Toggle sidebar

Kaamein rangaistus minkä olet saanut vanhemmiltasi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja o_O
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
O

o_O

Vieras
Muistan tämän niinkuin eilisen!
Tapeltiin pitkillä matkoilla siskoni kanssa autossa ja vanhemmat laittoivat meidät kävelemään keskellä ei mitään.
Ajoivat toki aina kauemmas odottamaan mutta niin ettei me nähty autoa.
Olimme siskoni kanssa aina ihan paniikissa, hysteerisesti itkien ja auton perään juosten, että nyt ne vanhemmat meidät jätti tänne kauas.
Tämä tapahtui monet kerrat, mutta aina se oli yhtä kauhea kokemus.
Näen välillä tästä painajaisia vieläkin vaikka viimeisestä kerrasta on aikaa yli 15 vuotta!
 
Aika kamalaa vanhemmilta! En muista mitään omasta lapsuudestani, mikä tuntuisi kamalalle rangaistukselle. Sain "selkääni" aina joskus (tosi kevyesti, ei se edes oikein sattunut, mutta oli tosi nöyryyttävää), mutta jälkeenpäin ajateltuna ne selkäsaunat oli kyllä ihan syystä.. osasin ärsyttää tahallaan enkä uskonut mitään lapsena. Sitten vähän vanhempana en enää tarvinnutkaan niitä selkäsaunoja, kun oli oppi mennyt perille.
 
Olin jo täysi-ikäinen, omilleni muuttanut kun äitini suuttui mulle, en edes muista mistä. Heidän varastossa säilytyksessä olleet Aku Ankan taskukirjat, joita keräilin, meni myymään. Ja siinä oli kaikki mitä vuoteen 2008 mennessä oli ilmestynyt, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki ensipainoksia. V*tuttaa vieläkin, harrastus lähti alusta enkä taatusti erehdy jättämään heidän varastoon mitään säilöön. Ja idiootti ei edes pyytänyt kunnon hintaa, sama kuin olisi kipannut kaatopaikalle koko setin.
 
Se että koko elämäni ajan musta on tuntunut etten kelpaa heille.. mulle annetaan lapsellisia neuvoja , olen ruma ja lihava, kaiken voisi tehdä paremmin... Mikään ei kelpaa! Olen kohta nelkyt ja onneksi niin vahva ettei tää oo mua kaatanut...
 
En ollut siivonnut huonettani, ni isäni otti kaikki koulupöydälläni ja huoneen lattialla olleet tavarat ja heitti takapihalle hankeen...
No, olisi ehkä pitänyt siivota, kun käskettiin, mutta edelleen olen sitä mieltä, että oli "vähän" liioiteltua... osa tavaroista hajosi ja moni koulukirja/-vihko kastui pahasti... jouduin sit hangesta kahlaamaan tavarani takaisin sisälle...
Ja isäni vieläkin naureskelee tästä, että kuinka kekseliäs ja hupaisa veto tuo oli....
 
Heikon itsetunnon. Koskaan ei onnistumisista kehuttu, kiitetty tai muutoinkaan positiivista palautetta annettu. Sen sijaan (aiheetonkin) kritiikki, haukut ja epäonnistumisien tonkiminen ja niistä muistuttaminen olivat arkipäivää.
 
Niin monia, että loppuu palstatila ennen kuin olen saanut kaikkea kirjattua.
Nolointa oli kovaääninen sekstaaminen silloin, kun minulla oli poikaystävä yökylässä. Teinille se oli kaikista hirveintä, mitä voi kuvitella. : /

Olen ollut lukuisia kertoja kotiarestissa, minua on lyöty, tukistettu, nipistetty, purtu.
Minun rahat on viety. Möin pyöräni ja äiti otti välistä rahat, enkä siis voinut ostaa niillä rahoilla uutta pyörää vaan sain tilalle äidin yli-ison rämän.
Hyi karmea lapsuus minulla on ollut, ei mikään ihme, etten enää kestä yhtään vastuksia. :snotty:
 
Alkuperäinen kirjoittaja jassåå;24654969:
Hyvin usein sain kunnon selkäsaunan ja kamalia oli myös kun löivät... joka kerta oli yhtä kauheaa.
Click to expand...

Oi kamala! Voit olla nyt kuitenkin ylpeä itsestäsi, että olet selviytynyt. Ja olet upea nainen.
 
Varmaankin ne kaksi selkäsaunaa jotka lapsena sain. Ei niinkään itse sen selkäsaunan takia, vaan koska koin saavani ne syyttä/heppoisin perustein. Ensimmäisellä kerralla olin reilusti alle kouluikäinen ja sain isältäni selkään, koska en halunnut pestä hiuksiani (ne oli pesty edellisenä päivänä, mutta isäni ei uskonut). Toisen kerran kadotin ura-avaimen (olin siitä oikeasti todella pahoillani, mutta koin, että rangaistus oli turhan ankara, eikä esim. pikkuveljeni kadottaessaan samanlaisen avaimen saanut selkäsaunaa asiasta).
 
Se että jouduin koko lapsuuteni katselemaan niiden ryyppämistä ja tappelua, tosi tervettä parisuhteen mallia antoivat. En myöskään osaa vielä aikuisenakaan suhtautua humalaisiin oikein mitenkään, ne on vaan jotenkin pelottavia. Lisäksi haukkivat mut välillä kännipäissään niin maanrakoon että en mä itsetunnoltanikaan taida ihan normaali olla (tämän tosin tajusin vasta pari vuotta sitten, siihen asti oikeasti uskoin olevani vaan huomattavasti muita rumempi, typerämpi ja kaikinpuolin huonompi)
 
Alkuperäinen kirjoittaja as if:
Se että jouduin koko lapsuuteni katselemaan niiden ryyppämistä ja tappelua, tosi tervettä parisuhteen mallia antoivat. En myöskään osaa vielä aikuisenakaan suhtautua humalaisiin oikein mitenkään, ne on vaan jotenkin pelottavia. Lisäksi haukkivat mut välillä kännipäissään niin maanrakoon että en mä itsetunnoltanikaan taida ihan normaali olla (tämän tosin tajusin vasta pari vuotta sitten, siihen asti oikeasti uskoin olevani vaan huomattavasti muita rumempi, typerämpi ja kaikinpuolin huonompi)
Click to expand...

Kuulostaa hyvin tutulta. Henkisen väkivallan ja täydellisen mitätöimisen lisäksi oli vielä fyysistä väkivaltaa ja kerran meinasin saada puukosta. Itsetunto minulla on ihme kyllä ok, tosin "rakensin" sen ja minäkuvani oikeastaan uudelleen päälle parikymppisenä, oli äärimmäisen raskas prosessi. Kaiken lisäksi eräs sukulainen käytti seksuaalisesti hyväksi kun olin noin kymmenen. Kyllä tämä on sellaiset jäljet jättänyt, että miehiä en uskalla lähelle päästää, vaikka kovasti toivonkin löytäväni sopivan ihmisen.
 
kuukausi arestia kun myöhästyin vahingossa linja-autosta. Ja ihan vaan siksi niin pitkä aika etten pääsisi tehiksen keikalle mitä olin odottanut ihan älyttömästi. Eli ihan silkkaa vittumaisuuttaan isäni teki noin.
 
Onpa teillä kurjia muistoja lapsuudesta :( Vanhemmanne saisivat hävetä, vaikka harva varmaan edes ymmärtää tehneensä väärin.

Mulla ei ole mitään "kamalinta" asiaa. Huutoja sain pari kertaa, jos jätin jotain tärkeää tekemättä. Meillä toimi syyllistäminen ihan ilmeidenkin varassa. Jos vanhemmat olivat pettyneitä (syystä), näin sen heistä ja huono omatunto kolkutti automaattisesti.
 
Ainiin, alakouluikäisenä mutsi heitti mut monta kertaa ulos illalla kännissä ollessaan. Muistan kerrankin kun oli kamala pakkanen ja olin mun koiran kanssa lehtiroskiksessa nukkumassa :(
Se koira oli kyllä maailman ihanin.
 
Käsissä on monta tupakantumppaus polttojälkeä, jos äitiä vitutti niin sammutteli tupakkansa muhun. Ihan vaan huvikseen.

Toinen lempihupi oli vyöllä hakkamminen. Mun selkä on ihan täynnä arpia siitä, kamalan näköstä.

Jos naama ei miellyttänyt niin ruoka syötiin lattialta, meidän koiran kanssa samasta kupista. Jos oksensi, sekin syötiin.

Onhan noita, tota kaavaa kaikki.
 
Ihan kauheita asioita monilla :(.

Omat ei nyt tunnu edes pahoilta, mutta ehkä kaikista epäreiluin selkäsauna oli se, kun en halunnut mennä saunaan, ja sanoin kirosanan paska.
 
Eipä mitään kauheita rangaistuksia ole ollut. Olin kiltti lapsi. Alle kouluikäisenä, jos kiukuttelin, minut suljettiin vanhempieni makuuhuoneeseen jäähtymään. En saanut ovenkahvaa itse väännettyä auki, ja huusin siellä aikani, sitten pääsin ulos.
 
En mä oikeastaan osaa lukea rangaistuksiksi niitä kohtauksia kun juoksin äitiä pakoon pitkin asuntoa ja tiesin etten pääse kuitenkaan karkuun, hetkenä minä hyvänsä se saa mut kiinni ja alkaa läimimään ja mä saan taas toivoa ettei se vaan tällä kertaa tappais mua... Ja sen jälkeen mun piti sitten pyytää anteeksi koska olin ollut taas niin hirveä että olin ajanut hänet raivoihinsa. Ainiin, ja mun piti myös sanoa sitten aina että mä rakastan sitä tollasen jälkeen. Jos niin en tehnyt niin rumba alkoi uudestaan, niin kauan että mä tajusin että kannattaa leikkiä että kaikki on ok..
 
[QUOTE="vieras";24655300]Eipä mitään kauheita rangaistuksia ole ollut. Olin kiltti lapsi. Alle kouluikäisenä, jos kiukuttelin, minut suljettiin vanhempieni makuuhuoneeseen jäähtymään. En saanut ovenkahvaa itse väännettyä auki, ja huusin siellä aikani, sitten pääsin ulos.[/QUOTE]

Mulle tuo kyllä kuulostaa kauhealta, mutta oonkin ahtaan/suljetun paikan kammoinen. Mutta vaikka en oliskaan, niin tuo ei ole oikea tapa rangaista lasta.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa