Kaiken se kestää...miksi?

[säpäle harmaana]

[QUOTE="Jenis";29291673]Enhän mä niin ole väittänytkään, mutta kyse oli tuossa meidän häistä. Toisin kuin eräät, en tee tässä mitään tilastollista analyysiä vaan puhuin ihan vaan omista kokemuksistani, omasta hääjuhlastani ja siitä, mitä/miten siellä juhlittiin.

Kaipa siinä kortissa lukee, mitä siihen kirjoitetaan. Vai onko niissä nykyään tekstitkin valmiina? Ihanan romanttista [/QUOTE]

No kerrohan mitä sinä kirjoittaisit hääkorttiin. Onnea yhteiselle taipaleelle vai Onnea paperitöiden vähenemisestä.

Kyllä tässä nyt vain kannattaa vähän "tilastollista analyysiä" tehdä jos puhutaan määrittelemättömästä sakista häävieraita eikä Pirjosta ja Pekasta, jotka sinä kutsuit omiin häihisi. Minusta se kertoo aika paljon, etten ole ainoakaan hääkorttia nähnyt, jossa ei puhuta rakkaudesta ja yhteisestä taipaleesta ja toisaalta jossa puhuttaisiin juridisista oikeuksista. Jos sinä olet tällaisia nähnyt jossain ihan julkisessa myynnissä tai muuten yleisenä käytäntönä, niin korjaa toki.

 

[VR]

Tai sitten on sellaiset, kuin minä, jotka eivät anna ikinä anteeksi kenellekkään, kun ylitetään tietty raja.

Tiedän tuonkin. Mä olen surutta voinut katkaista välittömästi välit ihmiseen kun se minun rajani on ylitetty. Niin ettei ikävä ole jäänyt, ihminen vain lopettaa olemisen minulle. EVVK, voisi sanoa.
Mutta kyllä minä katson pikkuvikoja helpommin sormien läpi miehen kohdalla kuin ystävän. Ei mulla ole sellaisia niin syviä tunteita ystäviä kohtaan mitä miestä kohtaan on.
Onhan mun mieskin antanut mulle paljon anteeksi. Ja uskonut ja luottanut vaikka joskus koetuksella sekin on ollut, mutta onneks on uskonut ja antanut anteeksi.

 

[säpäle harmaana]

Avioliitossa on tiettyjä juridisia oikeuksia, joten sitä ei välttämättä kannata jättää tekemättä.

Ne juridiset oikeudet saa myös ilman sitä "kaikki se kestää" -lätinää, joten en tajua, mikä se ongelma nyt on.

 

[VR]

Verrataan vaikka että jos ystävä ärsyttää niin siihen ottaa mielellään etäisyyttä. Sen sijaan miehen kanssa tulis puitua ärsytykset läpi ja taas jatketaan

 

["Jenis"]

No kerrohan mitä sinä kirjoittaisit hääkorttiin. Onnea yhteiselle taipaleelle vai Onnea paperitöiden vähenemisestä.

Kyllä tässä nyt vain kannattaa vähän "tilastollista analyysiä" tehdä jos puhutaan määrittelemättömästä sakista häävieraita eikä Pirjosta ja Pekasta, jotka sinä kutsuit omiin häihisi. Minusta se kertoo aika paljon, etten ole ainoakaan hääkorttia nähnyt, jossa ei puhuta rakkaudesta ja yhteisestä taipaleesta ja toisaalta jossa puhuttaisiin juridisista oikeuksista. Jos sinä olet tällaisia nähnyt jossain ihan julkisessa myynnissä tai muuten yleisenä käytäntönä, niin korjaa toki.

No itse asiassa mä en kommentoi tähän enää tämän enempää - sovitaan että sinä olet oikeassa & happily ever after vaan koko porukalle

 

[AivanSama]

Tiedän tuonkin. Mä olen surutta voinut katkaista välittömästi välit ihmiseen kun se minun rajani on ylitetty. Niin ettei ikävä ole jäänyt, ihminen vain lopettaa olemisen minulle. EVVK, voisi sanoa.
Mutta kyllä minä katson pikkuvikoja helpommin sormien läpi miehen kohdalla kuin ystävän. Ei mulla ole sellaisia niin syviä tunteita ystäviä kohtaan mitä miestä kohtaan on.
Onhan mun mieskin antanut mulle paljon anteeksi. Ja uskonut ja luottanut vaikka joskus koetuksella sekin on ollut, mutta onneks on uskonut ja antanut anteeksi.

Itseäni ei taas kiinnosta ystävien "pikkuviat" koska en joudu elämään niiden kanssa päivittäin tai sietämään niitä. Miehen "PIKKUVIAT" sensijaan saattavat saada suhteettomat mittasuhteet, kun niihin kyllästyy tarpeeksi

 

["hjkl"]

Ihan vain sillä ajattelin, että he häävieraat yleensä tulee juhlistamaan sitä ikuista rakkautta, eikä paperisodan vähyyttä.

No kai kyse kuitenkin on rakkausavioliitosta, vaikka sitä sidottaisikin itsensä "Jumalan ja seurakunnan edessä" toiseen järkisyistä. Ellei ole kovin uskonnollinen, niin mikä se syy sitten pitäisi olla, että on "oikeista" syistä mennyt naimisiin ja saa juhlansa pitää olematta valehtelija? Se että "näättexte ny kaikki etä me ollaa rakastuneit", ei mitään muuta?

 

[AivanSama]

-

 

[AivanSama]

Ne juridiset oikeudet saa myös ilman sitä "kaikki se kestää" -lätinää, joten en tajua, mikä se ongelma nyt on.

AAAA, eli siis sä dissaat papin aamenta.
Mulle se oli aika yhdentekevä juttu, mutta koska mieheni halusi papin kastamaan lapsemme oli se jotenkin sopiva hetki mennä naimisiin siinä sivussa. Me siis saatiin ne hallelujat siihen kaupanpäälle. Mukavaahan se oli.

 

[Vätti Räsynyt]

Ne juridiset oikeudet saa myös ilman sitä "kaikki se kestää" -lätinää, joten en tajua, mikä se ongelma nyt on.

Ei saa samaa kuin avioliitossa. Ei tule leskeneläkettä ja perintoverotkin on ihan eri luokkaa jos testamentillä toiselta jotain perit. Ei todellakaan saa samaa. Leskea ei voi esimerkiksi potkia asunnosta/talosta ulos, mutta avopuolison voi.

 

[Moraalinvartija]

Ei vaan että avioliittoa tulee vältellä kuin ruttoa, jos tahtoo pysyä onnellisena koko ajan.

Kuten elämää ylipäätään. Valitsi miten vain, elämässä tulee vaikeuksia ja pettymyksiä, suruja ja huolia. Asioiden eteen joutuu näkemään vaivaa ja nöyrtymään. Elämä vain on sellaista, ja avioliitto on elämää.

Mutta jokainen tosiaan valitsee itse, mitä pitää ponnistelun ja nöyrtymisen arvoisena. Vapaus valita, ja vastuu elää seurausten kanssa.

 

[misStar]

[QUOTE="Jenis";29291396]Itse asiassa koko tää nykyinen ydinperhemalli on aika uus keksintö. Luotu siksi, että yhteiskuntarauha säilyisi paremmin. En tiedä miten luontaista se on ihmiselle sitten loppujen lopuksi - enkä näe mitään syytä väkipakolla sinnitellä suhteessa vain sen kestävyyden takia. Miksi pitkä mutta onneton suhde - "mutta kestettinpä!" - olisi parempi kuin lyhyet mutta onnelliset suhteet, tai vaikkapa yksineläminen?[/QUOTE]

En mä ajattele, että se "kaiken se kestää"- lausahdus tarkottaisi sitä, että väkisin ollaan yhdessä. Enemmän sitä, että yritetään (kunnolla) eikä erota ekasta riidasta.

Ja tohon ydinperhemalliin sen verran, että musta on ainakin mukavaa tuntea ihmiset läpikotaisin. Niin ystävät kuin puoliso. Onhan se suhde ihan eri tasolla silloin. Aliaksessakin voittaa aina, kun ei tarvi sanoa kuin yksi sana, ja toinen jo tietää, mitä tarkoitetaan

 

[:))))]

[QUOTE="V e e r a";29291166]Me ei olla edes naimisissa ja silti ollaan niin myötä-kuin vastamäessäkin toistemme rinnalla. Koska olemme päättäneet niin.

Voin tunnustaa että en joka hetki ole onnellinen, tai koe vahvoja rakkaudentunteita miestä kohtaan. Mutta ne hetket menevät ohi ja silloin voi olla taas tyytyväinen, ettei antanut periksi ja lähtenyt etsimään uutta onnea.

Me ollaan tässä vuosien aikana koettu ja selvitty paljosta. On asioita joita kukaan muu ei ehkä tajuaisi, eikä niistä muille ehkä haluaisi edes kertoa.

Mutta me ollaankin me, nyt ja aina.

Mutta missään tapauksessa mitään suhdetta ei pidä jatkaa jos siihen liittyy väkivaltaa, turvattomuutta tms.![/QUOTE]


Ja näin sen juuri kuuluukin olla, nykytrendi vaan on niin perseestä että heti jos alkaa vähänkin vituttaan toisen naama niin ERO EROERROOROROROROR ero, olisi hienoa kun aikuiset ihmiset ymmärtäisivät ettei oikeasti yksikään ihminen ole 40vuotta täydellinen aina jossain vaiheessa tulee joku ongelma jonka jälkeen suhde on taas vahvistunut.

 

[säpäle harmaana]

AAAA, eli siis sä dissaat papin aamenta.
Mulle se oli aika yhdentekevä juttu, mutta koska mieheni halusi papin kastamaan lapsemme oli se jotenkin sopiva hetki mennä naimisiin siinä sivussa. Me siis saatiin ne hallelujat siihen kaupanpäälle. Mukavaahan se oli.

Ei ollut tarkoitus dissata papin aamenta, vaan niitä, jotka haluavat sen papin aamenen vain siksi, että haluaa olla päivän prinsessana miettimättä hetkeäkään esim sitä korinttolaiskirjeen sisältöä. Jos siihen ei halua sitoutua, niin kaikki onnistuu ilmankin.

 

["vieras."]

Ei ollut tarkoitus dissata papin aamenta, vaan niitä, jotka haluavat sen papin aamenen vain siksi, että haluaa olla päivän prinsessana miettimättä hetkeäkään esim sitä korinttolaiskirjeen sisältöä. Jos siihen ei halua sitoutua, niin kaikki onnistuu ilmankin.

Rakkaus on vain uskoville?

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="hjkl";29291735]No kai kyse kuitenkin on rakkausavioliitosta, vaikka sitä sidottaisikin itsensä "Jumalan ja seurakunnan edessä" toiseen järkisyistä. Ellei ole kovin uskonnollinen, niin mikä se syy sitten pitäisi olla, että on "oikeista" syistä mennyt naimisiin ja saa juhlansa pitää olematta valehtelija? Se että "näättexte ny kaikki etä me ollaa rakastuneit", ei mitään muuta?[/QUOTE]

No jaa, hyviä kysymyksiä ja omalta osaltani meni nyt kyllä aika saivarteluksi, myönnän. Alkuperäinen pointtini oli se, että miksi sitä korinttolaiskirjeen sisältöä kauhistellaan, jos ei edes uskota siihen kirjaan. Tämä muu lähti vähän lapasesta.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="vieras.";29291871]Rakkaus on vain uskoville?[/QUOTE]

Ei vaan kirkkohäät ovat vain uskoville.

 

[säpäle harmaana]

Tässä ketjussa kyllä erittäin hyvin huomaa sen, mitä olen monesti ennenkin ihmetellyt. Ei missään nimessä haluta kuulua niihin kamaliin "uskoviin", mutta sitten oikeasti mietitään raamatun jakeita eikä ymmärretä että naimisiin voi mennä muutenkin, kuin kirkossa papin säestämänä.

 

["vieras."]

Tässä ketjussa kyllä erittäin hyvin huomaa sen, mitä olen monesti ennenkin ihmetellyt. Ei missään nimessä haluta kuulua niihin kamaliin "uskoviin", mutta sitten oikeasti mietitään raamatun jakeita eikä ymmärretä että naimisiin voi mennä muutenkin, kuin kirkossa papin säestämänä.

No moni ilmeisesti haluaa häissään kauniin rakennuksen ympärilleen ja kun valtio tällaisia ilmaiseksi, eli verovaroin ylläpidettynä, tarjoaa, niin mikäs siinä. Pappi on kai se pakollinen, vai saako kirkossa järjestää häitä ilman pappia?

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="vieras.";29291911]No moni ilmeisesti haluaa häissään kauniin rakennuksen ympärilleen ja kun valtio tällaisia ilmaiseksi, eli verovaroin ylläpidettynä, tarjoaa, niin mikäs siinä. Pappi on kai se pakollinen, vai saako kirkossa järjestää häitä ilman pappia?[/QUOTE]

Nimenomaan. Päivä prinsessana. Vaikka sitten niiden kamalien uskovaisten tyyliin.

 

[VR]

Meillä oli kirkkohäät. Minä tavallaan uskon, tai mulla on sellainen ns. lapsenusko. En kuitenkaan elä just niinku raamatussa sanotaan. Mutta uskon ja halusin Jumalan siunauksen liitollemme.
Mies ei usko, mutta kuului tuolloin vielä kirkkoon joten kirkkohäät sain kun halusin.
Uskon että minun rukoukseni ja minun uskoni suojaa myös miestäni.

 

[säpäle harmaana]

Meillä oli kirkkohäät. Minä tavallaan uskon, tai mulla on sellainen ns. lapsenusko. En kuitenkaan elä just niinku raamatussa sanotaan. Mutta uskon ja halusin Jumalan siunauksen liitollemme.
Mies ei usko, mutta kuului tuolloin vielä kirkkoon joten kirkkohäät sain kun halusin.
Uskon että minun rukoukseni ja minun uskoni suojaa myös miestäni.

Minusta tämä riittää. Te kuitenkin osaatte kunnioittaa esim sitä korinttolaiskirjeen ajatusta.

 

[AivanSama]

Ei ollut tarkoitus dissata papin aamenta, vaan niitä, jotka haluavat sen papin aamenen vain siksi, että haluaa olla päivän prinsessana miettimättä hetkeäkään esim sitä korinttolaiskirjeen sisältöä. Jos siihen ei halua sitoutua, niin kaikki onnistuu ilmankin.

Mutta eikös toi päivä prinsessana ole parikymppisten juttuja?
Eihän tuon ikäisenä muutenkaan tajua mistään mitään?

 

[VR]

Minusta tämä riittää. Te kuitenkin osaatte kunnioittaa esim sitä korinttolaiskirjeen ajatusta.

Kiitos, sait minut hyvälle tuulelle

 

["vieras."]

Nimenomaan. Päivä prinsessana. Vaikka sitten niiden kamalien uskovaisten tyyliin.

Mikä siinä sinua nyt niin hiertää, että joku haluaa kirkossa naimisiin ja vihkikaavassa puhetta rakkaudesta? Kaunis vihkipaikka ja rakkaus on kai kuitenkin ihan kaikille sallittuja.