Juupas eipäs EIPÄS

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Rokkimakkara
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Rokkimakkara

Aktiivinen jäsen
13.04.2007
4 821
0
36
voi että mie oon tyhymä, ihan suomeksi sanottuna |O . Mie "lupauduin" n.2vk sitten alkaa seurustelemaan erään miehen kanssa, jonka olen tuntenut kyllä jo useita vuosia, mutta mulla ei oo häntä kohtaan sellaisia rakkauden tunteita kuitenkaan koskaan ollut, ehkä hetkittäin jokin sellainen että voishan tuo ollakin sellainen minun mies. Se hetki sitten oli päällänsä sillonki tietty ku asiasta puhuttiin.
Heti seuraavana aamuna mulle iski hirveä paniikkiällötys ja oisin halunnu perua koko jutun, mutten ole sitä vieläkään tehnyt. Meillä on yhdessä kivaa, hän on mukava, kiltti sellainen kunnollinen tavallinen suomalainen mies joka palvoo ja passaa. Mutta mullehan ei sellainen käy, mulle pitää olla renttu ja mahollisimman vaikea pässi, jotta mun kiinnostus heräis/pysyis yllä.
Onko mielestänne reilua, jos nyt kuitenkin katselen tilannetta, enkä kerro tälle miekkoselle mun tunteistani. Olen sanonut, että edetään hiljaa ja ei olla nyt nähtykään kuin viimeksi viikonloppuna, soittelee mulle kyllä joka ilta joka sekin mua ärsyttää, koska mullehan ei pitäis soittaa vaan mun pitäis saada kiemurrella tympiinnyksissä ja miettiä miksei se soita :kieh: :kieh:

Että tällasta tällä kertaa
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmph:
huoh, tiedän tunteen niin hyvin... enkä osaa oikein auttaa, mä aina tuppaan heivaamaan kaikki kunnolliset miehet, ennalta-arvattavat, joka ilta soittelevat...

Näin mullakin. Ja olisi kyllä hyvä mies. Eniten mua ehkä risoo se, että se tekee ihan kaiken niin kuin minä haluan, on kaikesta samaa mieltä ku mie jne :kieh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tianna:
Tuota, voihan sun tunteet muuttua? Minun mielestä voisit kokeilla vähän aikaa. Mutta varaudu siihen, että tuollaisesta eroon pääseminen voi olla tosi ongelmallista.

Sitä mie vähän oon aatellu, että josko ne muuttuisi ajan kanssa. Mutta jotenkin tuntuu itellä olo sellaselta kakkiaiselta, kun toinen on niin täysillä rakastunu ja itellä ei ole samoja fiiliksiä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja RokkiMakkara:
Alkuperäinen kirjoittaja Tianna:
Tuota, voihan sun tunteet muuttua? Minun mielestä voisit kokeilla vähän aikaa. Mutta varaudu siihen, että tuollaisesta eroon pääseminen voi olla tosi ongelmallista.

Sitä mie vähän oon aatellu, että josko ne muuttuisi ajan kanssa. Mutta jotenkin tuntuu itellä olo sellaselta kakkiaiselta, kun toinen on niin täysillä rakastunu ja itellä ei ole samoja fiiliksiä.

Minulla on kokemusta kahdesta mainitsemasi tapaisesta tilanteesta. Toinen loppui lyhyeen, koska tää jätkä vaan oli niin ällö. Nykyinen aviomieheni :heart: on sitten toinen tapaus. Pitkään piti miettiä, mutta sitä suurempi varmuus siitä sitten seurasikin. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja RokkiMakkara:
Kiitti Tianna, ehkä mie kattelen sitten vielä :) . Kauanko aikaa sulla meni siihen, että tajusit nykyisen miehesi arvon?

:ashamed: Ehkä vuosi. Tai puolitoista. :ashamed: :ashamed: :ashamed: Taisin olla vähän hidas syttymään. Toivottavasti sulla ei mene niin kauaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tianna:
Alkuperäinen kirjoittaja RokkiMakkara:
Kiitti Tianna, ehkä mie kattelen sitten vielä :) . Kauanko aikaa sulla meni siihen, että tajusit nykyisen miehesi arvon?

:ashamed: Ehkä vuosi. Tai puolitoista. :ashamed: :ashamed: :ashamed: Taisin olla vähän hidas syttymään. Toivottavasti sulla ei mene niin kauaa!

Oho :o , mie kuvittelin jotain paria kuukautta :)
 

Yhteistyössä