Kaikki äidit joilla on pelkkiä tyttöjä! Vastaattehan!

[tyttöjen äiti]

Minulle on siunaantunut 3 ihanaa ja älykästä tyttöä. Saan kuulla kuitenkin jatkuvasti loukkaavia ja ikäviä kommentteja. Huomautin yhdelle ihmiselle siitä, että kuinka hän kohtelee poikaansa väärin (lyömistä, tukkapöllyjä ja telkeämistä), sain sitten vaan vastaukseksi että"en voi ymmärtää, koska minulla on vain tyttöjä. ja tytöt on niin helppoja kasvattaa. (siis tällä naisella oli kaksi poikaa). Minua loukkaa syvästi se, kun poikalasten äidit pitävät itsestäänselvyytenä, että heille on langennut joku vaikeampi tehtävä ja voidaan sitten ihan ehdoitta väittää tyttölasten äidille, että tämän lasten käytös on pelkästään kiinni synnynnäisestä kiltteydestä eikä esim. rakkaudellisesta kohtelusta....Yhden pojan äiti jopa väitti, että hänellä on niin kovasti rankempaa kuin minulla, koska yksi poika vastaa kolmea tyttöä vaativuudellaan. voi jestas...

Ja älkää nyt luulko että tarkoitan kaikkien poikien äitien olevan tällaisia, vain tietyn osan! Onko kukaan muu tyttöjen äiti törmännyt tällaiseen ajatteluun?

 

[Kylkiluu]

Mulla on kaksi tyttöä joista toinen pikkuvauva. Esikoinen on ollut pienestä asti suht. rauhallinen ja tottelevainen ja olen kyllä useasti kuullut, että mikäs mun on ollessa kun on tällainen tyttö... Mutta nää kommentit ovat tulleet sekä tyttöjen että poikien äideiltä.

 

[vieras]

No minä poikien äitinä siunailen onneani että olen saanut tuon putkiaivolauman. En pärjäisi yhtään tyttöjen kanssa, useimpien tyttöjen sielunmaisema on mulle liian kimurantti. Nämä meidän pojat (ja mieskin juu) on kyllä just sellaisia perinteikkäitä "kun teet A niin tapahtuu B"-tapauksia.

 

[d]

Olen

 

[narsku]

no minä kahden tyttölapsen äitinä ajattelen ihan samallalailla.
Pojat ovat vaikeampia, kuin tytöt.
Siksi olenkin erittäin onnellinen kahdesta tyttärestä, enkä poikia olekaan koskaan toivonut

 

[Miracles]

Onhan noihin törmätty..
Meillä on tytöt 8v ja ylihuomenna 2v. :heart:

 

[Kowalski]

Mä vastaan, vaikka mulla on tyttö ja poika

Mulle on sanottu, että "se on ihan eri asia jos perheessä on poika", kun olen sanonut vastustavani lasten ruumiillista kuritusta. Oletetaan siis, että mulla on tyttö, tai kaksi tyttöä. Kun sanon, että mulla on myös poika, niin vastapuoli menee hetkeksi hiljaiseksi, kunnes toteaa että "mutta se on vielä pieni" - vaikka sekunti sitten on kertonut ettei 2-4 v poikia saa tottelemaan kuin tukistamalla, ja mun poikani menee tuohon ikähaarukkaan. Yrittävät siis vain selitellä sitä, miksi toimivat väärin.

Luonteesta se on kiinni, onko lapsi vaativa vai ei, eikä sukupuolesta. Mun molemmissa lapsissa on hitosti haastetta aika ajoin

 

[Minerva McGarmiwa]

Mulla ei o ku 1 tyttö ja siinäki on tarpeeks haastetta. Ku vertaa miehen poikaan (on tietty jo vanhempi) niin kyl tirppa on aika tavalla haastavampi tapaus. Mieski pyörittelee usein päätään et miten voi niin erilaisia. Toinen on ollu pienestä asti rauhallinen ja tasanen ja tirpan kans kuulemma hän ei kuulemma enää lähde hiekkapaperiostoksille

 

[Pamppelsson]

No en onneks oo törmännyt moiseen |O

 

[Maikku]

Voipi olla asian vierestä, mutta minulle yhdessä tyttö-poika -keskustelussa ainakin napautettiin, ettei poikia tarvitse "osata kasvattaa" jotenkin erilailla kuin tyttöjä (arvelin, etten olisi osannut poikia kasvattaakaan; minulla on 3 tyttöä). En suoranaisesti samanlaiseen kohteluun ole törmännyt kuin sinä, enemmänkin tyttöjä muuten väheksyvään käytökseen.

 

[näin meillä]

mä taas oon saanut kuulla että pojat on helpompia hoitaa äideiltä joilla on molempia. Mulla kolme likkaa, yksi vielä vauva mutta nuo kaksi isompaa on todella energisiä, vilkkaita, puheliaita, uteliaita, ei vierasta ketään, poikamaiset mielenkiinnon kohteet (jalkapallo, kalastus yms..) ikää 3v ja 5v.

prinsessajutut ei kiinnosta...

 

[v]

Onhan noihin idiootteihin törmätty, vaikka meillä onkin molempia..
Ei tuolla tavalla voi oikeasti jaotella, ja meill kyllä t, p, t -yhdistelmästä vaativin tapaus on se vanhin tyttö..
Mutta yleistäen voi tietysti esittää tällaisen hypoteesin:
Kasvatuksesta voi olla sikäli kiinni sukupuolitetusti, että monasti pojille "sallitaan" näkyvämpi/riehuvampi/äänekkäämpi oleminen kuin tytöille, siis käytökseen ikään kuin puututaan myöhemmässä vaiheessa kui tytön vastaavaan käytökseen ja toisaalta tytyön vastaavaa käytöstä pidetään paljon helpommin epänormaalina. Tuloksena siis, että kun pojilta ei vaadita niin paljon (hyvää käytöstä, hiljaisuutta, itsehillintää tms) "pojat ovat poikia", voivat sitten lopputuloksena poikalapset hyvinkin tuntua riekkuvammilta ja vaativammilta.. mutta sen onkin sitten kasvattajan omista asenteista ja yhteiskunnan sukupuolirooleista johtuvaa

 

[lala]

Oon törmännyt asiaan aika ajoin, kyllähän meiltä löytyy tyttöjä joka lähtöön, eli eipä ole sukupuolesta kiini luonne...Ne jotka tuntee tyttäremme(varsinkin sen yhden niistä) ei puhu tyttöjen helppoudesta.

 

[mie]

Enpä oo törmänny moiseen. Meillä 2 tyttöä. Monet on kyllä sanonu että esikoinen on kuin poika kun on niin villi.

 

[vieras]

No mulla kokemusta sekä tytöstä, että pojasta. Molemmissa omat haasteensa. Silti sanon, että pojan kanssa helpompaa..

Eiköhän se kuitenkin ole lapsen luonteesta kiinni, ei sukupuolesta.

 

[KiiajaVille]

Ainakin ne pojat joita tunnen on hyvinkin vilkkaita verrattuna tyttöihin joita tunnen.
Siinä mielessä ehkä näissä tapauksissa tyttölapsien äidit pääsevät helpommalla.

Toisaalta taitaa olla pitkälti myös äidin asenteesta kysymys kokeeko omat lapsensa haastavammaksi kuin toiset.

Itselläni on tyttö ja poika, aika lailla yhtä vilkkaita ovat. Tyttö hieman varovaisempi ja arempi kuin poika.
Poika pienempänä juoksi joka ikinen päivä päin seiniä, kun ei osannut vauhtiaan muuten hiljentää, tyttö ei tainnut kunnolla (kovalla vauhdilla) juosta kuin lähempänä 2v ikää.

En kuitenkaan usko että sukupuolella olisi väliä sen suhteen pääseekö helpolla vai ei, eiköhän se ole lapsen luonteesta ja tempperamentista kiinni enemmänkin.

 

[IhanaValo]

Ei kellään ole varaa sanoa miulle että poikien kans on vaikeempaa, jos vaan on nähnyt tuon huliviliesikoisen..2 tyttöä siis meillä.

 

[Gluteus maximus]

itselläni tyttö 2v ja poika 3,5v ja olin viikonlopun tytön kanssa kahdestaan kun isompi oli yökylässä ja voin sanoa, että meillä oli niiiiiiiiiiiin leppoisaa, rauhallista, että tuntui, että onko minulla lasta ollenkaan! Pojat (ainakin meidän poika) on paljon fyysisempi, rajumpi leikeissään, keksii kaikkea uskomatonta touhua jne ) meno on PALJON rajumpaa ja äänekkäämpää. toki meidän tyttö on tempperamenttisempi, mutta mieluummin niin päin. Tuo kauhea meno ja meininki saa välillä ihan hengästyttämään äidinkin!

Työkaverillani on 11 lasta ja sanoi ihan samaa. Poikien kanssa menee hermot ja tyttöjen kanssa on huomattavasti helpompaa.

 

[vieras79]

no minä kahden tyttölapsen äitinä ajattelen ihan samallalailla.
Pojat ovat vaikeampia, kuin tytöt.
Siksi olenkin erittäin onnellinen kahdesta tyttärestä, enkä poikia olekaan koskaan toivonut

näin minäkin ajattelen neljän tytön äitinä :kieh: olis jotenkin vaikee olla mies pojalle siltikin vaikka isä kuuluis elämään ja perheeseen....
mun miehen poika joka asuu äitinsä kanssa rupee muistuttaa liikaa naista,,käveleekin kuin akat,perse keinuu pahemmin kuin 10v likalla joka käveli vieressä....

 

[tyttöjen äiti]

Voipi olla asian vierestä, mutta minulle yhdessä tyttö-poika -keskustelussa ainakin napautettiin, ettei poikia tarvitse "osata kasvattaa" jotenkin erilailla kuin tyttöjä (arvelin, etten olisi osannut poikia kasvattaakaan; minulla on 3 tyttöä). En suoranaisesti samanlaiseen kohteluun ole törmännyt kuin sinä, enemmänkin tyttöjä muuten väheksyvään käytökseen.

On meidän lapset saaneet muutenkin väheksyntää jopa niin paljon, että keskimmäinen tyttö luuli yhdessä vaiheessa, että pojat ovat jotenkin luonnostaan ihan huippu-tyyppejä, eikä tyttö voi koskaan saavuttaa samaa vaikka tahtoisi. Mun miehellä on semmosia idioottisukulaisia, jotaka laukoo kaikkiea hölmöä. Kuten "eihän noita voi kutsua edes sukulaisiksi, kun ovat pelkkiä tyttöjä" tai "no sinä se et sitten osaa poikia tehdäkään". Kyllä pistää ärsyttämään.

 

[Maikku]

Tosi ikäviä kommentteja! Mulla särähtää korvaan jo sekin kun pieniä tyttöjä kutsutaan akoiksi. Myönnän olevani vähän yliherkkä )

 

[pojan äiti]

Mä en oo koskaan ymmärtänyt miten tietyn sukupuolen kanssa voisi olla jotenkin helpompaa,eiköhän se aika pitkälle ole kiinni lapsen persoonasta Mun kaverilla on samanikäinen tytär kuin mitä mun poika on ja yleensä tämä kaveri itse korostaa miten on niiiiiin paljon helpompaa olla tytön äiti (vaikka pojasta ei kokemuksia ole). Tuntuu aina välillä ettei hän huomaa sitä,kuinka samalla tavalla lapsemme kuitenkin leikkivät,riehuvat ja hassuttelevat. Ehkä se johtuu siitä,että poikani on kuitenkin isompikokoinen ja liikkeiltään hieman kömpelömpi,niin tytön touhotus näyttää siinä rinnalla hillitymmältä ja sirommalta,vaikka ihan samaa melskausta sekin on

 

[olava]

Jaa tyttöjä helpompi kasvattaa... enpä tiiämiul on vaan kaks plikkaa, toinen on jo 9 ja toinen vasta reilun vuoden. Mä en kasvata tyttömmäisesti enkä poikamaisesti, vaan sillä rytmillä mitä elämä antaa Välillä tuo plikka kiipiää puussa ja painii poikien kanssa pihalla ihan kurassa, välillä ollaan niin rinsessaa että Tästä toisesta on tulossa kans sellanen tättähäärä jästipää että mutta rinsessa se on silti.

Miks pitää lasten kasvatus yleensäkkä olla hankalaa? Ei se kasvatuksen onnistuminen yleensäriipusiitä lapsesta ja sen luonteesta vaan siitä vanhemmasta joka sitä kasvattaa

 

[atta]

kun kaikista asioista voisikin vetää moisia yleistyksiä....minulla siis kaksi tyttöä,ja juu,ihania ja kilttejä ovat...välillä...mutta kun nämä likat joskus pistää ranttaliksi, niin on ainakin mun lähiystäväpiiri siunannut ja ihmetellyt tyyliin, että eiks poikien pitäs olla villimpiä ja tytöt helpompia,voin väittää että ei..tapauskohtaista,ja ystäväni,jolla vastaavasti kaksi poikaa,on todennyt, että "kiva nähdä, että osaa ne tytötkin",riippuu siis ihan lapsista,päivästä jne.Minusta ei voi verrata pääseekö poikien vai tyttöjen äidit "helpommalla",kun ei näiden epeleiden kanssa kukaan aina helpolla pääse

 

[vieras]

mä taas oon saanut kuulla että pojat on helpompia hoitaa äideiltä joilla on molempia. Mulla kolme likkaa, yksi vielä vauva mutta nuo kaksi isompaa on todella energisiä, vilkkaita, puheliaita, uteliaita, ei vierasta ketään, poikamaiset mielenkiinnon kohteet (jalkapallo, kalastus yms..) ikää 3v ja 5v.

prinsessajutut ei kiinnosta...

Meillä tyttö ja kaksi poikaa ja tyttö aiheuttanut päänvaivaa ja vaaratilanteita paljon enemmän kun pojat yhteensä!