Alkuperäinen kirjoittaja Eemiskä:Alkuperäinen kirjoittaja CotHai:Alkuperäinen kirjoittaja Eemiskä:No en mä oikeen osaa sanoa muutakun että se pelko on ja se ei auta vaan itse täytyy ottaa se rohkeus. MIeti haluatko sä lisää lapsia ja kummalle annat periks pelolle vai sille halulle että haluat lisää lapsia? Ja jos pelolle ni mahtaisko se laittaa sit myöhemmin kadutuksen aikaiseksi. Sen sanon vielä että jokainen synnytys on yleensä erilainen!
Kyllä mä tiedän että haluan vähintäänkin sen toisen vielä, mutta mun täytyy alkaa jo nyt työstämään sitä ajatusta että joskus vielä uskallan siihen ryhtyä.
Mä voin tulla sun tueksi! Se syntyvä lapsi sen kivun kuitenkon korvaa. Mä ehkä oon huono sanomaan kun mun kipu kynnys on korkea mutta ei kannata kuunnella muitten synnytyksiä kun ne on aina erilaisia omalla kohdalla!!! Laita yytä!
Näin. Mä en kaipaa vauvamahaa, musta synnytys ei ton ekan perusteella ollut mitenkään ihmeellistä tahi sitten ihanaa, mulla ei oo ikävä raskausajan oksentelua ja kieltoja jotka sain istukan sijainnin/irtoamisvaaran takia.
Vauvakuumetta siis ei tulla tod.näk. mulla näkemään, mikä ei tarkoita etten puolen vuosisadan päästä haluaisi saada toista lasta. Mulla on kans korkea kipukynnys, mutta pakko myöntää et siellä salissa mä anelin kätilöltä jo aborttiakin, kunhan se laittais ne kivut loppuu. Ottais piuhat irti et saisin edes liikkua, mutta ei. Mua ärsyttää, et joku tollanen ihminen teki mun ekasta synnytyksestä pienen helvetin, ja nosti rimaa vähän turhankin korkealla sen toisen mahdollisen lapsen suhteen. Ehkä se oli sillä tarkotuksenakin, mistäpä sitä tietää kun kaikenmaailman hulluja löytyy