Juristi paikalla, saa kysyä!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Jursus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vaimo";29946581]Hei! Oletkos vielä täällä? Olen menossa kesällä naimisiin ja puolisollani on velkaa ulosotossa. Pitäiskö tämä huomioida jotenkin esim avioehdolla? Jos jotain käy en halua joutua maksamaan miehen velkoja....[/QUOTE]

Avioliitto ei muuta tilannetta velkojen suhteen, velkoja ei ositeta avioerossa tai puolison kuoleman jälkeen. Eli miehesi henkilökohtainen velka on vain hänen velkaansa. Käytännössä tilanne voi kuitenkin olla niin, että jos sinä olet varakkaampi puoliso ja teillä ei ole avioehtoa, sinä joudut luovuttamaan miehellesi tasinkoa, jotta avio-osanne olisivat saman suuruiset. Suosittelen kyllä avioehdon tekemistä aina, kun haluaa varmistaa, että oma omaisuus pysyy itsellä / omassa suvussa!
 
Isäni haluaa testamentata talonsa lapsenlapsellensa, eli minun lapselleni. Olen itse isäni ainoa lapsi, onko minulla mitään oikeutta vaatia testamentin kumoamista tai voinko vaatia lakiosaa?
 
[QUOTE="ylva";29946900]Meillä on riitainen kuolinpesä. Yksi osakas sanoi että hakee tuomarin jakamaan sen, mitä se tarkoittaa ja kuinka käytännössä menee?[/QUOTE]

Kuolinpesän jokaisella osakkaalla on oikeus hakea ns. pesänselvittäjän ja -jakajan määräämistä tekemään pesänselvitys ja perinnönjako (mahdollisesti osituskin). Tätä haetaan käräjäoikeudelta ja pesänjakaja on yleensä asianajaja tai muu kokenut lakimies, joka tehtävään suostuu. Pesänselvityksen ja perinnönjaon kustannuksista (eli lähinnä juristin palkkioista) vastaa kuolinpesä.

Yksinkertaistettuna prosessi menee niin, että ensiksi selvitetään kuolinpesän omaisuus ja maksetaan mahd. velat, sitten yritetään päästä sovinnolliseen perinnönjakoon, ja jollei tämä onnistu, pesänjakaja viime kädessä itsenäisesti tekee päätöksen miten omaisuus jaetaan. Siinä mielessä pesänjakaja on ikään kuin "tuomari". Hänen tulee toimia objektiivisesti ja olla ajamatta kenenkään yksittäisen osakkaan etua.

Pesänjakajan tekemää perinnönjakopäätöstä on mahdollista moittia käräjäoikeudelle, mutta yleensä näissäkin tilanteissa päästään lopulta sopuun osakkaiden kesken. Omia intressejä ajamaan voi olla tarpeen palkata oma lakimies, etenkin jos kyse on todella sotkuisesta tilanteesta.
 
Jätettiin luokalle 80-luvulla koulukiusaamisen takia.Opettaja koki,että kiusaaminen jatkuisi rankkana,jos jatkan
Siinä luokassa.Onko toi hyväksyttävä syy jättää luokalle?Asia varmistettiin vielä antamalla matikasta nelonen.
Ei ehtoja tai mitään.
 
[QUOTE="Surku";29946960]Isäni haluaa testamentata talonsa lapsenlapsellensa, eli minun lapselleni. Olen itse isäni ainoa lapsi, onko minulla mitään oikeutta vaatia testamentin kumoamista tai voinko vaatia lakiosaa?[/QUOTE]

Testamenttia ei voi vaatia kumottavaksi sillä perusteella, ettei sisältö miellytä. Testamentti julistetaan pätemättömäksi, jos siinä on muotovirhe, esim. todistajan allekirjoitus puuttuu, tai jos sen tekijän tahdonmuodostuksessa on virhe, esim. hän ei ole ollut "järjissään" sitä tehdessään.

Lakiosaan taas on aina oikeus testamentista huolimatta: testamentti on tehoton siltä osin, kuin testamentti loukkaa rintaperillisen oikeutta lakiosaansa.
 
Vielä tuosta aiemmasta eli luokallejättämisestä. Onko mahdollista jonkun pykälän nojalla vaatia kesän lopussa tämän hylätyn aineen tarkastamista? Luokalta oli pari muutakin pitänyt tuplata mutta vanhemmat olivat pistäneet kampoihin kunnolla. Ja lapset siirtyvät vuosiluokalta. Tosin meidän lapsi ei. Kolme luokkaa ja vain meidän lapsi joka kertaa vaikka siihen ei mielestämme ole aihetta.Valittaa tosin voi tästä päätöksestä todistuksen saannin jälkeen mutta rehtorin mukaan se on turhaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hölmöläinen;29947021:
Jätettiin luokalle 80-luvulla koulukiusaamisen takia.Opettaja koki,että kiusaaminen jatkuisi rankkana,jos jatkan
Siinä luokassa.Onko toi hyväksyttävä syy jättää luokalle?Asia varmistettiin vielä antamalla matikasta nelonen.
Ei ehtoja tai mitään.

Ensinnäkin nykyinen perusopetuslaki on tullut voimaan v. 1999, eli sen säännökset ei sovellu. Riippuen toki minä vuonna luokalle jättö on tapahtunut, on silloin luultavasti ollut voimassa v. 1983 voimaan tullut peruskoululaki (476/1983) ja se soveltuu. Peruskouluasetuksen 48 §:ssä vuodelta 1984 säädetään näin: "Oppilas, joka yhdessä aineessa on saanut heikon arvosanan saa ehdot ja voi päästä seuraavalle vuosiluokalle suoritettuaan tässä aineessa hyväksytyn tutkinnon. " (linkki tähän asetukseen: FINLEX ® - Säädökset alkuperäisinä: 718/1984) Lisäksi: "Huoltajan ennen lukuvuoden koulutyön päättymistä esittämästä pyynnöstä oppilas jätetään vuosiluokalle, jos sitä on oppilaan yleisen koulumenestyksen vuoksi pidettävä tarkoituksenmukaisena."

Lainsäädäntö on siis pääpiirteissään samankaltainen kuin nykyäänkin. Koulukiusaaminen ei kyllä silloisen tai nykyisenkään lain mukaan ole perusteltu syy luokalle jättämisessä, ei edes vanhempien sitä pyytäessä - ellei huono koulumenestys siihen anna aiheutta. Jos vain yhdestä aineesta sai hylätyn tuohon aikaan, piti antaa myös mahdollisuus ehtojen suorittamiselle.
 
Aloitinkin tuossa jo ketjun asiasta, mutta ei lopullista vastausta saanut kysymykseeni. Joten kysynkin sinulta :)

Eli aviopuoliso kuolee. Aviopuolison omistama 50% kesämökistä menee lapsille ilmeisesti? Miten on, jos leski haluaa myydä kesämökin, niin pitääkö kaikkien lapsien puoltaa myyntiä, vai riittääkö jos enemmistö puoltaa asiaa?
 
[QUOTE="Ullapulla";29947030]Vielä tuosta aiemmasta eli luokallejättämisestä. Onko mahdollista jonkun pykälän nojalla vaatia kesän lopussa tämän hylätyn aineen tarkastamista? Luokalta oli pari muutakin pitänyt tuplata mutta vanhemmat olivat pistäneet kampoihin kunnolla. Ja lapset siirtyvät vuosiluokalta. Tosin meidän lapsi ei. Kolme luokkaa ja vain meidän lapsi joka kertaa vaikka siihen ei mielestämme ole aihetta.Valittaa tosin voi tästä päätöksestä todistuksen saannin jälkeen mutta rehtorin mukaan se on turhaa.[/QUOTE]

Perusopetusasetus (FINLEX ® - Säädökset alkuperäisinä: 852/1998) 11 § sanoo näin:

"Oppilaalle, jonka suoritus on hylätty, tulee varata mahdollisuus opetukseen osallistumatta osoittaa saavuttaneensa asianomaisessa aineessa hyväksyttävät tiedot ja taidot. Mahdollisuus voidaan antaa myös lukuvuoden koulutyön päätyttyä.

Oppilas voidaan jättää vuosiluokalle, jos hän ei ole opintojen aikana eikä erillisessä kokeessa suorittanut 1 momentissa tarkoitettuja eri aineiden opintoja hyväksytysti tai jos sitä on oppilaan yleisen koulumenestyksen vuoksi pidettävä tarkoituksenmukaisena."

Saman asetuksen 16 §:ssä on menettelystä säännös (se mitä aiemmin vastasin).

Eli kyllä tuon asetuksen mukaan on annettava mahdollisuus kokeella tms. osoittaa saaneensa riittävä tietotaso. Yleinen koulumenestys on sitten taas toinen juttu, eli jos kauttaaltaan on hyvin heikkoa suoriutuminen niin voidaan sillä perusteella katsoa tarkoituksenmukaiseksi jättää vuosiluokalle.
 
[QUOTE="hmmm";29947131]Aloitinkin tuossa jo ketjun asiasta, mutta ei lopullista vastausta saanut kysymykseeni. Joten kysynkin sinulta :)

Eli aviopuoliso kuolee. Aviopuolison omistama 50% kesämökistä menee lapsille ilmeisesti? Miten on, jos leski haluaa myydä kesämökin, niin pitääkö kaikkien lapsien puoltaa myyntiä, vai riittääkö jos enemmistö puoltaa asiaa?[/QUOTE]

Tilanne ei ole ihan noin simppeli. Riippuu ensinnäkin siitä, onko puolisoilla ollut avio-oikeus toistensa omaisuuteensa. Jos heillä on, kummankin omaisuudet lasketaan yhteen ja tasataan siten, että kummallakin on samansuuruinen osuus omaisuutta. Poikkeuksena: mikäli leski on varakkaampi osapuoli, hänen ei tarvitse luovuttaa omaisuuttaan tasinkona perillisille. Osituksen jälkeen vainajalle jäävä omaisuus jaetaan lähtökohtaisesti tasan hänen perillistensä kesken.

Jos perinnönjako toteutetaan niin, että kesämökki jaetaan perillisille ja leskelle murto-osuuksina, he ovat yhteisomistajia. Myyntiin tarvitaan kaikkien yhteisomistajien lupa, eli lasten on annettava suostumuksensa. Viime kädessä on mahdollista kyllä hakea käräjäoikeudelta myyntilupaa / yhteisomistussuhteen purkamista.

Sopimallahan voi antaa perillisille muutakin omaisuutta, esim. rahaa, jos he siihen suostuvat.
 
Olin viime vuonna yksityisellä puolella "kosmeettisessa" leikkauksessa. Onko minulla oikeus pyytää jokin kopio potilaspapereista itselleni?

Potilaalla on aina oikeus tarkistaa tiedot, jotka hänestä on kirjattu potilasasiakirjoihin. Jos tiedot ovat potilaan mielestä virheellisiä, hän voi pyytää korjaamaan ne. Sillä ei ole merkitystä, onko palvelun tuottaja yksityinen vai julkinen.
 
Perheeseeni kuuluu aviomies ja meidän yhteinen lapsemme. Mieheni omisti talon jo ennen tapaamistamme ja tuo talo on edelleen kotimme. Vaikka en virallisesti omista taloa, olen lyhentänyt aika isolla summalla mieheni asuntolainaa. Minun omaisuuteni on vain rahana. Avioehtoa meillä ei ole. Jos jompi kumpi meistä kuolisi, miten perinnönjako menisi? Olisiko meidän järkevää tehdä jonkinlaista testamenttia?
 
Tilanne ei ole ihan noin simppeli. Riippuu ensinnäkin siitä, onko puolisoilla ollut avio-oikeus toistensa omaisuuteensa. Jos heillä on, kummankin omaisuudet lasketaan yhteen ja tasataan siten, että kummallakin on samansuuruinen osuus omaisuutta. Poikkeuksena: mikäli leski on varakkaampi osapuoli, hänen ei tarvitse luovuttaa omaisuuttaan tasinkona perillisille. Osituksen jälkeen vainajalle jäävä omaisuus jaetaan lähtökohtaisesti tasan hänen perillistensä kesken.

Jos perinnönjako toteutetaan niin, että kesämökki jaetaan perillisille ja leskelle murto-osuuksina, he ovat yhteisomistajia. Myyntiin tarvitaan kaikkien yhteisomistajien lupa, eli lasten on annettava suostumuksensa. Viime kädessä on mahdollista kyllä hakea käräjäoikeudelta myyntilupaa / yhteisomistussuhteen purkamista.

Sopimallahan voi antaa perillisille muutakin omaisuutta, esim. rahaa, jos he siihen suostuvat.

Kiitos vastauksesta! Tässä tapauksessa yksi lapsista tekee vain kiusaa, eikä anna lupaa myydä. Eikä huoli rahaa omasta osuudestaan. Asuu todella kaukana perheestä/mökistä, eikä ole väleissä muun perheen kanssa. Pohtivat, että mikä on seuraava siirto, jotta saavat mökin myydyksi. Vai joutuvatko tyytymään yhden kiukutteluun ja pitämään mökin itsellään.
 
Miten tuo omaisuuden jako menikään nykyisin avopuolisoiden erotessa? Olemme siis olleet vuosia yhdessä ja myös lapsia on. Asunto on kuitenkin minun omistama, ostin sen kun muutimme hetkeksi erillemme (emme kuitenkaan varsinaisesti eronneet). Jos jossain vaiheessa eroaisimme, niin olisiko puolisollani oikeutta asuntoon?
 
Perheeseeni kuuluu aviomies ja meidän yhteinen lapsemme. Mieheni omisti talon jo ennen tapaamistamme ja tuo talo on edelleen kotimme. Vaikka en virallisesti omista taloa, olen lyhentänyt aika isolla summalla mieheni asuntolainaa. Minun omaisuuteni on vain rahana. Avioehtoa meillä ei ole. Jos jompi kumpi meistä kuolisi, miten perinnönjako menisi? Olisiko meidän järkevää tehdä jonkinlaista testamenttia?

Usein paras tilanne on silloin, kun kumpikin omistaa sijoittamassaan suhteessa. Eli juridisesti tilanteesi ei ole hyvä, että olet miehesi omistamaa taloa rahoittanut ilman, että sinulla on omistusosuus.

Jos sinä kuolet ensin, miehesi ei tarvitse luovuttaa omaisuuttaan tasinkona perilliselle eli lapsellenne. Olettaen, että rahallinen omaisuutesi on talon arvoa pienempi, sinun rahavarasi menisivät perintönä lapsellenne.

Jos miehesi kuolee ensiksi, omaisuutenne lasketaan ensiksi yhteen ja sinä saat avio-osanasi puolet yhteenlasketusta omaisuudestanne. Sen jälkeen miehesi osuus menee perintönä lapsellenne.

Testamenttiasia riippuu siitä, mitä haluatte ja mihin pyritte. Leskellä on kuitenkin aina vähimmäisoikeus hallita yhteisenä kotina käytettyä asuntoa ja koti-irtaimistoa jakamattomana kuolemaansa saakka, eli perilliset eivät voi häätää leskeä pois (poikkeuksena jos leskellä on itsellään jo ennestään kodiksi sopiva asunto). Sen vuoksi ei ole järkevää testamentata sinulle taloa, jos miehesi kuolee ensiksi: joutuisit vain maksamaan perintöveroa avio-osuutesi ylittävästä määrästä. Ja sinun kuoltuasi omaisuus menisi yhteiselle lapsellenne, joka taas maksaisi perintöveroa. Verotuksellisesti tämä on todella huono vaihtoehto.

Riippuen siitä mitä muuta yhteistä tai yksityistä omaisuutta teillä on, järkevää voisi olla kenties laatia keskinäinen testamentti kaiken omaisuuden elinikäisestä hallinta- ja käyttöoikeudesta.

Keskustelisin myös miehesi kanssa siitä, että sinulle voisi olla syytä kirjata kiinteistöönne omistusoikeuden siinä suhteessa kuin olet siihen rahallisesti panostanut.
 
Ja tuolle naapurin kanssa riitelevälle sanoisin omana mielipiteenäni, anna olla. En ainakaan sähköpostitse tilittäisi tapahtumia taloyhtiön hallitukselle, juuri koska siitä jää todiste. Jos niin kuitenkin teet, niin pidä huolta että kirjaat pelkästään faktat siihen, ei mitään arvioita naapurin hankaluudesta ja riidanhakuisuudesta. Vaikka ei koske tätä tapausta, jossa aikomuksena on vain taloyhtiön hallitusta tms. hyvin rajattua ihmisjoukkoa tiedottaa, niin mainittakoon kuitenkin että totuuden levittäminenkin voi joissain tapauksissa olla rikos, rikosnimikkeeltään yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen. Esimerkiksi lievään pahoinpitelyyn syyllistyneen nimeä ei saisi laittaa paikallislehden juttuun, eikä yksityishenkilötkään saa julkisesti esim. Facebookissa tällaisia tietoja levitellä.

Kiitos näkemyksestäsi. On varsin hyvin tiedossa, että tässä maassa on kaikenlainen totuuden puhuminen ankarasti kielletty ja sanktioita seuraa sille joka pyrkii puolustautumaan vääryyttä vastaan.
Tuo oli hyvä näkökulma kuitenkin korostaa, että jos jotain puhutaan niin pysytään tiukasti asiassa eikä mitään arvioita tönijän patologisesta luonteenlaadusta esitetä; seikka joka on monille vaikutuspiirissään oleville tullut selväksi jo muutenkin.

Sinänsä naurettavaa ja uskomatonta, että kun joku solvaa sinua ja pahoinpitelee sinua (kajoaa sinuun fyysisesti), niin mikäli kerrot siitä olet itse syytettyjen penkillä. Suomiko muka oikeusvaltio? Lakimiehet/ juristit/ oikeusoppineet saisivat mennä itseensä ja miettiä, miksi he usein ovat rikollisen puolella uhria vastaan.

Itse ihmettelen enää ainoastaan sitä, etteivät kansalaiset useammin ota oikeutta omiiin käsiinsä. Tämä kertomani juttu nyt on sinänsä vähäinen, mutta kun sama asetelma on isommissakin jutuissa.
 
[QUOTE="hmmm";29947277]Kiitos vastauksesta! Tässä tapauksessa yksi lapsista tekee vain kiusaa, eikä anna lupaa myydä. Eikä huoli rahaa omasta osuudestaan. Asuu todella kaukana perheestä/mökistä, eikä ole väleissä muun perheen kanssa. Pohtivat, että mikä on seuraava siirto, jotta saavat mökin myydyksi. Vai joutuvatko tyytymään yhden kiukutteluun ja pitämään mökin itsellään.[/QUOTE]

Olen itsekin juristi ja vastasin aloittamaasi ketjuun sen, minkä niillä tiedoilla pystyi. Ymmärsin siitä, että perinnönjakoa ei olisi vielä tehty?

Ennen kuin mökkiä voi vastoin kuolinpesän osakkaan tahtoa myydä, tulee suorittaa perinnönjako. Silloin jaetaan muukin perittävä omaisuus, ei pelkästään mökkiä ja on hyvinkin mahdollista, että leski ei sen jälkeen ole enää mökissä yhteisomistajana. Jos esimerkiksi kuolleen puolison kanssa yhdessä omistettu asunto jää leskelle, se useimmiten kattaa hänen osuutensa yhteisestä omaisuudesta ja vähän ylikin, eikä hänelle jää enää osuutta mökistä. Mutta nämä on tosiaan sovittavissa, perilliset perivät tietyn euromääräisen osuuden, mistä se sitten käytännössä koostuu voidaan sopia kuten halutaan. Jos sopimukseen ei päästä, voidaan hakea pesänjakajan määräämistä.

Mutta jos perinnönjaon jälkeen lopputulos on se, että mökki on lesken ja lasten tai vaikka pelkästään lasten yhteisomistuksessa, yhteisomistajuuden saa aina purettua. Ensi sijassa se tapahtuu erottamalla jokaisen osuus, mutta jos/kun se kesämökin tapauksessa on käytännössä mahdotonta, joku yhteisomistajista voi hakea käräjäoikeudelta päätöstä kiinteistön myynnistä. Tietysti ensi sijassa asiasta kannattaa koittaa sopia, välttyy ylimääräisiltä kuluilta ja todennäköisesti myynnin saa hoidettua järkevämmin. Pelkästään se tieto, että mökin saa kuitenkin myytyä vaikka yksi sitä kuinka vastustaisi, saattaa edesauttaa asian ratkaisemista sovussa.
 
Perinnönjako tehtyä. OkTalosta 50% lesken ja toinen puolikas lapsien. Sama jako tehty mökistä.
Ilmeisesti ainoa vaihtoehto nyt on viedä asia käräjille? Joutuuko tämä ns. kiusaaja maksamaan osan käräjöintikuluista? Mitä kaikkia maksuja käräjöinnistä kenties tulee?
Mitä tapahtuu, jos/kun yhteisomistajuus on saatu purettua mökin osalta?
 
[QUOTE="hmmm";29948090]Perinnönjako tehtyä. OkTalosta 50% lesken ja toinen puolikas lapsien. Sama jako tehty mökistä.
Ilmeisesti ainoa vaihtoehto nyt on viedä asia käräjille? Joutuuko tämä ns. kiusaaja maksamaan osan käräjöintikuluista? Mitä kaikkia maksuja käräjöinnistä kenties tulee?
Mitä tapahtuu, jos/kun yhteisomistajuus on saatu purettua mökin osalta?[/QUOTE]

Oikeuskäsittelystä käräjäoikeudelle maksettava maksu on korkeintaan pari sataa euroa. Asianajajien palkkioista tulee huomattavast suurempi summa, jos/kun asiaa ei kannata ilman ammattiapua yrittää hoitaa.

Pääsääntönä on, että häviäjä maksaa voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikulut. Eli tässä tapauksessa, jos käräjäoikeus yhden vastustuksesta huolimatta antaa luvan mökin myyntiin, tämä ns. kiusaaja joutuu maksamaan paitsi omansa, myös asian oikeuden käsittelyyn vieneen kulut. On kuitenkin mahdollista, että jotain hänen vaatimuksiaan hyväksytään esim. myyntitapaan ja vähimmäishintaan liittyen hyväksytään, silloin ratkaisu voi olla sellainen, että jokainen maksaa omat kulunsa.

Ne kulut, mitkä liittyy itse mökin myyntiin eli esim. mahdollisen uskotun miehen palkkio, vähennetään myyntihinnasta. Jos mökki määrätään myytäväksi huutokaupalla, voi tulla isoja menetyksiä siinä, ettei saadakaan parasta mahdollista hintaa.

Eli kannattaa tämä kertoa sille myyntiä vastustavalle osapuolelle, jos kuitenkin saisitte asian hoidettua sovussa, sillä se on ehdottomasti kaikkien etu, etenkin tämän vastarannan kiisken.
 
[QUOTE="hmmm";29948090]Perinnönjako tehtyä. OkTalosta 50% lesken ja toinen puolikas lapsien. Sama jako tehty mökistä.
Ilmeisesti ainoa vaihtoehto nyt on viedä asia käräjille? Joutuuko tämä ns. kiusaaja maksamaan osan käräjöintikuluista? Mitä kaikkia maksuja käräjöinnistä kenties tulee?
Mitä tapahtuu, jos/kun yhteisomistajuus on saatu purettua mökin osalta?[/QUOTE]

Toinen juristi viera.s sinulle jo vastasikin hyvin perusteellisesti, joten minulla ei ole juuri mitään lisättävää. Käytännössä lähtisin itse liikkeelle sillä tavalla, että tälle ns. kiusaajalle lähetettäisiin kirje, jossa kerrotaan juridiset faktat ja että muut yhteisomistajat tulevat hakemaan käräjäoikeudelta yhteisomistussuhteen purkamista ja myyntilupaa. Voitte tehdä kirjeen itsekin, tai pyytää lakimiestä sellaisen laatimaan. Myyntiä vastustava kääntyy luultavasti kirjeen saatuaan oman juristin puoleen, joka hyvin suurella todennäköisyydellä saa hänet ymmärtämään, että käräjäoikeuteen meno on kaikista huonoin ja kallein vaihtoehto, ja pääsette sopimukseen myynnistä.

Olisiko tämä myyntiä vastustava halukas ostamaan muiden osuudet käypään hintaan? Sekin mahdollisuus kannattaa miettiä. Lisäisin vielä, että uskotun miehen palkkio myyntiin liittyen voi nousta melkoisen korkeaksi (aikaa menee ainakin neuvottelut osakkaiden kanssa, käytännön myynnin järjestely, kauppakirjojen laatiminen jne.) ja tietyissä tapauksissa käräjäoikeus määrää myyntitavaksi huutokaupan, jolloin lopullinen myyntihinta ei yleensä vastaa omaisuuden todellista arvoa. Joten myyntiluvan hakeminen on todellakin viimesijainen keino, mutta sitä kautta sen kuitenkin lähes poikkeuksetta saa, jos ei muu auta. Toivotaan, että te pääsette sopuun!
 

Yhteistyössä