A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja poppaliina:
jotenkin vaan tullut sellainen jaksamaton olo, ei jaksaisi joka päivä sitä samaa uhmailua ja tottelemattomuutta, tuntuu ettei ikään auta
jotenkin vaan tullut sellainen jaksamaton olo, ei jaksaisi joka päivä sitä samaa uhmailua ja tottelemattomuutta, tuntuu ettei ikään auta
V
vieras
Vieras
V
vieras
Vieras
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja kukka86:
halusinkin vinkkejä miten saan lapset tottelemaan ja uskomaan kun sanon että nyt lähdetään, ettei tarvitse joka kerta juosta perässä ja ottaa kiinni
ei ole kovinkaan mieluista ulkoilua kun tietää miten se päättyy
pakko lisätä muuten edelliseen kommenttiini että meillä käytetää myös tekniikkaa yks lapsi sisälle ja toiselle sanotaan heippa... jos siis ei ala kammeta mukana..
eli eka muksu sisälle ja toista hakemaan perään. huuto voi toki kestää tunninkin mut vanhemman sana on vanhemman sana
eli eka muksu sisälle ja toista hakemaan perään. huuto voi toki kestää tunninkin mut vanhemman sana on vanhemman sana
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
just, eihän tuo ole mikään juttu lapselle et äiti hakee kädestä pitäen sisälle, jos on alettu laskeminen. Ota kovemmat panokset nainen, mutta kerro se myös lapsille. Eli sovi joka kerta ulos lähtiessä mitä seuraa, jos joudut lakemaan ja pääset kolmeen. Vaikka et lempi lelut jäähylle viikoksi, ei namipäivää tai ei lastenohjelmia tänä päivänä tms. mikä teille olis se ns. kova juttu lapsille, selvä edun menetys pitää olla.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tää on niin totta. Ainahan lapsen kehitysvaiheissa sattuu kaikenlaista ja tulee uhmaa ym, mutta peruskuriin ja rutiineihin niitatulla lapsella on korjausliikkeetkin helpompia. Ja ei: rutiinit eivät tarkoita sitä, että vanhemmat hönkiväät kellokalleina lukujärjestyksen kanssa päivät pitkät lapsen niskaan. Vaan sitä, että lapsi kokee maailmansa ennustettavana: aamutoimet, ulkoilut,ruokailut, päiväynet jne... Minä olen joskus niiiiiiin kyllästynyt tähän rutiiniin, mutta koska tiedän, että se toimii, niin sillä mennään. Ja sillä peruskurilla.
Ootko ap kokeillu miten lapset reagoi jos sanot tyyliin heippa, mä lähden nyt ja sit vaan lähdet kävelemään kotiinpäin? Tuleeko lapset sillon mukaan?
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Fantaihana:
meillä muuten toimii tämäkin ja kiireellä jo huutaa et: ÄITII älä jätä minua yksin..
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Fantaihana:
olen kokeillut, ihan kaikkea mahdollista on kokeiltu
välillä se toimii ja välillä taas ei toimi
rasittavaa joka päivä moneen kertaan jommalle kummalle uhkailla ja laskea kolmeen yms. joka asiassa pitää yrittää ja yrittää ja yrittää
en vaan millään enää jaksaisi tätä ainaista taistelua
J
jossu
Vieras
meillä on tilanne helpottunut hieman, kun vähän aikaa sitten itsestä tuntui, että kaikki päivät yhtä huutamista ja riitelyä, eikä vanhempia totella enää ollenkaan. Asioita, joihin aloimme kiinnittää rutkasti lisää huomiota (vaati kyllä paljon hermoja ja voiman ponnistuksia aluksi) :
Kun jotakin piti tehdä (joku pikku homma, syömään tulo, ulos lähtö, kotiin lähtö), sanomme lapsille, että kohta tehdään sitä ja tätä. ja tämä sanominen, kuten kaikki muutkin sanominen pitää meillä sanoa niin, että ensin pitää saada lapsi kuuntelemaan. Meillä toimii tässä ihan lapsellinen tyyli: "Otto, äitillä on nyt sulle asiaa, kuunteletko sää?" ja kun lapselta on saatu vastaus, että hän kuuntelee, sitten vasta voi sanoa asian. Olen huomannut, että tähän asti alkoi erään lapsen kohdalla mennä asiat niin, että hän ei kuunnellut enää yhtään mitään, mitä hänelle sanottiin, leikki ja teki vain omiaan.. Siis tärkeintä tässä oli se, että ihan selvästi saa lapselle ilmaistua, että nyt on sulle asiaa. Jos lapsi riehuu, juoksee, otan kädestä kiinni, pysäytän, katson silmiin ja sanon saman.
Toinen juttu, mitä piti huomioida lisää, oli se, et tosiaankin turhia uhkailuja on ihan turha käyttää, niillä mennään vain ojasta allikkoon. sellaisilla asioilla voi "uhkailla", jotka myös voi toteuttaa. Tyyliin: jos ei tule syömään, kun pyydetään ja käsketään, kauppareissu voi jäädä väliin. Ja jos tuo lapsi ei tottele sitä ruokapöytään tuloa, silloin hänen osalta jää kauppareissu tekemättä. Pettymysten kautta näyttää lopulta ainakin meidän lapsille tämäkin asia avautuvan.
Kolmeen laskeminen on ollut meilläkin käytössä aina, vaihtelevalla menestyksellä. Nyt olemme ottaneet siihenkin lisää konkretiaa. Esimerkiksi jos johonkin pitäisi lähteä, jotakin tehdä, mutta lapsi vain kiukuttelee tai tahalleen karkaa muualle, sanon: tule pukemaan itse. lasken kolmeen, jos et ole tullut, sitten minä puen sinut. ja kolmeen lasekemisen jälkeen, menen ja puen vastaantappelevan lapsen, koska olen niin aikonut tehdä. tässäkin asiassa on pikkuhiljaa meidän perheessä menty eteenpäin
olemme istuneet koko perhe rauhassa keskustelemassa tilanteesta, siitä, ettei äiti voi jaksaa kotona päiviä, jos kukaan lapsista ei äitiä tottele ja että ei isistä ole mukava tulla töistä kotiin, jos vastassa on taas vain tottelemattomia lapsia. pienet ymmärtää yllättävän paljon kun selittää asian heidän omalla tasollaan ja antaa aikaa ja mahdollisuuden heille itselleenkin kertoa, mikä nyt kiukuttaa. yleensä sieltä löytyy aina vähintään yksi syy, miksi nyt vastustaa lapsella niin kovasti. olemme myös sopineet pelisääntöjä kotiin, esimerkiksi ,että sisällä ei juosta. pieni juttu, mutta aika merkittävä siltikin. Nyt lapset huomauttelevat toisilleen, jos joku meinaa juosta ja me vanhemmat huomautamme aina, kun joku lapsista juoksee sisällä, pysäytetään, jos ei itse pysähdy.
tällaisia pieniä juttuja meillä on testattu ja hyvään suuntaan ollaan menossa!
Kun jotakin piti tehdä (joku pikku homma, syömään tulo, ulos lähtö, kotiin lähtö), sanomme lapsille, että kohta tehdään sitä ja tätä. ja tämä sanominen, kuten kaikki muutkin sanominen pitää meillä sanoa niin, että ensin pitää saada lapsi kuuntelemaan. Meillä toimii tässä ihan lapsellinen tyyli: "Otto, äitillä on nyt sulle asiaa, kuunteletko sää?" ja kun lapselta on saatu vastaus, että hän kuuntelee, sitten vasta voi sanoa asian. Olen huomannut, että tähän asti alkoi erään lapsen kohdalla mennä asiat niin, että hän ei kuunnellut enää yhtään mitään, mitä hänelle sanottiin, leikki ja teki vain omiaan.. Siis tärkeintä tässä oli se, että ihan selvästi saa lapselle ilmaistua, että nyt on sulle asiaa. Jos lapsi riehuu, juoksee, otan kädestä kiinni, pysäytän, katson silmiin ja sanon saman.
Toinen juttu, mitä piti huomioida lisää, oli se, et tosiaankin turhia uhkailuja on ihan turha käyttää, niillä mennään vain ojasta allikkoon. sellaisilla asioilla voi "uhkailla", jotka myös voi toteuttaa. Tyyliin: jos ei tule syömään, kun pyydetään ja käsketään, kauppareissu voi jäädä väliin. Ja jos tuo lapsi ei tottele sitä ruokapöytään tuloa, silloin hänen osalta jää kauppareissu tekemättä. Pettymysten kautta näyttää lopulta ainakin meidän lapsille tämäkin asia avautuvan.
Kolmeen laskeminen on ollut meilläkin käytössä aina, vaihtelevalla menestyksellä. Nyt olemme ottaneet siihenkin lisää konkretiaa. Esimerkiksi jos johonkin pitäisi lähteä, jotakin tehdä, mutta lapsi vain kiukuttelee tai tahalleen karkaa muualle, sanon: tule pukemaan itse. lasken kolmeen, jos et ole tullut, sitten minä puen sinut. ja kolmeen lasekemisen jälkeen, menen ja puen vastaantappelevan lapsen, koska olen niin aikonut tehdä. tässäkin asiassa on pikkuhiljaa meidän perheessä menty eteenpäin
olemme istuneet koko perhe rauhassa keskustelemassa tilanteesta, siitä, ettei äiti voi jaksaa kotona päiviä, jos kukaan lapsista ei äitiä tottele ja että ei isistä ole mukava tulla töistä kotiin, jos vastassa on taas vain tottelemattomia lapsia. pienet ymmärtää yllättävän paljon kun selittää asian heidän omalla tasollaan ja antaa aikaa ja mahdollisuuden heille itselleenkin kertoa, mikä nyt kiukuttaa. yleensä sieltä löytyy aina vähintään yksi syy, miksi nyt vastustaa lapsella niin kovasti. olemme myös sopineet pelisääntöjä kotiin, esimerkiksi ,että sisällä ei juosta. pieni juttu, mutta aika merkittävä siltikin. Nyt lapset huomauttelevat toisilleen, jos joku meinaa juosta ja me vanhemmat huomautamme aina, kun joku lapsista juoksee sisällä, pysäytetään, jos ei itse pysähdy.
tällaisia pieniä juttuja meillä on testattu ja hyvään suuntaan ollaan menossa!
J
joe
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
sellainen juttu tuli mieleeni, että meidän tytölle on kaikista pahinta, jos hoitajana onkin jonain päivinä ns. lepsu hoitaja. Silloin jos tyttö saa yhtenä tai muutamana päivänä itse päättää tekemisistää, saa periksi kiukutteluja, seuraa tuskien taival ja tottelemattomat päivät. siis meillä pitää olla "tiukka" joka päivä, koko ajan, muuten homma ei toimi.
A
ap
Vieras
kiitos jossu, hyviä neuvoja ja vinkkejä
pitää testata meidänkin lapsiin noita juttuja, jospa osaksi oliskin kuuntelemattomuus syynä
pitää testata meidänkin lapsiin noita juttuja, jospa osaksi oliskin kuuntelemattomuus syynä
M
Meillä
Vieras
Meillä ei toimi jäähyt eikä luunapit. Ainoa mikä toimii 2-vuotiaalle likalle niin on se että lelut lähtee 1 kerrallaan jäähylle. Tytöllä 4 lempilelua, mitkä poistan yksitellen. Nykyään jo kun ensimmäinen lähtee niin likka tottelee.
J
jossu
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Meillä:
meilläkään ei ole toiminut jäähyt (lapset keksivät jäähypenkillä vain jotain tekemistä aina itselleen, jos ei muuta niin laulelevat aikansa kuluksi), luunappien tielle en ole halunnut lähteä, koska se lähtee helposti luisumaan kovempiin ja kovempiin konsteihin. mutta kaverilla kanssa toimii tuo,että yksi lelu tai muu tärkeä juttu lähtee kerralla jäähylle. Meilläkin käytetään tuota vanhimmalla, joka ymmärtää jo asioita enemmän. ja hyvin toimii tuokin.