Kadun lasten saamista

[0oo0]

Mulla suunnilleen samanikäiset lapset.

Yksi asuu jo viikot muualla ja muutoinkin lpset ovat mulla vain joka toisen viikon mutta...

Yksi tiskaa. Tionen imuroi ja ripustaa pyykit. Kolmas keräilee irtorojut ja hoitaa kukkienkastelun.

Ja ruoka on valmiina kotona kun työstä palaudutaan jos/kun niin olen toivonut. Ruoanlaittovuoro on se josta jopa hieman tappelevat.

Jaa niille joikaiselle tehtävät, annan osin itse valita mikä on mieluista. Ja poistu itse paikalta! Mene vaikka kirjastoon ja luen kaikki viikon aikakausilehdet. Anna asioiden hoitua "itseksiin" ja muista kehua kun saat valmista sapuskaa illalla.

 

[vierailija]

Mies syyllistää mua vaikka mistä, nykyään vaan myöntelen en jaksa kinata mistään. Mielessäni vaan mietin, että paranee koko sakin elämä kertaheitolla kun musta pääsevät eroon.

Oukkidoukki. Eli tässä meillä klassinen vihainen nainen, joka ei osaa ilmaista vihaansa kuin kääntämällä sen itseensä, sabotoimalla itseään ja tekemällä itsestään marttyyrin. Kuinka suomalaista ja lapsellista miettiä itsensä tappamista kostona, kun ensin on vuosikaudet nielty ja nielty sitä omaa oikeutettuakin vihaa ja aggressiota ja pakotettu itsensä alistumaan ja laiminlyömään omat tarpeensa. Sinä itse olet sen tehnyt. Miksi? Oliko sulla lapsuus, jossa piti olla aina muita varten ja jossa sua ei rakastettu omana itsenäsi? Onko sinua kiusattu, vähätelty, lytätty? Oletko vihainen itsellesi? Miksi? Mitä niin kamalaa olet tehnyt, että sun pitää vahingoittaa elämäsi tärkeintä ihmistä, itseäsi?

Päästä nyt irti siitä ajatuksesta, että kukaan ympärilläsi ei huolehdi sinusta, ja ala miettiä mistä sun viha kumpuaa. Se aggressio ja viha on voima, jonka tehtävänä on tuottaa elinvoimaa, nostaa vireystasoa ja herättää ihminen elämään. Sen tehtävä on suojella sinua hyväksikäytöltä ja siltä ettet vedä itseäsi niin ahtaalle ettet voi hengittää. Se on sun ystävä, työkalu jonka oikein käytettynä pitäisi auttaa sinua ja perhettäsi ja kaikkia voimaan paremmin.
Nyt et käytä sitä oikein. Et käytä sitä voimana joka auttaa jaksamaan, vaan katkeruutena joka vie voimia. Ei ihme jos masentaa, jos patoaa sisälleen luonnonvoimia joiden tarkoitus on juuri auttaa siinä, että ei masentuisi. Sehän vie kaiken energian ja samentaa ilon ja onnen tunteet.

Hei nyt nainen katse peiliin ja katsot tarkkaan kuka sieltä katsoo takaisin. Mitä tämä ihminen haluaa. Mitä hän tarvitsee. Mitä hän voi asian eteen tehdä. Sun mieli vastustaa sitä, ja kertoo että on lama ja entäs raha-asiat ja eihän susta ole mihinkään ja katso miten kävi viimeksi kun mitään yritit. Mieli valehtelee sulle, estää sinua näkemästä vaihtoehtoja. Niitä kuitenkin on, ja löydät ne kun et anna periksi.

Et selvästi saa hoitoa jota tarvitsisit, ja olen siitä kovin pahoillani. Olet kuitenkin sitkeä ja osaava nainen, kun olet yksin pyörittänyt isoa perhettä tähänkin asti. Osaat pitää huolta itsestäsikin. Olet arvokas ihminen. Kaikkea hyvää sinulle.

 

[vierailija]

Jos ap tappaisit itsesi, niin millainen olisi se puhe, joka hautajaisissasi pidettäisiin? Menisikö se esimerkiksi näin:

Arvoisat suruvieraat. Olemme kokoontuneet tänne muistelemaan XXX:ää läheisten ja rakkaiden läsnäollessa.
XXX jätti meille viestin, jossa kertoi ettei kestänyt enää. Oli liikaa pyykkiä ja liikaa ruuanlaittoa. Vessanpöntössä oli aina paskaraidat. Vaikka oli sanottu. Monesti.
Että siitäs saitte. Olisko kannattanut kuunnella. Siinäpä siivoatte nyt ihan yksin. Mitäs siihen sanotte.
Että tässäpä tapoin itseni ja pilasin kaikkien viiden ihmisen joulut ja äitenpäivät vuosikausiksi. Siinäpä itkette lanttulaatikkon ja surette. Siinäpä lapset kannatte pitkälle aikuisikään sisällänne surua, jota ette pysty ikänne vuoksi vielä käsittelemään. Se heijastuu kaikkeen, vie teiltä voimia, kampittaa elämäänne ihmissuhteissa ja vanhemmuudessa ikuisena menettämisen pelkona. Kun saatte lapsia surua äidistä taas aktivoituu. Jos siis uskallatte koskaan tehdä lapsia koska vanhemmuus oli äidillenne niin rankkaa että piti mennä tappamaan itsensä, joten miten tekään kestäisitte sitä. Istukaa oma vauva sylissä ja muistelkaa äitiä, jolle ette voi soittaa ja kysyä, että olitko äiti koskaan meistä iloinen. Edes vähän.
Että OLISKO KANNATTANUT IMUROIDA JA VIEDÄ NE PYYKIT KONEESEEN ASTI, HÄH? Olisi.

Tältäkö se kuulostaisi? Nämäkö olisivat ne syyt itsensä tappamiseen ja lasten elämän pilaamiseen?

 

[vierailija]

Ennen kuin tosissasi mietit itsemurhaa, käytä kaikki muut keinot. Onko sinulla rahaa käytössä? Sanoit, että mies hoitaa vasta kun on pakko - itsemurha ei ole ainoa keino pakottaa. Ennen kuin toteutat itsemurha, kokeile elää. Sinulla ei ole enää mitään hävittävää, eikö niin?

Ainakin jos sinulla on rahaa (jos ei ole, ota vaikka lainaa, koska "ihan sama"), mieti joku maa josta pidät. Osta yhdensuuntainen lentolippu, ja pakkaa mukaan vain yksi repullinen tavaraa. Ilmoita lentokentältä miehelle, että minä lähden lepäämään, sinä hoidat kaiken. Ja että ilmoitat kerran viikossa olevasi kunnossa, mutta muuta viestiyhteyttä et aio pitää.

Sitten lähdet sinne minne halusit, otat hotellin tai vuokraat asunnon (niitäkin löytyy esim. ebookersin sivuilta), ja LEPÄÄT. Teet sitä, mitä vain sinä haluat tehdä. Mies hoitaa velvollisuudet, koska hänen on pakko. Sinä olet elossa, ja sinulla on mahdollisuus kerrankin miettiä ja tehdä mitä itse haluat. Älä kerro suunnitelmista perheelle etukäteen, äläkä ala neuvottelemaan paluuaikataulusta tms. Elä. Ihan vaan elä, ilman yhtään ajatusta tulevaisuudelle. Muista, että jos seuraava askel olisi itsemurha, et voi hävitä yhtään mitään.

 

[vierailija]

Joku pieni kesämökki voisi olla oiva paikka omaan aikaan näin kesällä. Luonnon rauha rauhoittaa paremmin kuin hotellihuoneet. Toisaalta, jos olet aivan väsyksissä, niin hotelihuone on loistava paikka lepäämiseen, koska siellä ei voi tehdä muuta kuin olla, lukea kirjaa tai lehtiä tai katosa televisota.

Lapset pärjäävät varmasti hyvin kuukauden tai pari keskenään. Heillekin tekee hyvää ottaa vastuuta omasta elämästään ja oppia kotitöihin. Itsekin olen elänyt omillani jo 15-vuotiaasta alkaen käyden kotona viikonloppuisin. 12- vuotiaana asuin pitkän koulumatkan vuoksi 18-vuotiaan sukulaisen kanssa. Sekin sujui hyvin. Mielestäni omillaan asuminen oli pelkästään positiivista.

 

[vierailija]

Rahaa ei ole yhtään ylimääräistä. Sekin on yksi syy ahdidtukseen. Omaisuutta on, mutta sen muuttaminen rahaksi ei käy sormia napsauttamalla. Olen ajatellut sen niin, että kun mua ei enää ole, niin se omaisuus on lasten turvana, antaa heille pelivaraa opiskeluun, asunnon hankintaan, mihin sitten haluavatkaan.

Mä en halua lähteä ulkomaille, en jaksa edes ajatella mitään. Joku sanoi tuolla aiemmin, että vastuutan miestä ja lapsia omasta onnellisuudestani, ei. En syytä heitä. Oma vikahan se on, että olen suostunut poljettavaksi.

Lapsuudesta se lähtee. Vanhemmat kuoli, kun olin pieni, isovanhemmat jaksoi muistuttaa, miten olen taakka ja velvollisuus. No huolimatta vanhempien kuolemasta mulla oli ok elämä. Eli mun lapsille jää vielä isä. Ne ei jää kenellekään taakaksi.
Eikä mun hautajaisissa tarvii puheita pitää. En halua koko hautajaisia. Enkä jaksa ajatella muiden taakkaa. Haluan selvitä omastani, enkä selviä.

 

[FreezeCat]

Sussa puhuu nyt todella syvästi masennus. Sä näet tilanteen kuin tilanteen mahdottomana ja itsesi täysin kykenemättömänä. Onkohan sulla nyt oikeesti kunnon riittävää hoitokontaktia? Hiukan epäilen...osastojakso voisi tuoda tullessaan kaivattua irtiottoa ahdistavasta arjesta sekä kaivattua ajatustesi ja kokemustesi purkamista ja näköalan etsimistä elämääsi.

Yksin on todellakin vaikea ponnistella. Siksi ota vastaan kaikki ulkopuolinen apu. Koko perheenä itseasiassa tarvitsisitte sitä, miehesi varmasti on myös huomannut oman pahan olosi mutta hän käsittelee asiaa omalla tavallaan, jota itse puolestasi et välttämättä huomaakaan.

Vaikka nyt sitä et halua nähdäkään saati ymmärtääkään, niin lapset ovat sulle kaikkein parasta. He saavat sut kuitenkin aamuisin ylös ja toimimaan, jotenkin. Koska voimasi ja jaksamisesi ovat rajalliset, niin tee vain välttämätön. Ja ota päivääsi aikaa itsellesi vaikka kävelylenkin verran. Oikeesti, lenkkarit jalkaan ja hetkeksi pois - ulkoilulla on elämänlaatua parantavia vaikutuksia runsaasti. Nukutkin paremmin.

Ota hoitavaan tahoosi yhteyttä heti ja puhalla peli poikki nyt. Uupuminen ja masennus on hoidettavissa olevia asioita mutta nyt tarvitset siihen enemmän tukea. Lapsesi tarvitsevat sinua vielä kauan, sen tiedät ja ymmärrät itsekin, joten oikea ratkaisu on avun pyytäminen, vaatiminen teille kaikille.

Sen pystyt kyllä tekemään. Ole nyt tervellä tavalla oikeutetusti itsekäs ja hae itsellesi apua. Ja - hetki kerrallaan eteenpäin. Se riittää.

 

[Asiankannattaja]

Tossa on semmoinen juttu, että mietihän paikkaa jossa o n puhdasta. Eikä ainuttakaan ylimääräistä tavaraa näkyvillä. Sängyt on varmasti pedattu. Pölykoiria metsästetään tarvittaessa hammasharjalla.
Se on kasarmi.
Siellä käsketään. Paikat pysyy siistinä koska siellä käsketään joka päivä. Osa käskyistä voi joskus olla asiattomia mutta jos ei käsketä niin komppania muuttuu sikolätiksi parissa päivässä.
Eikä o majurin homma kysyä, että kenen sadeviitta toi on ja viittiskö joku lapioida lattian tyhjäksi.

Ei taatusti ole kivaa olla taloutensa vääpeli joka käskee ja tekee tupatarkastukset ja toimii työnjohtajana asioissa jotka ovat omasta mielestä itsestäänselvyyksiä.
Mut huonommaksi tilanne menee jos itte kulkee perässä korjaamassa jälkiä ja huokailee.

Moni semmoinen joka ei o koskaan sijannut vuodettaan tai korjannut tavaroitaan oppii muutamana päivänä intissä, että äiti ei olekaan täällä töissä.

Ei se o natsimutsi joka sanoo, että siivoa huoneesi.

 

[vierailija]

Kukaan ei oikein tuntunu tavottavan mun pointtia. Kauan aikaa sitten on jo ohitettu se vaihe, kun ärsyttää sotkut. Joo, siivoojan palkkaaminen vois olla ratkasu, mutta eihän nuo ikinä opi, jos niille äitin puolesta tekee siivooja?? Oliskohan melkein aikuisten (ainakin jos itseltään kysytään) aika opetella tekemään ihan itse? Mies toivoo siistiä kotia ja hyvää kotiruokaa (viikolla syö kai eineksiä?), mutta katsoo, että koska maksaa niin on oikeutettu "valmiiseen pöytään". Joka viikonloppu räksyttää millon mistäkin (tavaroita hukassa, hommia tekemättä/tehty huonosti/väärin), haukkuu mua lapselle (kuopus) tai lapsen kuullen, joka raukka sitten koittaa puolustaa.
Mieskin varmasti haluaa erota, mutta näkee etten pärjää lasten kanssa ja koska rahaa ei ole niin on jääty tähän "välitilaan" ties kuinka pitkäksi aikaa.

Mä en osaa nyt varmaan ilmasta itseäni, ymmärrän siis, mitä ajetaan takaa, kun tarjotaan ratkasuksi kotiavun palkkaaminen, mutta kun se imurointi ei ole se pointti, tässä on paljon enemmän.
Ps. Lukio-opiskelusta on nyt 2,5kk loma eli voiskohan kesällä vaatia vähän enemmän?? (Kun joku mainitsi, että mä en tue heitä)

 

[vierailija]

Mutta - jos lapset eivät aikaisemminkaan ole olleet mukana auttamassa kotihommissa, niin et voi sinäkään odottaa heiltä yhtäkkistä heräämistä ja osaamista tilanteeseen. Opastustasi siis tarvitsevat ja toimeen ryhtymisen puskemista sinulta ja mieheltäsikin. Laitat vaikka kiertävän listan lapsille kotitöistä, mitkä opetat heille tehtäväksi.

Jos mies katsoo oikeudekseen valittaa huonosti tehdyistä kotihommista niin saahan hän sitten tehdä ne paremmin, silloin kun on kotona. Ottakoot kontollensa ne omimmat. Vetovastuu perheestä ja kotihommista puolittuu silloin kun molemmat vanhemmat ovat paikalla.

Mitä siis haluat että arjessanne muuttuu? Suuntaa voimavarasi siihen. Jos se on se että lapset osallistuvat enemmän, niin opeta ja vaadi heiltä sitä. Tuon ikäiset ymmärtävät puhetta kyllä kun heidät herättää yhteisen hyvän huomioimiseen. Ja kerran mies on viikolla pois niin - viikon veto- ja pärjäämisvastuu on sinulla, joten siihen hänellä ei ole mitään sanomista miten teillä on silloin kotihommat tehty.

Ja - sun on otettava vastuu myös omasta jaksamisesta! Hoida masennuksesi kuntoon ja etsi itsellesi väylät joilla saat tasapainoa ja voimaa itsellesi. Itsemurha-ajatuksista sun on päästävä eroon koska ne ovat valtava henkinen painolasti mitkä vaikuttavat kaikkeen tekemiseesi.

 

[vierailija]

Mä en oikein tiedä, miten mun pitäs masennusta hoitaa. Kun psyk. polille on jo hoitokontakti, lääkitys on (ei ehkä toimiva, mutta lääkärin mukaan sitä ei oo tarvetta muuttaa?!), niin mitä mä voin? Ulkoilla ja syödä hyvin, nukkua riittävästi?? Ruoka ei maistu, yöt menee valvoessa, väsyttää koko ajan, mutta nukuttua ei saa kun 3-4 tunnin unia. Muu aika menee "sumussa".
Haluan vaan eroon tästä ahdistuksesta, jatkuvasta toivottomuudesta ja riittämättömyydestä. Lopullisesti.

 

[HopeaToffee]

Tarvitset kipeästi apua arjeesi. Tuo kommentti siivoojasta oli hyvä. Kun yksi asia rullaa, niin muiden asioiden hoitaminen on helpompaa.
Masentunut ei vaan jaksa. Normiarki on ylivoimaista. Kovasti voimia toivotan.

 

[vierailija]

Selkeät työlistat ja työnjako lapsille. Siitä se lähtee käyntiin. Lapset pienintä lukuunottamatta ovat niin isoja, että he pärjäisivät tositilanteessa, vaikket tekisi yhtään mitään.

Miehen valituksia ja ärtymystä ei tarvitse ottaa liian vakavasti. Mies on väsynyt viikon töiden jälkeen ja kotiin tultua väsymys purkautuu. Hänelle kannattaa kuitenkin mainita siitä, että hänen valituksensa tuntuu pahalta. Yleensä kotitöitä koskevat valitukset on helppo kuitata sillä, että jos ei kelpaa tai jotain on tekemättä, niin saa vapaasti tehdä itse.

Kannatta muistaa sekin, että masentuneena ottaa helposti nokkiinsa täysin viattomista puheistakin. Sen vuoksi on hyvä pitää mielessä, ettei toinen luultavasti tarkoita sanomisillaan mitään pahaa, vaan oma mieli kääntää kaiken negatiiviseksi.

 

[vierailija]

Mä en oikein tiedä, miten mun pitäs masennusta hoitaa. Kun psyk. polille on jo hoitokontakti, lääkitys on (ei ehkä toimiva, mutta lääkärin mukaan sitä ei oo tarvetta muuttaa?!), niin mitä mä voin? Ulkoilla ja syödä hyvin, nukkua riittävästi?? Ruoka ei maistu, yöt menee valvoessa, väsyttää koko ajan, mutta nukuttua ei saa kun 3-4 tunnin unia. Muu aika menee "sumussa".
Haluan vaan eroon tästä ahdistuksesta, jatkuvasta toivottomuudesta ja riittämättömyydestä. Lopullisesti.

Saatko sä tarpeeksi itsesi purkautumisväyliä? Onko sulla hoitosuhteessasi riittävä keskusteluyhteys, saatko annettua, oksennettua sen kaiken sisäisen pahan olosi?

Ja - pidä huoli syömisistäsi. Säännöllisyys siihen, ja vaikkei maistuisikaan, niin syötävä on jotta saat energiaa. Yövalvomiset pois, maailmasi ei helpotu kukkumalla ja murehtimalla öisin. Unilääkkeet käyttöön?

 

[vierailija]

Lapset on joo isoja jo, mutta kuitenkin alaikäisiä eikä niitä voi näin ollen keskenään jättää. Ja sillon kun lapset on tehty on tilanne ollut ihan toinen. Työllisyystilanne on mikä on eli "pistät miehen etsimään toisen työn".... helpommin sanottu kun tehty.
Miksi koen etten jaksa enää?? No, ehkä siks, että viime vuodet (joku 2-3 vuotta) on menty jaksamisen äärirajoilla.
Ja sillä kun sanoin puhuneeni lapsille, en tarkoita mitään terapiaa, vaan oon sanonut niille, että mun jaksaminen on rajallista, tää huusholli ei ole mikään täyshoitola, missä isot ihmiset odottaa palvelua vaan heidän on syytä osallistua. Eivät ymmärrä mitään tehdä ilman erikseen sanomista (moneen kertaan) yms.

Mies syyllistää mua vaikka mistä, nykyään vaan myöntelen en jaksa kinata mistään. Mielessäni vaan mietin, että paranee koko sakin elämä kertaheitolla kun musta pääsevät eroon.

Lopeta se täysihoitolan pitäminen. Niin tein minäkin, kun huomasin, että voimani alkavat ehtyä. Olen myös ollut totaalisen uupunut viimeiset 10 vuotta.

Miestä en palvele lainkaan, vaan mies käy ihan itsenäisesti kaupassa, ostaa haluamansa ruoat ja tekee ne itse. Samoin pesee pyykkinsä. Ruokaa en ole jaksanut tehdä enää juuri koskaan. Kaupassa käyn ja ostan eineksiä. Joko lämmitän niitä lapsille tai sanon heille, että lämmittää itse. Lasten pyykit olen vielä toistaiseksi pessyt (ikää heillä 11 v ja 9 v) ja narulta olen pinonnut lipaston päälle, mutta kaappeihin en ole enää laittanut. Vain nämä kaksi asiaa ovat suht pakolisia, joita pitää kotona tehdä, muut voi jättää tekemättä.

Siivoukset olen skipannut lähes kokonaan. Ehkä kerran kuukaudessa jaksan tarttua imuriin ja vessaharjaan. Lapset osaavat tyhjentää tiskikoneen ja saan heidät imuroimaankin silloin tällöin, kun lupaan jonkun pienen palkkion.

Itse en ole vielä itsemurhan partaalla ja jaksan kuskailla lapsia harrasuksiin, vaikka tiukkaa tekeekin, mutta jos tilanne menisi niin pahaksi, niin sitten luopuisin lasten kuskaamisestakin ja keskittyisin vain itseni hoitamiseen. Jäisin vaikkapa sängynpohjalle makaamaan ja tekisin kaikkea, mistä saan itse iloa ja nautintoa.

Lapsille on parempi, että äiti makaa sairaana sängynpohjalla tekemättä yhtään mitään muuta kuin että äiti on kuollut. Silloin on ainakin toivoa, että äiti vielä parantuu ja palaa joskus entiseksi itsekseen.

Suosittelen sinua keskittymään nyt vain itseesi ja omaan paranemiseesi. Lasten elämä ei tule paranemaan, jos menettävät äitinsä. Muutaman vuoden lepokuurin jälkeen osaat suhteuttaa asiat ja lapsetkin saavat taas äitinsä takaisin. Sen aikaa he pärjäävät ilman äitiä. Koko loppuelämä ilman äitiä sen sijaan on paljon pahempi vaihtoehto.

 

[vierailija]

Kukaan ei oikein tuntunu tavottavan mun pointtia. Kauan aikaa sitten on jo ohitettu se vaihe, kun ärsyttää sotkut. Joo, siivoojan palkkaaminen vois olla ratkasu, mutta eihän nuo ikinä opi, jos niille äitin puolesta tekee siivooja?? Oliskohan melkein aikuisten (ainakin jos itseltään kysytään) aika opetella tekemään ihan itse? Mies toivoo siistiä kotia ja hyvää kotiruokaa (viikolla syö kai eineksiä?), mutta katsoo, että koska maksaa niin on oikeutettu "valmiiseen pöytään". Joka viikonloppu räksyttää millon mistäkin (tavaroita hukassa, hommia tekemättä/tehty huonosti/väärin), haukkuu mua lapselle (kuopus) tai lapsen kuullen, joka raukka sitten koittaa puolustaa.
Mieskin varmasti haluaa erota, mutta näkee etten pärjää lasten kanssa ja koska rahaa ei ole niin on jääty tähän "välitilaan" ties kuinka pitkäksi aikaa.

Mä en osaa nyt varmaan ilmasta itseäni, ymmärrän siis, mitä ajetaan takaa, kun tarjotaan ratkasuksi kotiavun palkkaaminen, mutta kun se imurointi ei ole se pointti, tässä on paljon enemmän.
Ps. Lukio-opiskelusta on nyt 2,5kk loma eli voiskohan kesällä vaatia vähän enemmän?? (Kun joku mainitsi, että mä en tue heitä)

Teillä on siellä kotona väkivallan ilmapiiri. Mies ilmaisee sitä suoremmin, mutta sinä olet yhtä lailla tekemässä äärimmäisen väkivaltaisen teon tappamalla itsesi. Se, että aiot ajoittaa tämän juuri siihen ajankohtaan, kun isoimmat lapset pääsisivät pakenemaan kodin ahdistavaa ilmapiiriä omaan, onnelliseen elämään, kertoo vihasta lapsia kohtaan. Aivan kuin haluaisit kostaa heille sen, että he pääsevät elämään elämää jota sinä et uskaltanut etkä jaksanut elää. Tiedät itsekin, että suru siitä että äiti on kuollut, tulee vahingoittamaan heitä niin, että opiskelu tuskin onnistuu, vaan lasten riski masennukseen ja sitä kautta syrjäytymiseen kasvaa hurjasti. Pienin ei ainakan selviä, jos jätät hänet miehen armoille.

Mitä sanoo lastensuojelu tästä teidän tilanteesta? Onko teillä kontakti sinne? Koska nyt on kyseessä myös välitöntä lastensuojelun puuttumista vaativa tilanne. Joskus lastensuojelu on myös paljon tehokkaampi väylä saada asiat kuntoon ja äiti hoitoon, kuin mt-puoli, jossa asiat hoituvat käsittämättömän hitaasti. Siellä ei todennäköisesti olla ymmärretty tilanteen vakavuutta. Siellä katsotaan vain sinua, yhtä ihmistä, eikä perhettä kokonaisuutena.
Soita lastensuojeluun, ja kerro että olet tappamassa itsesi ja perheessä on kolme alaikäistä lasta. Jos oma olotila on sietämätön, voit aina soittaa myös lastensuojelun päivystykseen ja 112:een, koska kysessä on välitön henkeä uhkaava hätätilanne.

Ei sun tilanteessa ole mitään, mitä ei voitaisi selvittää. Kaikki ongelmasi ovat konkreettisia. Kaikki voidaan ratkaista, kun vain saat sekä psykiatrista hoitoa että pääset käymään sosiaalityöntekijän luona. Saat eron, oman asunnon, pääset tukijärjestelmien piiriin, saat omaa rahaa. Lapset saavat hoitoa, hekin ovat taatusti sen tarpeessa. Mikään kuvailemasi ongelma ei ole niin suuri, etteikö samanlaisia ongelmia olisi tuhansilla ihmisillä vuosittain. Ne ratkotaan ja elämä jatkuu. Nämä kaikki vaan on paisuneet sun päässä liian isoiksi asioiksi koska mietit niitä yksin etkä tiedä mitä tehdä.

 

[Ammu Moolok]

Kysyit, mitä lapset oppivat, jos palkataan siivooja. Lapset oppivat sen, etteivät he saa enää yhtään mitään, ei vaatteita, ei leluja, ja lukiokirjat, terveyssiteet, kännykkälaskut ja bussiliputkin joutuvat rahoittamaan itse vaikka pulloja puistoista keräten, jos ei muuten. Tai sitten opettelevat siivoamaan.

Nythän sinä opetat lapsillesi sen, ettei heidän tarvitse tehdä mitään, koska sinä teet kaiken. Sehän on vielä huonompi opetus.

 

[vierailija]

Saatko sä tarpeeksi itsesi purkautumisväyliä? Onko sulla hoitosuhteessasi riittävä keskusteluyhteys, saatko annettua, oksennettua sen kaiken sisäisen pahan olosi?

Ja - pidä huoli syömisistäsi. Säännöllisyys siihen, ja vaikkei maistuisikaan, niin syötävä on jotta saat energiaa. Yövalvomiset pois, maailmasi ei helpotu kukkumalla ja murehtimalla öisin. Unilääkkeet käyttöön?

Luuletko sä, että mä huvikseni valvon? Että mä en haluais nukkua? Unilääkkeitä ei nykyään määrätä, koska riippuvuus. Jotain lääkkeitä on uniongelmiin kokeiltu, ei toimi. Perinteisiä nukahtamislääkkeitä ei lääkäri suostu kirjottamaan. Eikä se nukahtaminen ole ongelma vaan se, että uni loppuu kesken. Mitä aiemmin herään ja mitä kiivaammin haluan/koitan nukahtaa uudelleen, sitä toivottomampaa se on.

Syömisessä ongelmaksi tulee huonovointisuus, ruoka kuvottaa jo laittaessa ja kun syö "väkisin" tulee vaan oksettava olo, helpompi jättää vaan syömättä. Tiedän kyllä että pitää syödä, pitää nukkua, mutta en saa pakotettua itseäni.

Ja ei, hoitotaho ei varmaan tajua, kuinka paha mun ahdinko on, koska siellä ei tule ääneen sanottua niitä synkimpiä ajatuksia. Jotenkin päässä on sellanen sairas ajatus, mitä usein hoetaan, että ne jotka puhuu itsarista, ei koskaan sitä tee. Enkä mä halua ketään sillä uhkailla tai kiristää. Se on mun oma päätös.

 

[vierailija]

Kysyit, mitä lapset oppivat, jos palkataan siivooja. Lapset oppivat sen, etteivät he saa enää yhtään mitään, ei vaatteita, ei leluja, ja lukiokirjat, terveyssiteet, kännykkälaskut ja bussiliputkin joutuvat rahoittamaan itse vaikka pulloja puistoista keräten, jos ei muuten. Tai sitten opettelevat siivoamaan.

Nythän sinä opetat lapsillesi sen, ettei heidän tarvitse tehdä mitään, koska sinä teet kaiken. Sehän on vielä huonompi opetus.

Mistä sä tiedät mitä lapset nyt saa? Ei kuule mitään ylimääräistä. Asutaan syrjäseudulla, eli ei bussit kulje. Olen aikoja sitten jo lakannut kuljettamasta. Täällä mitään puistoja ole, eikä pulloja. Kaupunkilaisen on vaikea kai käsittää että jonkun elämä on jotain ihan muuta.

 

[Ammu Moolok]

Silloin kun sinulla on alaikäisiä lapsia, ei sinulla ole enää oikeutta tehdä itsemurhan kaltaisia valintoja. Voit nyt vaikka päättää tekeväsi sen sitten kun nuorin on 25-vuotias, mutta ei ennen sitä. Itsemurha on itsekkäin ja raukkamaisin teko, mitä maailmassa voi tehdä.

Puhu lääkärillesi. Tietenkään et saa tarvitsemaasi hoitoa, jos et kerro lääkärillesi kaikkea. On täysin järjetöntä käydä lääkärissä esittämässä tervettä, joten jatkossa kerro lääkärille kaikki, ihan niistä itsemurha-ajatuksista lähtien. Ja lääkärille kerrot niistä siksi, että haluat niistä eroon, etkä siksi, että haluaisit ketään uhkailla tai kiristää.

 

[Ammu Moolok]

Mistä sä tiedät mitä lapset nyt saa? Ei kuule mitään ylimääräistä. Asutaan syrjäseudulla, eli ei bussit kulje. Olen aikoja sitten jo lakannut kuljettamasta. Täällä mitään puistoja ole, eikä pulloja. Kaupunkilaisen on vaikea kai käsittää että jonkun elämä on jotain ihan muuta.

Eli lapsesi leikkivät pihalla alasti käpylehmillä, koska heille ei osteta vaatteita, leluja, kirjoja, kännyköitä, tietokoneita, jne?

Mitä ihmettä teillä pitää siivota, jos lapsilla ei ole tavaran tavaraa eikä vaatteitakaan?

 

[vierailija]

L

Ja ei, hoitotaho ei varmaan tajua, kuinka paha mun ahdinko on, koska siellä ei tule ääneen sanottua niitä synkimpiä ajatuksia. Jotenkin päässä on sellanen sairas ajatus, mitä usein hoetaan, että ne jotka puhuu itsarista, ei koskaan sitä tee. Enkä mä halua ketään sillä uhkailla tai kiristää. Se on mun oma päätös.

Hoitoon sitoutminen tarkoittaa, että sinne hoitoon ei mennä pelaamaan mitään pelejä. Kainostelemaan ja valehtelemaan ja jättämään asioita kertomatta. Jos sinä et ole rehellinen hoitotilanteessa, tilanne on turhauttava kaikille osapuolille, etkä saa hoitoa. Turha silloin valittaa, että asiat ei etene. Kummallista että valitat ettet saa osastohoitoa ja lääkkeitä, ja nyt paljastuu ettet koskaan ole rehellisesti kertonut kuinka kipeä olet. Tietenkään et silloin saa tilanteen vaativaa hoitoa. Kukaan ei tiedä tarpeitasi, jos et tuo niitä esille.

Kuulostaa, että olet ottanut manipuloivan roolin itsellesi, haluat että ulospäin ulkokuori on sellainen, että saat myötätuntoa ja olet kivasti uhrin asemassa. Et halua näyttää pimeää puoltasi kenellekään, haluat kaikkien ajattelevan että olet kiltti tyttö. Siitähän voisi vaikka seurata jotain. Kuitenkin juuri se on nyt tässä tämän asian ydin. Sun väkivaltaisuus,katkeruus, aggressio, kostonhalu, viha. Joka kohdistuu itseesi ja muihin. Jos sitä mätää ei kaiva sieltä esille, haavat ei voi koskaan parantua.
Ensi kerralla kerrot suoraan kaikki sun ajatukset. Silloin se hoito vasta voi oikeasti alkaa.

 

[vierailija]

Eli lapsesi leikkivät pihalla alasti käpylehmillä, koska heille ei osteta vaatteita, leluja, kirjoja, kännyköitä, tietokoneita, jne?

Mitä ihmettä teillä pitää siivota, jos lapsilla ei ole tavaran tavaraa eikä vaatteitakaan?

Lasten jälkiäkö teillä vaan siivotaan?? Sä olet kyllä yks pässi!

 

[vierailija]

Luuletko sä, että mä huvikseni valvon? Että mä en haluais nukkua? Unilääkkeitä ei nykyään määrätä, koska riippuvuus. Jotain lääkkeitä on uniongelmiin kokeiltu, ei toimi. Perinteisiä nukahtamislääkkeitä ei lääkäri suostu kirjottamaan. Eikä se nukahtaminen ole ongelma vaan se, että uni loppuu kesken. Mitä aiemmin herään ja mitä kiivaammin haluan/koitan nukahtaa uudelleen, sitä toivottomampaa se on.

Syömisessä ongelmaksi tulee huonovointisuus, ruoka kuvottaa jo laittaessa ja kun syö "väkisin" tulee vaan oksettava olo, helpompi jättää vaan syömättä. Tiedän kyllä että pitää syödä, pitää nukkua, mutta en saa pakotettua itseäni.

Ja ei, hoitotaho ei varmaan tajua, kuinka paha mun ahdinko on, koska siellä ei tule ääneen sanottua niitä synkimpiä ajatuksia. Jotenkin päässä on sellanen sairas ajatus, mitä usein hoetaan, että ne jotka puhuu itsarista, ei koskaan sitä tee. Enkä mä halua ketään sillä uhkailla tai kiristää. Se on mun oma päätös.

Ota se pääs pois omasta perseestäs ja aukase silmäs kunnolla!!

Nyt jos koskaan ota itse vastuuta itsestäsi! Omaa pahaa oloasi ei kukaan eikä mikään taho voi auttaa jos et heille itse sitä kerro! Turha syytellä muita kun itse näemmä mieluusti hierot itsesäälissäsi ja surkeudessasi!

Sulle on tässäkin annettu vino pino hyviä käytännön neuvoja mutta - ei taida kelvata kun on selitykset valmiina. Mutta kukaan muu omasta onnellisuudestasi ja hyvinvoinnistasi ei ole vastuussa kuin - sinä itse.

Ota ulkopuolista apua vastaan mutta ota se oikein eli aukaise suusi. Hoitotahosi ei voi sua auttaa kun itse sen työn heiltä estät!

 

[vierailija]

Luuletko sä, että mä huvikseni valvon? Että mä en haluais nukkua? Unilääkkeitä ei nykyään määrätä, koska riippuvuus. Jotain lääkkeitä on uniongelmiin kokeiltu, ei toimi. Perinteisiä nukahtamislääkkeitä ei lääkäri suostu kirjottamaan. Eikä se nukahtaminen ole ongelma vaan se, että uni loppuu kesken. Mitä aiemmin herään ja mitä kiivaammin haluan/koitan nukahtaa uudelleen, sitä toivottomampaa se on.

Syömisessä ongelmaksi tulee huonovointisuus, ruoka kuvottaa jo laittaessa ja kun syö "väkisin" tulee vaan oksettava olo, helpompi jättää vaan syömättä. Tiedän kyllä että pitää syödä, pitää nukkua, mutta en saa pakotettua itseäni.

Ja ei, hoitotaho ei varmaan tajua, kuinka paha mun ahdinko on, koska siellä ei tule ääneen sanottua niitä synkimpiä ajatuksia. Jotenkin päässä on sellanen sairas ajatus, mitä usein hoetaan, että ne jotka puhuu itsarista, ei koskaan sitä tee. Enkä mä halua ketään sillä uhkailla tai kiristää. Se on mun oma päätös.

Nyt otat välittömästi yhteyttä hoitotahoosi ja kerrot kaikki synkimmätkin ajatuksesi. Näytä vaikka tämä viestiketju ja kerrot kaiken sen, minkä olet täälläkin kertonut. Etkä vähättele yhtään tuota haluasi itsariin.

Etköhän sen jälkeen saa unilääkkeitä ja muutakin hoitoa. Lapsetkin varmasti saavat apua.