V
vierailija
Vieras
”Puheet ovat kuin matkalaukut, pakkaa ne kumpikin täyteen kaikkea, mitä arvelet tarvitsevasi. Ja ota sitten puolet pois.” Olen itse tosi huono pakkaamaan mutta katsotaan sujuisiko puhuminen paremmin.
Mulla on ollut ilo tutustua Maijaan jo 2-vuotiaana hiekkalaatikolla. Meillä on ollut yhteisiä harrastuksia läpi elämän – ala-asteella ei menty ajoissa kouluun, kun pelattiin liikaa playstationia. Yläasteella ei menty nukkumaan ajoissa, kun pelattiin liikaa playstationia. Lukiossa tuhlattiin kaikki rahat hesburgeriin. Oon tosi iloinen että oon saanut käytännössä mun koko elämän viettää parhaan ystäväni kanssa ja kokea uusia asioita yhdessä.
Siitä asti kun Maija tapasi Matin, oon aina ihaillut vierestä hääparin rakkautta ja suhdetta, ja kuinka vakaalla pohjalla he ovat. Siksi en kovinkaan yllättynyt hääilmoituksesta, mutta sitäkin kiitollisempi olin pyynnöstä kaasoksi. Olen hääohjelmien vannoutunut fani, ja niistä olen oppinut että morsiamet ovat kauheita, ja kaasoja käytetään orjatyövoimana, ja kaikki illat kulutetaan näpertelyyn. Maijahan oli tietysti poikkeus sääntöön, viimeiset puoli vuotta minä soittelin hänelle että milloinkas aletaan askarrella. Koin itseni melkein tarpeettomaksi, kun puhelin ei soinutkaan jatkuvalla syötöllä milloin minkäkin kriisin tähden. Siksi aloin lueskella kaasojen perinteisistä tehtävistä.
Kautta historian kaasot ovat olleen puku-avustajia, ja toivotaan että nyöritys on tänään mennyt oikein ja puku pysyy päällä. Lisäksi kaasojen yksi tärkeimmistä tehtävistä on pitää pahat henget loitolla – siksi ihmettelenkin miten sulhanen on vielä täällä.
Selkeästi olen epäonnistunut tässä kaason tehtävässä, tai sitten Maija on löytänyt loistokumppanin. Ekoille treffeille Matti toi ruusun, voi että sitä silloisten 17- ja 18-vuotiaiden tyttöjen hehkutusta siitä millaiseen herrasmieheen Maija oli törmännyt. Vierestä olen tämän kuusi ja puoli vuotta saanut seurata Maijan ja Matin matkaa ja nähnyt läheltä miten rakastava ja toisiaan huomioon ottava pari on kyseessä. Olen tosi onnellinen Maijan ja Matin puolesta, onnea teille kovasti. Mulla olisi teille vielä yksi avioliittoneuvo: huutakaa toisillenne, mutta vain jos talo on tulessa. Kiitos."
Onko tylsä, liian huonoja vitsejä? En aio lukea paperista vaan opetella suunnilleen ulkoa, siksi on tyhmästi puhekielisesti kirjoitettukin. Kiitos avusta ja mielipiteistä!
Mulla on ollut ilo tutustua Maijaan jo 2-vuotiaana hiekkalaatikolla. Meillä on ollut yhteisiä harrastuksia läpi elämän – ala-asteella ei menty ajoissa kouluun, kun pelattiin liikaa playstationia. Yläasteella ei menty nukkumaan ajoissa, kun pelattiin liikaa playstationia. Lukiossa tuhlattiin kaikki rahat hesburgeriin. Oon tosi iloinen että oon saanut käytännössä mun koko elämän viettää parhaan ystäväni kanssa ja kokea uusia asioita yhdessä.
Siitä asti kun Maija tapasi Matin, oon aina ihaillut vierestä hääparin rakkautta ja suhdetta, ja kuinka vakaalla pohjalla he ovat. Siksi en kovinkaan yllättynyt hääilmoituksesta, mutta sitäkin kiitollisempi olin pyynnöstä kaasoksi. Olen hääohjelmien vannoutunut fani, ja niistä olen oppinut että morsiamet ovat kauheita, ja kaasoja käytetään orjatyövoimana, ja kaikki illat kulutetaan näpertelyyn. Maijahan oli tietysti poikkeus sääntöön, viimeiset puoli vuotta minä soittelin hänelle että milloinkas aletaan askarrella. Koin itseni melkein tarpeettomaksi, kun puhelin ei soinutkaan jatkuvalla syötöllä milloin minkäkin kriisin tähden. Siksi aloin lueskella kaasojen perinteisistä tehtävistä.
Kautta historian kaasot ovat olleen puku-avustajia, ja toivotaan että nyöritys on tänään mennyt oikein ja puku pysyy päällä. Lisäksi kaasojen yksi tärkeimmistä tehtävistä on pitää pahat henget loitolla – siksi ihmettelenkin miten sulhanen on vielä täällä.
Selkeästi olen epäonnistunut tässä kaason tehtävässä, tai sitten Maija on löytänyt loistokumppanin. Ekoille treffeille Matti toi ruusun, voi että sitä silloisten 17- ja 18-vuotiaiden tyttöjen hehkutusta siitä millaiseen herrasmieheen Maija oli törmännyt. Vierestä olen tämän kuusi ja puoli vuotta saanut seurata Maijan ja Matin matkaa ja nähnyt läheltä miten rakastava ja toisiaan huomioon ottava pari on kyseessä. Olen tosi onnellinen Maijan ja Matin puolesta, onnea teille kovasti. Mulla olisi teille vielä yksi avioliittoneuvo: huutakaa toisillenne, mutta vain jos talo on tulessa. Kiitos."
Onko tylsä, liian huonoja vitsejä? En aio lukea paperista vaan opetella suunnilleen ulkoa, siksi on tyhmästi puhekielisesti kirjoitettukin. Kiitos avusta ja mielipiteistä!
