A
Alakuloinen
Vieras
Mikähän minua vaivaa? Vauva on 8 kuukautta vanha, voi kaikinpuolin hyvin. Jopa yöt ovat alkaneet helpottaa, vauva herää vain 1-3 kertaa. Koliikki selvittiin ja synnytyksen jälkeinen masennus, mutta nyt iski taas alakulo.
Ahdistaa kun sataa koko ajan, eikä pääse lenkkeilemään. Liikunta on tosi tärkeä seikka minulle ja se pitää alakuloa loitolla, mutta nyt ei pääse sitäkään harrastamaan. Olen jotenkin väsynyt myös vauvaan. Hän nousee seisomaan tukea vasten ja muksahtelee helposti ympäri. Vauvassa on siis kiinni koko ajan kun hän on hereillä. koska alinomaa pitää vahtia ettei vauva kaadu. Vauva hermostuu helposti kun ei osaa tulla itse alas esim. sohvaa vasten seisottuaan.
Tuntuu, että olen koko aja kireä, väsynyt ja alakuloinen. Vauva on ollut alusta asti melko vaativa. Hyvinvoiva, mutta vaativa. Sen johdosta minulla on koko ajan tunne, että olen epäonnistunut äitinä.
En millään haluaisi taas masennuslääkkeitä, ne tekevät olon pöhnäiseksi ja loputkin ilon aiheet katoavat. Nyt on kuitenkin mielialassa vaihtelua, varsinkin hormonaalisista seikoista johtuen. Ennen kuukautisia olen huomannut että olo on ikävin.
Onko totta, että esim. ensimmäinen vuosi lapsen kanssa on hankalin? Onko sen jälkeen odotettavissa helpotusta vauvaelämässä? Voi olla että kaipaan hieman jotain omaa säännöllistä tekemistä, mutta en tajua miksi on niin hankala irrottautua vauvan hoidosta...
Ehkä helpottaa kun tämä maentava pimeys ja sade loppuu.
Ahdistaa kun sataa koko ajan, eikä pääse lenkkeilemään. Liikunta on tosi tärkeä seikka minulle ja se pitää alakuloa loitolla, mutta nyt ei pääse sitäkään harrastamaan. Olen jotenkin väsynyt myös vauvaan. Hän nousee seisomaan tukea vasten ja muksahtelee helposti ympäri. Vauvassa on siis kiinni koko ajan kun hän on hereillä. koska alinomaa pitää vahtia ettei vauva kaadu. Vauva hermostuu helposti kun ei osaa tulla itse alas esim. sohvaa vasten seisottuaan.
Tuntuu, että olen koko aja kireä, väsynyt ja alakuloinen. Vauva on ollut alusta asti melko vaativa. Hyvinvoiva, mutta vaativa. Sen johdosta minulla on koko ajan tunne, että olen epäonnistunut äitinä.
En millään haluaisi taas masennuslääkkeitä, ne tekevät olon pöhnäiseksi ja loputkin ilon aiheet katoavat. Nyt on kuitenkin mielialassa vaihtelua, varsinkin hormonaalisista seikoista johtuen. Ennen kuukautisia olen huomannut että olo on ikävin.
Onko totta, että esim. ensimmäinen vuosi lapsen kanssa on hankalin? Onko sen jälkeen odotettavissa helpotusta vauvaelämässä? Voi olla että kaipaan hieman jotain omaa säännöllistä tekemistä, mutta en tajua miksi on niin hankala irrottautua vauvan hoidosta...
Ehkä helpottaa kun tämä maentava pimeys ja sade loppuu.