Kaipaan henkistä tukea, lyhyt ikäero, mustasukkaisuus jne

[kultasydänpieni]

Laitan tämän saman nyt tännekin, jos saisin vertaistukea saman kokeneilta äideiltä/isiltä. Meillä on kaksi lasta, toinen muutaman kuukauden ja toinen 2-vuotias. Vanhempi on pienempänä ollut kova puremaan meitä vanhempia, joskus myös muita lapsia. Tilanne oli jo rauhoittunut, kunnes syntyi tämä toinen lapsemme. Hetken rauhaa en saa, koska lapsia pitää koko ajan vahtia. Siis ettei vanhempi olis vauvan naamassa kiinni käsillä, raapimassa ta vaikka puremassa kädestä. No, tämäkin tilanne on jo vähän rauhoittumaan päin, ainakin kotioloissa. Mutta! Kun kylään mennään, tai minne vain missä on muita lapsia, meidän esikoinen käyttäytyy välillä todella ronskisti toisia lapsia kohtaan. Tiedän miltä lapsen äitistä ja isästä tuntuu kun meidän lapsi käy raapimassa heidän kultamuruaan naamasta tai muuta. Olen se itsekin kokenut, kun kaverin lapsi oli siinä iässä, että oli meidän lapsen kimpussa. En kuitenkaan koskaan itse kehtaisi käyttäytyä siten, miten meidän lastamme kohtaan käyttäydytään. Me kyllä miehen kanssa aina torutaan lasta ja anteeksipyynnöt ja kaikki mahdolliset kasvatuskeinot huomioidaan ja tehdään, mutta koskaan me ei itse käytettäisi väkivaltaa lastamme kohtaan. Alkaa turhauttamaan vähitellen kun puhuminenkaan ei auta. Puhetta muuten kyllä lapsemme ymmärtää, mutta ei hetken päästä muista enää mitä hänelle on sanottu! Se mikä siis minua eniten harmittaa on että yksi vanhempi tukistaa lastamme takaisin(siis vanhempi! ei lapsi), toinen nipistää kädestä, toinen pitää väkisellä vieressään istumassa(joka nyt on ehkä jo vähän ymmärrettävää), kolmas huutaa raivona meidän lapselle, neljäs manaa, viides tajuaa olla itse koskematta lapseemme mutta käskee meidän nipata häntä, mutta onneksi on myös se kuudes jolla on ollut samanlainen lapsi kuin meillä ja ymmärtää tilanteen. Kodinhoitaja ei osanut sanoa muuta kuin että joillakin se tuo ikä ei mene sitte millään ohi. Siis apua! Mua alkaa todellakin ahdistaa tuommoinen käytös toisilta vanhemmilta! Ja kun olen itse niin hyväntahtoinen ihminen että en viitsi alkaa edes sanomaan mitään tilanteissa! Minä nyt vain olen kokenut järkevimmäksi sen että torun lasta, selitän ettei noin saa tehdä, se tekee kipeää jne. vaikka turhauttavaahan se siis on! Ollaan mieheni kanssa päätetty ettei mennä enää kylään semmoisii paikkoihin, joissa ei meitä ymmärretä. En tiedä onko se paras vaihtoehto.. Mulla on synnytyksen jälkeinen masennus, eikä tuommoiset kohtaukset helpota yhtään mun itsesyytöksiä ja ahdistusta omaa huonoutta kohtaan. Syytän paljon itseä muutenkin, ja kun tuommoisia kahakoita tulee, arvatkaa vain syytänkö näistä itseäni! Onko kellään muulla ollut lapsia näin lyhyellä ikäerolla, ja tullut sitten tuollaista mustasukkaisuutta tai mitä tuo nyt ikinä onkin?

 

[jaksamista vaan]

Missä ja keitä nämä naiset ovat, jotka käyvät käsiksi sinun lapseesi?

Lakkaa käymästä näissä paikoissa ja vastaisuuden varalle: kenelläkään ei ole oikeutta käydä fyysisesti käsiksi toiseen ihmiseen ! Ja lapsen fyysinen kurittaminen on laissa kielletty. Pidä siis komento näille naisille, älä anna heidän käsitellä ja kohdella lastasi tuolla tavoin!
Kuulostaa rumalta, mutta toisaalta: et saa kuria lapseesi nyt kun hän on pieni - saatko sittenkään kun on isompi!? Et saa kuria lähelläsi oleviin aikusiin vaan sallit heidän kohdella lastasi tuolla tavalla - kurittaa fyysisesti! Vanempien tehtävä on pitää lastensa puolta!

Lapsesi toiminta ei ole hyväksyttävää.Ei näiden aikuistenkaan. Tulee semmonen olo, että et ole kovin napakka tai määrätietoinen. Annat tilanteiden tapahtua.

Tämä ei ikävä kyllä ole mitään tukea nyt, olen pahoillani, mutta mutta.... kun nyt ihan näin lukiessa tulee tämmänen olo.

2 vuotiaan muisti ON lyhyt. Sinun pitäisi vahtia koko ajan vieressä ja ennakoida tilanteet. Aika mahdotonta se on, etenkin kun pieni vauva, ja etenkin jos haluaisit jutella aikuisten kanssa, ja onhan se muutenkin raskasta kaiken aikaa kytätä.

Onko kuitenkin mahdollista vietää kahdenkeskeistä aikaa 2 vuotiaan kanssa, tehdä yhdessä jotain kivaa? Mennä kaksin pulkkamäkeen? Lapsi saisi huomioita, ei kokisi aina olevansa kakkonen, eikä kokisi että muut lapset ovat uhka hänelle. Käsittäisin, että lapsi käy muiden päälle siksi, että ne ovat uhkia hänelle, näin pieni lapsi ylipäänsä toimii vielä aika tavalla vaistonvaraisesti ikään kuin oltaisi eläinmaailmassa tai kivikaudella.

Toinen juttu, mikä tulee mieleen: te kiellätte, käskette pyytää anteeksi jne. Entäs, jos MYÖS viette lapsen pois tilanteesta? Kovin pitkiä juttuja ja selityksiä ei 2 v jaksa kuunnella eikä ymmärrä, asiat on yksinkertaistettava ja ne on myös konkretisoitava.

 

[taustalla]

Meillä on aivan samanlaista, joten :hug: Pojan aggressiivinen käytös alkoi kuin vauva syntyi. Välillä on parempia vaiheita ja sitten taas hankalampia.

Aikuisten väkivaltainen käytös lasta kohtaan on väärin. Puutu siihen. Kenelläkään ei ole siihen oikeutta. Toisen lasta saa toki komentaa ja ääntä vähän korottaa, mutta ei tietenkään saa satuttaa eikä huutaa.

Itse toimin näin:
Vahdin poikaa koko ajan. Ennakoin käytöstä ja seuraan ilmeitä. Jos väkivaltaista käytöstä esiintyy puutun tilanteeseen. Poika saa pyytää anteeksi/paijata ja saa varoituksen. Jos tilanne toistuu lähdemme pois/menemme eri huoneeseen. Positiivista käytöstä kehun. Kahvitteluista ja vapaasta jutustelusta muiden aikuisten kanssa ei tietenkään tule mitään. Tulevia tapahtumia käymme monesti etukäteen läpi.

Olen monet itkut itkenyt pojan käytöksen takia. Koitan tehdä parhaani ja syyllistäminen muilta vanhemmilta ei auta asiaa yhtään. Meillä on rajoja ja rakkautta, mutta silti vaan tilanteet toistuvat. Poika on luonteeltaan vilkas, innostuva ja tottumaton muihin lapsiin.

Vanhempia on helppo syyttää ja virhettömiä me tuskin olemmekaan. Toisilla lapsilla tätä aggrasiivista käytöstä vaan esiintyy ja sitä ei voi ymmärtää kuin toinen aikuinen jolla samantyylinen lapsi.

 

[hellin]

Hei!
Samaa en ole kokenut, ainakaan vielä, vaikka lapset onkin pienellä ikäerolla (reilu vuosi). Vahtimista oli kuitenkin ensimmäiset puoli vuotta, ja kyllähän se aika vaativaa on. Vaikka meillä mustasukkaisuutta olikin tosi vähän, niin koko ajan piti olla toinen silmien alla. Voin vain kuvitella, että tuo on vielä paljon raastavampaa. :hug:
Samaa sanoisin kuin edellinen, että isommalle kahdenkeskistä aikaa äidin ja / tai isin kanssa. Lisäksi vauvanhoitoon liittyviä tehtäviä ja kehumista ja kiittämistä. Näin taapero tuntee olevansa tarpeellinen, iso ja osaava eikä ehkä tarvitse kilpailla vauvamaisella tavalla. Myös lasten keskinäistä suhdetta voi tukea, ohjata isompaa olemaan hellä ja aina näin tapahtuessa kehua ja sanoa, jos huomaa että vauva tykkää. Ja aina kun vähänkin siltä näyttää niin kertoa, että vauva tykkää sinusta jne.
Ehkä olette näin tehneetkin, ei varmaan ihan yhtä tehokkaasti toimi kaikkii lapsiin.
Itse olen seurannut taaperon perheitä, joissa hyvin pienestä käytössä anteeksipyyntö. Itselleni on tullut sellainen käsitys, että lapsi helposti kuvittelee, että lyödä saa, jos sitten pyytää anteeksi. Anteeksipyyntö menettää helposti tehonsa, jos tekoja ei saada kuriin. Minusta vanhemmat voisivat rohkeasti ottaa oman tunneskaalansa käyttöön ja osoittaa, että väkivalta on todellakin kielletty (ja tämä koskee tietysti myös tuota lapsen puolustamista, eli lapsi ei saa tuntea että häntä vain saa nippailla, vaikka tämä olisi kyllä itsellenikin aika vaikea juttu toisten aikuisten kanssa). Eli voi suuttua, kauhistua jne jos lapsi tekee ei-toivottua. Pelkkä muodollinen kielto ei riitä. Ja sitten vastaavasti täysillä suitsuttaa hyvää käytöstä.

Voimia! Ajan kanssa varmasti helpottaa.

 

[Mamitar]

Onpas törkeää toisten aikuisten puuttua asiaan :/
Mulla pojat 5v ja 1,4v ja nuoremmalla on tuo sama ongelma. Missä tahansa oltiinkin niin aina "kiusaamassa" muita olivat sitten pienempiä tai isompia. Itse olen vaan poikaa torunut ja kertonut miksi niin ei saa tehdä.
Nyt syksyllä aloitin pienen kanssa kerhon ja olin joka kerta ihan puhki kun poika kävi koko ajan kiinni muihin lapsiin. Pikkuhiljaa kuitenkin tilanne rauhoittui. Eli meillä auttoi se,että lapsi joutui useammin kanssakäymisiin muidenkin lasten kanssa.
Tsemppiä sulle,tiedän että tuo vaihe on voimia vievää,mutta kyllä se ohi menee...

 

[kultasydänpieni]

Kiitos kannustuksesta. Enempää en kommentoi, sillä mitäs nyt-puolella sain jo syyni niskoilleni laiton saman alotuksen sinne) ja minut käsitetään kuitenkin väärin. tyyliin mun lapset saa käyttää väkivaltaa ja muuta...