lapsi on jo puhunut kouluun menosta, kertoo minusta että tyttö olisi varmasti valmis aloittamaan koulun silloin kun muut samana vuonna syntyneetkin. Onhan Suomessakin joskus ollut puhetta siitä että koulu alkaisikin jo 6-vuotiaana.

 

[Kowalski]

Missa se raja muuten menee? Mun likka on syntynyt 12.12. Taman hetkisen perusteella ei kylla vaikuta, etta pitaisi laittaa vuotta myohemmin kouluun.

Ei meilläkään vaikuta siltä, että PITÄISI. Mutta haluaisin silti.

 

[vieras2]

Miulla on tuttava jonka kaksi lasta on syntyny marraskuun lopussa..noo molemmat hän on laittanut kouluun vastoin suositusta ihan normi iän mukaan ja molemmat lapset on joutunu kertaamaan ekaluokan kun eivät oo siitä kyenny suoriutumaan.. et on sitä tällästäki..

 

[Kowalski]

Mutta eihän lapsi itse näitä asioita päätä.

Hmm, mutta eikö kuitenkin ole hänen elämänsä kyseessä? En tarkoita, että noin pieni yksin päättäisi, mutta jos tuntuisi olevan motivaatiota ja intoa kouluun ja koulukypsyyttä riittäisi, niin eikö se merkkaisi myös jotain, eikä vain se syntymisen kohta vuodessa? =)

Onhan tuolla intoa ja motivaatiota vaikka mihin (vastikään suunnitteli synnyttävänsä pari kolme lastakin lähivuosina) mutta sekään ei tee hänestä yhtään sen vanhempaa kuin hän on.

 

[fanta]

Onhan tuolla intoa ja motivaatiota vaikka mihin (vastikään suunnitteli synnyttävänsä pari kolme lastakin lähivuosina) mutta sekään ei tee hänestä yhtään sen vanhempaa kuin hän on.

Kyllä minä ymmärrän mitä sinä tarkoitat =) Saako kysyä vielä yhtä juttua, joka tuli mieleeni, kun katsoin profiiliasi?

 

[Kowalski]

Onhan tuolla intoa ja motivaatiota vaikka mihin (vastikään suunnitteli synnyttävänsä pari kolme lastakin lähivuosina) mutta sekään ei tee hänestä yhtään sen vanhempaa kuin hän on.

Kyllä minä ymmärrän mitä sinä tarkoitat =) Saako kysyä vielä yhtä juttua, joka tuli mieleeni, kun katsoin profiiliasi?

Toki :xmas:

 

[fanta]

Toki :xmas:

Niin joku voisi sanoa, että mitä minä tässä sinun avauksessasi jankkaan, kun en edes osannut vastata niihin kysymyksiin, mitä alussa esitit, joten siksi varmistin, ettet ole siellä käämit kärähtämäisilläsi. =)

Tuli mieleen sellainen, että sinultahan on nyt ensimmäinen lapsi lähdössä kouluun, eikö niin? Kun muistelen omien lasteni kanssa tätä vaihetta, niin näin ja tunsin asiat tosi eritavoin kahden eri lapsen kohdalla. Voisiko sinunkin kohdallasi olla niin, että esikoisesi on sinulle "pienempi" kuin onkaan?

Minulle ainakin oli, olin aivan jotenkin lähes huolesta sekaisin, että minun tosiaan pitää päästää lapseni sinne kouluun, päästää irti, vaikka hän oli minusta niin älyttömän pieni, siis fyysisesti kuin tuntui, että siis muutenkin niin pikkuinen lapsi. Hän on vuoden ensimmäisellä neljänneksellä syntynyt ja oli oppinut aikapäiviä ominnokkineen lukemaan, tahtoi mennä kouluun jne. Ja minä olin jotenkin murheenmurtama, että nyt lapseni joutuu sinne kouluputkeen. Ja niinhän joutui/pääsi (pääsi on varmaan kuitenkin parempi asenne, koska ei se koulutuskaan ole kaikkialla itsestään selvyys) . Kun minä lapseni sinne saattelin ja kuivasin aikanaan kyyneleeni, niin hyvin se meni ja opin jotenin huomaamaan, että kaikki ne muutkin ekaluokkalaiset ovat jonkun äidin ja isän pienenpieniä mussukoita ja silmäteriä =)

Ja kun toinen lapsi, myöhemmin vuotta syntynyt, meni kouluun, otin asian jotenkin paljon rennommin, osasin nauttia siitä, että lapsi innolla menee kouluun, eikä minulle tullut sitä tunnetta, että minulta riistetään lapseni pois ulottuviltani.

Miltä nämä ajatukset sinusta kuulostavat? En edelleenkään tarkoita, että sinä olisit toiveinesi mielestäni väärässä, mutta olisin toivonut aikoinaan, että minulle olisi sanottu, että on ihan normaalia olla huolissaan ja tuntea, että lapsen lapsuus katkaistaan väkivalloin, ja sitten ymmärtämään, ettei niin kuitenkaan ole. =)

Anteeksi, ei ollut tarkoitus kursivoida koko loppua, en sössi enempää, ettei katoa koko jaaritus.

 

[lady of the lake]

En tiedä, miten asia käytännössä hoidetaan mutta itse olen miettinyt samaa kuopuksen kohdalla (s.10.12.04).On poika ja villi ja tällä hetkellä ainakin ero alkuvuodesta syntyneiden kavereiden ja kuopukseni välillä on toisinaan melkoinen.

Luokkakoot kun on kaupungeissa kohtalaisen suuria niin epäilen ettei yksilölliseen oppilaan ohjaamiseen ja huomioimiseen ole tarpeeksi resursseja.Siellä jää helposti jälkeen "ei koulukypsä" lapsi.

Asiasta on tehty tutkimustakin, jossa on todettu etenkin loppuvuodesta syntyneiden poikien pärjäävän keskimääräistä huonommin koulussa.Hankalaahan se on enää sitten kuroa toisia kiinni, kun ei alunperinkään ole päässyt kärryille asioista.Helpompi mielestäni aloittaa koulu vuoden myöhemmin kuin kesken koulun tuplailla luokkia-luulen, että lapsellekin on helpompi näin.

 

[Kowalski]

Toki :xmas:

Niin joku voisi sanoa, että mitä minä tässä sinun avauksessasi jankkaan, kun en edes osannut vastata niihin kysymyksiin, mitä alussa esitit, joten siksi varmistin, ettet ole siellä käämit kärähtämäisilläsi. =)

Tuli mieleen sellainen, että sinultahan on nyt ensimmäinen lapsi lähdössä kouluun, eikö niin? Kun muistelen omien lasteni kanssa tätä vaihetta, niin näin ja tunsin asiat tosi eritavoin kahden eri lapsen kohdalla. Voisiko sinunkin kohdallasi olla niin, että esikoisesi on sinulle "pienempi" kuin onkaan?

Minulle ainakin oli, olin aivan jotenkin lähes huolesta sekaisin, että minun tosiaan pitää päästää lapseni sinne kouluun, päästää irti, vaikka hän oli minusta niin älyttömän pieni, siis fyysisesti kuin tuntui, että siis muutenkin niin pikkuinen lapsi. Hän on vuoden ensimmäisellä neljänneksellä syntynyt ja oli oppinut aikapäiviä ominnokkineen lukemaan, tahtoi mennä kouluun jne. Ja minä olin jotenkin murheenmurtama, että nyt lapseni joutuu sinne kouluputkeen. Ja niinhän joutui/pääsi (pääsi on varmaan kuitenkin parempi asenne, koska ei se koulutuskaan ole kaikkialla itsestään selvyys) . Kun minä lapseni sinne saattelin ja kuivasin aikanaan kyyneleeni, niin hyvin se meni ja opin jotenin huomaamaan, että kaikki ne muutkin ekaluokkalaiset ovat jonkun äidin ja isän pienenpieniä mussukoita ja silmäteriä =)

Ja kun toinen lapsi, myöhemmin vuotta syntynyt, meni kouluun, otin asian jotenkin paljon rennommin, osasin nauttia siitä, että lapsi innolla menee kouluun, eikä minulle tullut sitä tunnetta, että minulta riistetään lapseni pois ulottuviltani.

Miltä nämä ajatukset sinusta kuulostavat? En edelleenkään tarkoita, että sinä olisit toiveinesi mielestäni väärässä, mutta olisin toivonut aikoinaan, että minulle olisi sanottu, että on ihan normaalia olla huolissaan ja tuntea, että lapsen lapsuus katkaistaan väkivalloin, ja sitten ymmärtämään, ettei niin kuitenkaan ole. =)

Anteeksi, ei ollut tarkoitus kursivoida koko loppua, en sössi enempää, ettei katoa koko jaaritus.

Ei mun käämit kärvene kun puhutaan lempiaiheistani, eli lapsistani ja minusta :xmas: .
Esikoinen ei vielä ole menossa kouluun (vuosimallia 2003) ja mun ongelma on (kaikkien mukaan) lähinnä se, että pidän tyttöä paljon isompana mitä hän onkaan. Häneltä vaaditaan sellaisia asioita, joita monelta muulta samanikäiseltä ei vaadita. Osasyy on tottakai se, että hän on niin iso tyttö omasta mielestään, ja on aina ollut kehityksessä ikäisiään edellä. Eli en tunnista tuota mainitsemaasi seikkaa itsessäni . Enkä epäile hetkeäkään, ettei hän koulussa pärjäisi. Päiväkodissa pärjää hyvin: oli päiväkotiin mennessään 2 v 10 kk, muut ryhmän lapset 3½-4 v, ja tyttö oli alusta asti kuin kala vedessä, samalla tasolla muiden kanssa tai jopa edellä muita.

 

[fanta]

Ei mun käämit kärvene kun puhutaan lempiaiheistani, eli lapsistani ja minusta :xmas: .
Esikoinen ei vielä ole menossa kouluun (vuosimallia 2003) ja mun ongelma on (kaikkien mukaan) lähinnä se, että pidän tyttöä paljon isompana mitä hän onkaan. Häneltä vaaditaan sellaisia asioita, joita monelta muulta samanikäiseltä ei vaadita. Osasyy on tottakai se, että hän on niin iso tyttö omasta mielestään, ja on aina ollut kehityksessä ikäisiään edellä. Eli en tunnista tuota mainitsemaasi seikkaa itsessäni . Enkä epäile hetkeäkään, ettei hän koulussa pärjäisi. Päiväkodissa pärjää hyvin: oli päiväkotiin mennessään 2 v 10 kk, muut ryhmän lapset 3½-4 v, ja tyttö oli alusta asti kuin kala vedessä, samalla tasolla muiden kanssa tai jopa edellä muita.

No sitten en oikein ymmärrä, miksi se sitten olisi sinusta ikävää, että lapsi olisin nuorimpien joukossa luokallaan? Taisitkin tarkoittaa sitä, että muitten mielestä pidät tyttöä isompana kuin onkaan. Menin sekaisin jo tästä =) Mutta kiitos, kun viitsit keskustella.

 

[Peppari]

Mutta eihän lapsi itse näitä asioita päätä.

Hmm, mutta eikö kuitenkin ole hänen elämänsä kyseessä? En tarkoita, että noin pieni yksin päättäisi, mutta jos tuntuisi olevan motivaatiota ja intoa kouluun ja koulukypsyyttä riittäisi, niin eikö se merkkaisi myös jotain, eikä vain se syntymisen kohta vuodessa? =)

Onhan tuolla intoa ja motivaatiota vaikka mihin (vastikään suunnitteli synnyttävänsä pari kolme lastakin lähivuosina) mutta sekään ei tee hänestä yhtään sen vanhempaa kuin hän on.

Mutta miten aiot perustella lapselle ja muillekin että pidät häntä vielä kotona/päiväkodissa vaikka olisi jo ikänsä puolesta kouluun menossa.
Ei varmaan ole kiva jos kaverit menee kouluun ja itse jääkin vain päiväkotiin/kotiin möllöttämään.
Enkä usko että lapsi haluaa kuulla että haluan pitää sinut lapsena vielä vuoden.
Jokainen tuntee oman lapsensa parhaiten itse, ja ymmärtäisinkin jos olisi jotain taantumaa ja siksi vielä vuoden kotona kasvaisi.

 

[Hinni]

Meidän nuorempi on syntynyt 7.12.2003. Näillä näkymin, jos mitään kummempaa ei ilmene, menee kouluun normaalisti...siitäkin huolimatta, että hänellä on toimintakykyä rajoittava vamma.

 

[Bonaire]

mä oli aina luokan nuorin (synnyin vuoden vika päivä ) ja ei mua ainakaan haitannut =) ja olin kehityksessä ihan ikäisteni tasolla,osasin kyllä lukea jo kouluun mennessä,niinkuin nykyisin moni lapsi osaa.Jos kerran kehityksessä edellä,niin mun mielestä ei kannata lykätä koulun alkua =)

Serkkuni (mua vuoden nuorempi ) siirtyi toka luokalta suoraan neljännelle siitä syystä,että oli kehityksessä edelllä muita..

 

[psykologi]

Hei. Entisenä koulupsykologina / tk-psykologina uskaltanen vastata jotain. Tuolla mm. viiviliinalla ja muillakin oli hyviä mielipiteitä. Lisään hiukan yleisellä tasolla. Psykologina mietin aina sekä niitä alkukouluvuosia että lisäksi tullevaa murrosikää ja kehityksen alkuvaihetta. Siitä syystä etenkin loppuvuodesta syntyneille pojille koululykkäys on usein eduksi, jos on vähänkin epäselvää onko kehityksellisesti koulukypsä tai sosiaalisesti valmis. Ei siis tarkoita, että lapsi olisi "tyhmä", jos koulua lykätään. Pojilla lisäksi kasvu ja kehitys tulee myöhemmin. Jos siis poika menee esim. etuajassa (6-vuotiaana) kouluun, hän saattaa olla taidoiltaan ja tiedoiltaan muiden tasolla, mutta vielä pikkupojan näköinen ja oloinen, kun muut jo ovat murrosiässä. Päinvastoin taas sinun tyttöäsi ajatellen yksi mahdollinen pulma voisi olla se, että hän kehittyisi selvästi muita ennen. Tämä tutkimusten mukaan on joillekin tytöille ongelmien alkusysäys nimenomaan murrosiässä. Ei siis mitenkään välttämättä . Sinun perustelusi eivät ajatuksellesi ole huonot! Lapselle vuosi ulkomailla voi olla merkittävä muisto myöhemmin. Toisaalta monet nuoret taas pitävät autokoulua, rippikoulua, täysi-ikäistymistä ym. tärkeinä nimenomaan luokkatovereidensa kanssa. Tällaisia asioita ainakin kannattaa miettiä ennen päätöstä. Psykologisia tutkimuksia näissä asioissa tehdään sekä julkisella että yksityispuolella riippuen paikkakunnasta. Lapset kokemukseni mukaan käyvät testeissä mielellään ja saavat itsekin niistä palautetta omista vahvuuksistaan ja työskentelytavoistaan . Em. asioiden lisäksi on tosiaan mietittävä siis lapsen kehitystasoa, jota on aika vaikea vanhemman tai päiväkodin henkilökunnankaan arvioida, vaikka tuntevat lapsen hyvin ja ovat kolutettuja alallaan. Tarvitaan vertailupohjaa. Sinä taas tunnet lapsesi luonteen ja tarpeet parhaiten. Arvio tapahtuu yleensä yhteistyössä vanhempien, päiväkodin ja psykologin kanssa. Arviointia kannattaa mieluiten miettiä jo 5-vuotiaana. Hyviä päätöksiä toivottaen!

 

[vierailija]

Minä olen syntynyt ihan joulukuun lopussa ja menin normaaliin aikaan kouluun. Äiti tosiaan mietti sitä silloin mutta laitto kuitenki. Mulla oli ainaki matikan kanssa ongelmaa aina ja opin lukemaan viimesenä meidän luokassa! Muistan miten se harmitti ku kaikki muut osas ja mä en! Sitä itkettiinki sitte ja urakalla. En tiiä oliko siinä syy et olin nuorin vai muuten minussa.

 

[Kowalski]

Mutta eihän lapsi itse näitä asioita päätä.

Hmm, mutta eikö kuitenkin ole hänen elämänsä kyseessä? En tarkoita, että noin pieni yksin päättäisi, mutta jos tuntuisi olevan motivaatiota ja intoa kouluun ja koulukypsyyttä riittäisi, niin eikö se merkkaisi myös jotain, eikä vain se syntymisen kohta vuodessa? =)

Onhan tuolla intoa ja motivaatiota vaikka mihin (vastikään suunnitteli synnyttävänsä pari kolme lastakin lähivuosina) mutta sekään ei tee hänestä yhtään sen vanhempaa kuin hän on.

Mutta miten aiot perustella lapselle ja muillekin että pidät häntä vielä kotona/päiväkodissa vaikka olisi jo ikänsä puolesta kouluun menossa.
Ei varmaan ole kiva jos kaverit menee kouluun ja itse jääkin vain päiväkotiin/kotiin möllöttämään.
Enkä usko että lapsi haluaa kuulla että haluan pitää sinut lapsena vielä vuoden.
Jokainen tuntee oman lapsensa parhaiten itse, ja ymmärtäisinkin jos olisi jotain taantumaa ja siksi vielä vuoden kotona kasvaisi.

En mä vielä ole miettinyt asiaa niin pitkälle .
Tytön kavereista suuri osa on jo koulussa tai muuten vaan vanhempia, osa taas on 2004 syntyneitä, samaan aikaan kouluun meneviä (vm. 2003) on aika vähän. Eli se, että kaverit menee eri aikaan kouluun, tuskin on ongelma.
Mutta sen tarkempia perusteluja en vielä ole ehtinyt miettiä =).

 

[bumbah]

Mulle tuli mieleen vielä pari "pinnallista" seikkaa,mutta ainakin omasta mielestä ne tuntui silloin isoilta jutuilta..kaikki kaverit oli syntyny alkuvuodesta,viimesin ennen mua taisi olla kesäkuussa..olipa sitten kiva kun kaverit täytti sen maagisen 18v jo ennen kesälomaa ja mä sain odotella pitkälle syksyyn ennen kuin pääsin samoihin rientoloihin mukaan

 

[Kowalski]

Mulle tuli mieleen vielä pari "pinnallista" seikkaa,mutta ainakin omasta mielestä ne tuntui silloin isoilta jutuilta..kaikki kaverit oli syntyny alkuvuodesta,viimesin ennen mua taisi olla kesäkuussa..olipa sitten kiva kun kaverit täytti sen maagisen 18v jo ennen kesälomaa ja mä sain odotella pitkälle syksyyn ennen kuin pääsin samoihin rientoloihin mukaan

Tuotakin olen ajatellut

 

[Riksis]

Meidän neiti s.10.12.02 (eli himpun yli 5v nyt), ja innolla on eskariin menossa nyt syksyllä (12.8), ja kouluun sitten ihan normaalisti ensivuonna.

Varmasrti tulee pärjäämään, sillä on kehittynyt ihan normaalisti, ja innolla opettelee numeroita ja kirjaimia jo nyt .