T
Traumat lapsena saanut
Vieras
Tutkin eräänä päivänä vanhaa ullakkoa, ja löysin vanhoja psykiatrin lausuntoja äidistäni suuressa paperinivaskassa. Tarina alkaa hieman kauempaa, joten valotan ensin taustaa.
Kun olin teini-ikäinen, mummoni kertoi minulle kerran, että kun olin ollut vastasyntynyt, isäni oli ajanut minut sekä äitini suoraan sairaalasta heille hoitoon, ja ollut hyvin vihainen. Mummoni arveli, etten ollut isälleni haluttu lapsi.
Tämä tarina on jäänyt mieltäni kaivertamaan ja satuttanut minua vuosikausia, sekä aiheuttanut juopaa isäni sekä minun välille.
Löysin ullakon papereista psykiatrin kirjoittaman lauseen joka vapaasanaisesti muotoiltuna meni jotenkin näin:
"Aviokriisi saanut alkunsa, kun potilas (äitini) on esittänyt ääneen arveluita lapsen isästä aviomiehelleen. Potilaalla on ollut lyhyt suhde mieheen joka työskennellyt samassa työpaikassa ja ollut huomattavasti vanhempi... Suhde on päättynyt runsas vuosi ennen raskaaksi tuloa. Potilas on tietoinen että raskaus kestää 9 kuukautta ja pystyy järkeilemään ettei avion ulkopuolinen raskaus ole rationaalisesti ollut mahdollista.... silti potilas on kertonut tarinaa ja uskonut siihen myös lapsen synnyttyä sekä vakuuttanut aviomiehen sekä lapsen isän ettei isyydestä ole ollut varmuutta..."
Löysin myös syntymätodistukseni ja isän kohta oli siitä jätetty auki. Kysyin kerran asiasta ja sen seurauksena isäni kävi äitiini käsiksi.
Onko äitini ollut vain julma vai vain sairas? Diagnoosi ei käy papereista ilmi, mutta selittää miksi isäni on vihoissaan ajanut minut pikkuvauvana sekä äitini sukulaisiin eikä kotiin. Sukulaiset eivät ilmeisesti tarinasta tiedä ja levittävät tätä tarinaa keskuudessaan korostaen isäni julmuutta ja sydämettömyyttä.
Ei ole mitenkään kyseenalaista ettenkö olisi isäni lapsi, olemme sisarusteni kanssa aivan samannäköisiä (enemmän isän näköä).
Kertokaa, millainen ihminen leikkii tällaisia sairaita psykologisia leikkejä, aiheuttaa muille traumoja ja salaisesti nauttii aiheuttamastaan draamasta? Viittaisiko tällainen narsismiin, vai mihin?
Kun olin teini-ikäinen, mummoni kertoi minulle kerran, että kun olin ollut vastasyntynyt, isäni oli ajanut minut sekä äitini suoraan sairaalasta heille hoitoon, ja ollut hyvin vihainen. Mummoni arveli, etten ollut isälleni haluttu lapsi.
Tämä tarina on jäänyt mieltäni kaivertamaan ja satuttanut minua vuosikausia, sekä aiheuttanut juopaa isäni sekä minun välille.
Löysin ullakon papereista psykiatrin kirjoittaman lauseen joka vapaasanaisesti muotoiltuna meni jotenkin näin:
"Aviokriisi saanut alkunsa, kun potilas (äitini) on esittänyt ääneen arveluita lapsen isästä aviomiehelleen. Potilaalla on ollut lyhyt suhde mieheen joka työskennellyt samassa työpaikassa ja ollut huomattavasti vanhempi... Suhde on päättynyt runsas vuosi ennen raskaaksi tuloa. Potilas on tietoinen että raskaus kestää 9 kuukautta ja pystyy järkeilemään ettei avion ulkopuolinen raskaus ole rationaalisesti ollut mahdollista.... silti potilas on kertonut tarinaa ja uskonut siihen myös lapsen synnyttyä sekä vakuuttanut aviomiehen sekä lapsen isän ettei isyydestä ole ollut varmuutta..."
Löysin myös syntymätodistukseni ja isän kohta oli siitä jätetty auki. Kysyin kerran asiasta ja sen seurauksena isäni kävi äitiini käsiksi.
Onko äitini ollut vain julma vai vain sairas? Diagnoosi ei käy papereista ilmi, mutta selittää miksi isäni on vihoissaan ajanut minut pikkuvauvana sekä äitini sukulaisiin eikä kotiin. Sukulaiset eivät ilmeisesti tarinasta tiedä ja levittävät tätä tarinaa keskuudessaan korostaen isäni julmuutta ja sydämettömyyttä.
Ei ole mitenkään kyseenalaista ettenkö olisi isäni lapsi, olemme sisarusteni kanssa aivan samannäköisiä (enemmän isän näköä).
Kertokaa, millainen ihminen leikkii tällaisia sairaita psykologisia leikkejä, aiheuttaa muille traumoja ja salaisesti nauttii aiheuttamastaan draamasta? Viittaisiko tällainen narsismiin, vai mihin?