Juoko mies liikaa?

["vieras"]

Antakaa mielipidettä juoko mun mies liikaa. Tutustuin häneen n. vuosi sitten. Alusta asti oli selvää että viini ym miedommat maistuu, ei nyt haitaksi asti mutta päivittäin. Nyt kesän aikana tuntuu että on alkanut riistäytyä jotenkin. Edelleen juominen on päivittäistä (iltaisin) ja enimmäkseen viiniä mutta sattumalta kerran huomasin että juo salaa myös tiukkaa viinaa siideriin lisättynä. Mies on iso, niistä määristä joita normaalisti mun nähden juo ei sen kokoinen sammu. Vaan nyt on muutamana iltana pilkkinyt ja sammahdellut sohvalle. Itse olen ottanut myös, joskus jopa saman määrän kuin mies mutta ei tunnu missään (itse en ota joka ilta, viikonloppuisin max 4/ilta). Olen kertonut miehelle kauniisti että en pidä siitä että on niin jurrissa että nukahtaa pystyyn. En ole kertonut että tiedän piilopullosta. Mies ymmärtää ja pyytää anteeksi mutta muuta vaikutusta ei ole.
Miehen suvussa on alkoholismia. Mies muuten ns. kunnollinen, on työt ja kaverit ja lapset edellisestä liitosta.

Mitäs nyt sitten?

 

[Ken guru]

En tiedä muiden kohdalla, mutta itse olisin laittanut kantapäät vastakkain jo aikapäiviä sitten tuollaisen miehen kanssa. Mä en edes lähtisi suhteeseen sellaisen kanssa joka juo alkoholia joka päivä. Vaikka vaan vähän.

 

[Kaiutin]

En lue kertomustasi miehesi juomista määristä. Ilman tarkkoja määriäkin fakta on se, että mikäli puolison juominen huolestuttaa, aiheuttaa sosiaalisia ongelmia tai vaikeuttaa perhe-elämää nejän seinän sisällä, mies juo ehdottomasti liikaa. Joillekin ihmisille kaksi olutta on liikaa.

 

["Sadie"]

En tiedä muiden kohdalla, mutta itse olisin laittanut kantapäät vastakkain jo aikapäiviä sitten tuollaisen miehen kanssa. Mä en edes lähtisi suhteeseen sellaisen kanssa joka juo alkoholia joka päivä. Vaikka vaan vähän.

Näin.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

Tuo viini sinällään ei kuulosta kovin pahalta vielä, mutta jos muutakin menee ja juominen on humalahakuista, niin silloin kyllä juo liikaa.

Meillä myös on 4-5 kertaa viikossa aikuisten ruokajuomana viini ja sitä juodaan kerrallaan n. 12cl lasillinen. Ap:n tilanteessa oli kuitenkin kyse juuri siitä humalahakuisesta juomisesta. Sitä en kyllä pystyisi hyväksymään.

 

[juupasjuu]

No ongelmahan sillä selvästi on! Varsinkin jos pitää salaa terästää siideriä ja sammuilee ja joka ilta juo.. En jatkaisi enään suhdetta..

 

[ap.]

Viesteistänne luen sen mitä itsekin olen asiasta ajatellut ja myös pelännyt. Mies on minua kohtaan todella hyvä, kunnioittaa, arvostaa, huomioi. On ystävällinen, tulee hyvin toimeen lasteni, ystävieni ja sukulaisteni kanssa. Kuten minäkin hänen lähipiirinsä kanssa. Meillä on muuten ihana, turvallinen ja rakastava suhde ja pystymme puhumaan kaikesta. Mutta voinko tuolle juomiselle kenties mitään? En haluaisi luopua hyvästä suhteesta "vain" sen takia.

 

[9]

Saako apua A-klinikoilta tai perheneuvolasta.. yrittäisin.

 

["mami"]

En tiedä muiden kohdalla, mutta itse olisin laittanut kantapäät vastakkain jo aikapäiviä sitten tuollaisen miehen kanssa. Mä en edes lähtisi suhteeseen sellaisen kanssa joka juo alkoholia joka päivä. Vaikka vaan vähän.

Sama.

 

["vieras"]

Viesteistänne luen sen mitä itsekin olen asiasta ajatellut ja myös pelännyt. Mies on minua kohtaan todella hyvä, kunnioittaa, arvostaa, huomioi. On ystävällinen, tulee hyvin toimeen lasteni, ystävieni ja sukulaisteni kanssa. Kuten minäkin hänen lähipiirinsä kanssa. Meillä on muuten ihana, turvallinen ja rakastava suhde ja pystymme puhumaan kaikesta. Mutta voinko tuolle juomiselle kenties mitään? En haluaisi luopua hyvästä suhteesta "vain" sen takia.

En tiedä voiko hän tehdä asialle mitään. Olen läheltä seurannut monen alkoholistin elämää heidän kuolemaansa asti. Kaikilla kuolinsyynä viina. Asialle ei voinut mitään ja mm. oman isäni alkoholismi tuhosi hänen lastensa elämää pahoin. Oli kyllä hyvin rakastava isä, eikä riehunut jne. Hänellä vain oli piilopulloja ja joka ikinen ilta töiden jälkeen oli aivan sekaisin. Yhteen siskoistani vaikutti niin paljon, että hän joutui psykiatriseen hoitoon(sairaalan psyk.osastolle) osin isän alkoholismin vuoksi. Lopulta isä kuoli alkoholin liika-annostukseen. Kahdelta muulta sukulaiselta petti maksa ja mahaan kertyi nesteitä joita piti letkun kautta imeä yli 10kg kerralla pois.

Jos oma mieheni olisi tätä luokkaa niin lasteni vuoksi lähtisimme pois jos mies ei voisi muuttaa juomistapojaan. Olen niin läheltä seurannut sitä juomishelvettiä, että tiedän mitä se voi olla vaikka juoja olisi kuinka kiltti juodessaankin. Ota etäisyyttä ja kerro että pelkäät hänen juomisensa vaikuttavan myös lapsiin.

 

["joopajoo"]

Viesteistänne luen sen mitä itsekin olen asiasta ajatellut ja myös pelännyt. Mies on minua kohtaan todella hyvä, kunnioittaa, arvostaa, huomioi. On ystävällinen, tulee hyvin toimeen lasteni, ystävieni ja sukulaisteni kanssa. Kuten minäkin hänen lähipiirinsä kanssa. Meillä on muuten ihana, turvallinen ja rakastava suhde ja pystymme puhumaan kaikesta. Mutta voinko tuolle juomiselle kenties mitään? En haluaisi luopua hyvästä suhteesta "vain" sen takia.

Sen lopettamisen/vähentämisen on lähdettävä miehestä itsestään.. Jos se ei ole tajunnut ongelmaa itsellään niin se jatkaa ihan samalla tavalla.. SINÄ et voi sille mitää koska se ei ole sun ongelma.. se vain häiritsee sun elämääs.. Ja jos ongelma on niin siihen on yksi ratkaisu.. lopettaa kokonaan.. ei siis yhtään mitään enään ikinä.. ei saunasiideriä tai viikonloppu reissuja ymymymy.. Ja luulisi se jatkuva juominen jo kiinnittävän sun lastenkin huomion?? Eikö ne ihettele??

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";28881008]En tiedä voiko hän tehdä asialle mitään. Olen läheltä seurannut monen alkoholistin elämää heidän kuolemaansa asti. Kaikilla kuolinsyynä viina. Asialle ei voinut mitään ja mm. oman isäni alkoholismi tuhosi hänen lastensa elämää pahoin. Oli kyllä hyvin rakastava isä, eikä riehunut jne. Hänellä vain oli piilopulloja ja joka ikinen ilta töiden jälkeen oli aivan sekaisin. Yhteen siskoistani vaikutti niin paljon, että hän joutui psykiatriseen hoitoon(sairaalan psyk.osastolle) osin isän alkoholismin vuoksi. Lopulta isä kuoli alkoholin liika-annostukseen. Kahdelta muulta sukulaiselta petti maksa ja mahaan kertyi nesteitä joita piti letkun kautta imeä yli 10kg kerralla pois.

Jos oma mieheni olisi tätä luokkaa niin lasteni vuoksi lähtisimme pois jos mies ei voisi muuttaa juomistapojaan. Olen niin läheltä seurannut sitä juomishelvettiä, että tiedän mitä se voi olla vaikka juoja olisi kuinka kiltti juodessaankin. Ota etäisyyttä ja kerro että pelkäät hänen juomisensa vaikuttavan myös lapsiin.[/QUOTE]
Mies ei juuri juo lasten aikana, tai jos niin vähän. Kun lapset nukkumassa niin sitten alkaa. Emme asu yhdessä mutta vietämme paljon aikaa yhdessä ja myös yöt hyvin usein. Tiedän että miehen ex-vaimo on aikoinaan juomisesta valittanut (mies itse kertoi).
Tulin surulliseksi sun kokemusten vuoksi En haluaisi itselleni (tai kenellekään) tuollaista elämää.

 

[ap.]

[QUOTE="joopajoo";28881024]Sen lopettamisen/vähentämisen on lähdettävä miehestä itsestään.. Jos se ei ole tajunnut ongelmaa itsellään niin se jatkaa ihan samalla tavalla.. SINÄ et voi sille mitää koska se ei ole sun ongelma.. se vain häiritsee sun elämääs.. Ja jos ongelma on niin siihen on yksi ratkaisu.. lopettaa kokonaan.. ei siis yhtään mitään enään ikinä.. ei saunasiideriä tai viikonloppu reissuja ymymymy.. Ja luulisi se jatkuva juominen jo kiinnittävän sun lastenkin huomion?? Eikö ne ihettele??[/QUOTE]
Mun lapset ei ihmettele koska eivät juuri juomista näe ja ovat niin pieniäkin etteivät oikein asiaa vielä ymmärrä. Miehen lapset isompia mutta kaiketi "tottuneet" tuohon, välit heillä isänsä kanssa todella hyvät ja lämpimät.
Miehen juominen ei siis aiheuta muuta haittaa kuin mielipahaa minulle. Ja kenties terveyshaittoja myöhemmin...?

 

[sama vieras]

Mies ei juuri juo lasten aikana, tai jos niin vähän. Kun lapset nukkumassa niin sitten alkaa. Emme asu yhdessä mutta vietämme paljon aikaa yhdessä ja myös yöt hyvin usein. Tiedän että miehen ex-vaimo on aikoinaan juomisesta valittanut (mies itse kertoi).
Tulin surulliseksi sun kokemusten vuoksi En haluaisi itselleni (tai kenellekään) tuollaista elämää.

Jos aiotte kuitenkin jatkaa suhteessa ja muuttaakin yhteen niin nuo juomiskuviot muuttuu ja kyllä lapset tulevat jossain vaiheessa näkemään sitä juomista sen kautta. Mielestäni siitä juomisesta voisi mainita jotenkin nätisti kun juo teillä. Juurikin sillä, että jos lapset herää ja mitä tunteita se lapsissa herättää kun äidin miesystävä on aivan tilulii sohvalla ja ääni sammaltaa. Herättäisikö lapsissasi pelkoa jos he näkisivät äidin päivällä niin kivan miesystävän illalla/aina iltaisin sekavassa tilassa eivätkä tietäisi mikä sillä on? Mieti asiaa lapsen silmin.

 

["Ninni"]

Mun mies joi ennen päivittäin vähintään pari olutta "unta antamaan" ja viikonloppuisin meni helposti pullo viiniä illassa tai monen monta olutta. Miehen suvussa on tosiaan alkoholismia (miehen isä, edesmennyt vaari, eno..) . Puutuin juomiseen ja sanoin etten halua nukkua alkoholilta haisevan miehen vieressä ym. Tosiaan seksielämäkin oli melko kuollutta, kun mies oli aina puhki sänkyyn päästyään. Nykyään mies ei juo arkisin yhtään, viikonloppuisin menee muutama olut, joka on ihan ok. Nykyään meidän suhde voi hyvin ja seksielämä on parantunut miehen vähentäessä alkoholin käyttöä

 

[rops]

Viesteistänne luen sen mitä itsekin olen asiasta ajatellut ja myös pelännyt. Mies on minua kohtaan todella hyvä, kunnioittaa, arvostaa, huomioi. On ystävällinen, tulee hyvin toimeen lasteni, ystävieni ja sukulaisteni kanssa. Kuten minäkin hänen lähipiirinsä kanssa. Meillä on muuten ihana, turvallinen ja rakastava suhde ja pystymme puhumaan kaikesta. Mutta voinko tuolle juomiselle kenties mitään? En haluaisi luopua hyvästä suhteesta "vain" sen takia.

Et voi, hänen itsensä se on tehtävä.

 

[ap.]

Jos aiotte kuitenkin jatkaa suhteessa ja muuttaakin yhteen niin nuo juomiskuviot muuttuu ja kyllä lapset tulevat jossain vaiheessa näkemään sitä juomista sen kautta. Mielestäni siitä juomisesta voisi mainita jotenkin nätisti kun juo teillä. Juurikin sillä, että jos lapset herää ja mitä tunteita se lapsissa herättää kun äidin miesystävä on aivan tilulii sohvalla ja ääni sammaltaa. Herättäisikö lapsissasi pelkoa jos he näkisivät äidin päivällä niin kivan miesystävän illalla/aina iltaisin sekavassa tilassa eivätkä tietäisi mikä sillä on? Mieti asiaa lapsen silmin.

Olen minä sitäkin miettinyt. Mun tai omien lastensa aikana ei juo sammuksiin asti, kun ollaan kahden niin sillon kylläkin. Ja joku mainitsi kuihtuneen seksielämän. Meidän suhde vielä niin tuore että seksi maistuu mutta kieltämättä se viinanhaju ei auta asiaa. Kerran kieltäydyin koko seksistä, meni maku kun vitutti se sammahtelu ja torkkujensa jälkeen häntä olisi huvittanut, mua todellakaan ei. Loukkaantui ja pyysi selitystä, selitin niin nätisti kuin taisin. Luulen että ymmärsi mutta tiedän ettei tuo ollut viimeinen kerta laatuaan. Miehestä ei tule vihaista tai väkivaltaista kun juo mutta jotenkin poissaoleva ja lannistunut. Onhan hänellä huolensa mutta ei mitään suurta.

 

["Vieras"]

Jos ei vaikuta muuhun elämään, niin en minä eroaisi vain tuon takia... tottakai seuraisin tilannetta, ja katsoisin, että onko meno syksymmällä taas hillitympää... jos ei ole, niin kyllä ottaisin asian jotenkin esille. Esim. "Luulen, että pidemmällä tähtäimellä noin paljon alkoholia ei ehkä ole oikein hyväksy, että pitäisiköhän sitä ehkä rajoittaa vaikka vaan viikonlopuille, ja silloin aina nautiskella... Hyökkäävä asenne ei minusta ole yhtään ainakaan hyvä. Miehen pitää kyllä itse tehdä päätös asian suhteen, ja sinä voit olla tukena... Tsemppiä! Toivottavasti asiat selkinee... ottakaa tilalle vaikka jokin yhteinen harrastus.

 

[ap.]

[QUOTE="Vieras";28881166]Jos ei vaikuta muuhun elämään, niin en minä eroaisi vain tuon takia... tottakai seuraisin tilannetta, ja katsoisin, että onko meno syksymmällä taas hillitympää... jos ei ole, niin kyllä ottaisin asian jotenkin esille. Esim. "Luulen, että pidemmällä tähtäimellä noin paljon alkoholia ei ehkä ole oikein hyväksy, että pitäisiköhän sitä ehkä rajoittaa vaikka vaan viikonlopuille, ja silloin aina nautiskella... Hyökkäävä asenne ei minusta ole yhtään ainakaan hyvä. Miehen pitää kyllä itse tehdä päätös asian suhteen, ja sinä voit olla tukena... Tsemppiä! Toivottavasti asiat selkinee... ottakaa tilalle vaikka jokin yhteinen harrastus. [/QUOTE]
Kiitos rohkaisusta. En tosiaan vain tän takia haluiaisi erota. Toki jos tilanne edelleen jatkuu ja pahenee niin sit pitää tosissaan miettiä sitäkin. Yhdessä puuhailemme paljon ja molemmilla myös omia ystäviä (miehenkään kaverit ei ole mitään ryyppyremmiä vaan vanhoja hyviä ystäviä jo vuosien takaa). Musta tuntuu että mies kyllä tiedostaa jonkinlaisen ongelman koska peittelee enimmän juomisen. Mutta samalla tuntuu että hän ei halua mun puuttuvan siihen.

 

[Kaiutin]

Saako apua A-klinikoilta tai perheneuvolasta.. yrittäisin.

Niin, tarkennuksena, että ko. paikoissa on tajolla apua halukkaille. Kaikki lähtee siitä liikkeelle, että mies itse tunnustaa ongelmansa ja on motivoitunut sen hoitoon. Puolison halu ja sitoutuminen ei kannan mihinkään. Lisäksi alkoholismin hoito on pitkä prosessi, se kestää eliniän. On myös hyvä muistaa, että ihminen ei juo itseään joka ilta känniin, jos hän voi hyvin. Tähän juomisen syyhyn, opittuun malliin kohdata tunteita, on puututtava, mikäli tuloksia mielitään. Takapakkeja tulee, ja eräs päihdetyöntekijä ja itsekin alkoholisti (raittiina yli 25 vuotta) totesi mielestäni asian hienosti: Alkoholisti lopettaa sinä päivänä, kun on juonut riittävästi.

Mikä sitten on riittävästi? 10 vuotta? 40 vuotta, hienomotoriikka, työkyky ja sosiaalinen elämä tuhoutuneena vai jotakin siltä väliltä?

Kannattaa myös pitää mielessä, että pitkäaikainen alkoholinkäyttö nostaa pintaan monia muita mielenterveyden ongelmia, joita juomisen lopettaminen ei korjaakaan. On liikaaa niitä tarinoita, joissa mies on pisteliäs, aggressiivinen ja tunnekylmä ja vaimo rukoilee, että juominen loppuisi ja mies muuttuisi jälleen sellaiseksi, kun hän oli 20-vuotiaana ennen juomisen aloittamista. Kuitenkin totuus lyö silmille, kun juominen loppuu mutta ikävä käytös jää.

Ja vielä yksi asia, jota on syytä pohtia: Alkoholismi on riippuvuussairaus, ja riippuvuusproblematiikkaan taipuvaisilla ihmisillä viinahanojen sulkeuduttua riippuvuus siirtyy muihin asioihin. Jotakin on tultava tilalle, jotakin, joka täyttää sen aukon, jonka alkoholi on jättänyt. Se voi olla himokuntoilu, fanaattinen uskonnontunnustaminen, peliongelma tai vaikkapa ylikorostunut seksivietti.

Edessänne on pitkä tie. Itse ymmärrän täysin niitä puolisoita, jotka eivät tähän prosessiin lähde. Asia kun on niin, että toisen rakkaus ei ketään pelasta. Tai jos haluat uskoa niin, kokeile; mutta lähde ennen kuin huomaat, että hoidat, vahdit, kyttäät, pelkäät ja organisoit asioita yhden ylimääräisen lapsen edestä. Sinulla on oikeus saada parisuhteestasi myös voimaa, turvaa ja vastavuoroisesti tukeutua puolisoosi. Näin ei koskaan tule tapahtumaan, jos alkoholismin hoitaminen on vain sinun henkilökohtainen missiosi, ja miehesi suostuu siihen niiltä osin, kuin perhesopu kulloinkin vaatii ja juomiseltaan ehtii. Valitettavasti.

 

[bud]

En tiedä muiden kohdalla, mutta itse olisin laittanut kantapäät vastakkain jo aikapäiviä sitten tuollaisen miehen kanssa. Mä en edes lähtisi suhteeseen sellaisen kanssa joka juo alkoholia joka päivä. Vaikka vaan vähän.

Ihan kun mun suusta.

 

[bud]

Juokse kun vielä voit! Alkoholistin tyttärenä hälytyskelloni soivat. Munkin isä on aina ollut "kunnollinen", esimies, edelleen työssä, supliikki seuramies jne. Alkoholisteja on kaikissa yhteiskuntaluokissa.

 

[Asiankannattaja]

AaPee lukee nyt ton Kaiuttimen kirjoituksen huolella useampaankin kertaan. Siinä on joka sana täyttä asiaa ja punnittua puhetta.

Tämä palsta ei ole ihan parhautta alkoholiongelmaisen puolisolle. Asiaan keskittyneempi keskustelupalsta on tuossa.

Päihdelinkin keskustelualue • Näytä alue - Kotikanava

 

[Mieti]

Mitipä asia näin: nälkä lähtee syömällä ja akka juomalla! Äijä haluaa vain eroon susta.

 

[Alkoholistin tytär ja puoliso]

Kaiutin puhuu painavasti asiaa.

Minä en osannut nähdä mieheni alkoholiongelmaa nuorempana, mitä on vaikeaa käsittää, koska olen alkoholistin tytär. Ehkä se johtui siitä, että isäni käyttäytyi kännissä niin eri tavalla kuin mieheni. Tajusin kyllä, että tässä vähän mättää, mutta koska toinen ei rähjännyt ja raivonnut humalassa, en osannut pitää ongelmaa kovin suurena. Muistaakseni ajattelin, että ehkä se ajan kanssa muuttuu.

Olemme tavanneet toisemme parikymppisinä ja muistan huomanneeni jo varhain, ennen yhteenmuuttoa, että alkoholi ei miehen kaapeissa vanhene ja että kerralla juodaan reippaat määrät kunnon humalaan asti. Silloin oltiin vieä nuoria ja lapsettomia opiskelijoita ja silloinhan se juhliminen kuuluu vähän asiaankin, vaikka useasti kyllä ärsyynnyin ja häpesin sitä, miten kännissä mies joka kerta oli ja ihmettelin sitä tarvetta juoda joka viikonloppu, poikkeuksetta, tietty määrä olutta ja saavuttaa humalatila, vaikka olisimme viettäneet kahdestaan koti-iltaa. Mies oli kuitenkin muilta osin niin ihana ja suhde rakastava, että en osannut olla kovin huolissani.

Menimme naimisiin ja saimme lapsia. Ongelma oli ja pysyi. Ei ollut viikonloppua, ettei mies olisi ollut humalassa, ei koskaan lasten aikana mutta tölkki sihahti heti kun tilaisuus tuli. Vähitellen olutta piti saada arkenakin, ainakin yksi tölkki. Tuli riitaa ja yhteiset menot loppuivat, en halunnut yhteisiin illanistujaisiin häpeämään sitä, että kaikki muut ovat korkeintaan pienessä sievässä ja minun mieheni sönköttää jo silmät punaisina ja sammuu iltakymmeneltä. Kun sanoin asiasta, mies vähensi juomistaan tilapäisesti mutta pian tilanne oli taas entisellään. Jatkuvasti olen kokenut, että olen ainoa jarru rajummallekin juomiselle enkä ole uskaltanut jättää lapsiakaan miehen vastuulle viikonloppuiltaisin, koska en ole voinut täysin luottaa siihen, ettei mies juo yksin ollessaan itseään pöydän alle. Minusta on tullut anoppini, joka myös valvoo miehensä eli appiukkonsa juomista, huomauttelee viikonloppuisin, että älä ota enää. Mieheni on kuin kopio isästään.

Tässä me edelleen olemme. Rakkautta on vielä jäljellä mutta olen hyvin väsynyt tähän kaikkeen Tuo riippuvuussairaus ilmenee miehelläni myös taipumuksena kaikenlaiseen riippuvuuteen, mm. tietokonepeleihin ja tupakkaan. Minulla on yli kolmekymppinen neljäs lapsi, jonka tekemisiä minun tulee valvoa ja johon en voi tukeutua täysin. Pelkään, että mies ratkeaa aivan täysin, jos joskus päätänkin lähteä