Mielenterveysongelmat eivät ole oikeutus toisen elämän pilaamiseen. Mutta ei myöskään päällekäyntiin.
Ihme että mies edes jaksaa katsella sinua jos noin äärimmäinen uupumus, avuttomuus, tuska ja ahdistus hänelläkin siellä taustalla. Kuitenkin on mahdollista saada terveitäkin puolisoita tai sellaisia jotka saavat ongelmansa ratkaistua. Tekstistäsi välittyi vain marttyyriys ja surkuttelu, eikä sympatiaa miehelle joka on ilmeisesti siirtynyt asumaan helvettiin kanssasi ja silti on pysynyt siinä rinnalla "kaikkien temppujesi jälkeen".
Minulla on itselläni pitkä litania vakaviakin diagnooseja, mutta eivät ne vaikuta elämään erityisemmin kun olen jaksanut vuosia raivokkaasti ja aktiivisesti hoitaa itseäni, käydä useassa erilaisessa terapiassa samaankin aikaan, syödä lääkkeitä ja olla purkamatta sitä mieheeni. Vaikka tietenkin asiat vaikuttavat paljon, mutta kyllä sitä hyvinkin hullu voi elää ihan tavallisessa ja toimivassa parisuhteessa jos yritystä vain on. Käsien levittely ja ruikuttaminen, että tämä nyt vain on näin, ei saa minulta piiruakaan sympatiaa.
