Kaksi viikkoa sitten raskauden keskeytys

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Saannaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä tein abortin 27-vuotiaana! Olin kans just tekemässä eroa ja mies oli ulkomaalainen. JOten musta olis todella tullut sossuelätti, kun en olisi saanut elareitakaan.
Eli mun asenne oli koko ajan, että ei missään nimessä lasta, ja olin todella helpottunut kun raskaus keskeytettiin! Kyllä sitten tuli masennus, koska olin tyystin yksin (en ollut Suomessa), mutta se meni parissa kuukaudessa ohi, tosin olen vahva ihminen.

Nyt olen naimisissa ja meillä on kaksi lasta ja olen todella onnellinen. Varsinkin kun ajatelen, että voisin asua edelleen siellä kaupaungin vuokraslummissa yyhoona, varmaan olsiin kaljajuoppokin.
 
Ap, minulla ei ole kokemusta abortista eikä tilanteestasi. Tulin vain sanomaan, että voi olla , ettet koe saavasi täälltä tukea ja oikeanlaista apua. Soita oman terveysaseman ajanvaraukseen ja sitä kautta omalle lääkärille , joka ohjaa (pyydä päästä) sinut psykologille. Tuo asiasi ei ole pikkujuttu!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja se alkuperäinen ilkeilijä:
Alkuperäinen kirjoittaja Saannaa:
hyvät teille. mulla ei oo ollu tota vaihtoehtoo tarjolla.

mitä vaihto ehtoa?

ja eihän sieltä enään se sama vauva synny vaan se on jo mennyt/menetetty.eli kuollut.

myöhemmin kun teet lapsia net ei ole samat ku tämä nyt kuollut.

outoa sanoa että nyt ei ollut aika vaan myöhemmin.Kun siinähän kuolee just se ihminen /vauva mikä on kasvamassa mahassa.ei se sieltä enään uusiksi tule vaan on toinen vauva.
tämä joka oli tulossa ns. väärään aikaan on menettänyt tilaisuutensa elää vaikka oli jo kasvamaan päässyt äidin turvallisessa kohdussa äidin sydämen alla.

Lopeta ajoissa ilkeilijä, eikö sulla ole mitään tilannetajua?
Mitä hyödyt ?
Saatko itsellesi paremaan status arvon kun et muuten elämässäsi ole pärjännyt kuin lapsia tekemällä?

Ap:lle Jaksuja, kyllä se ajan kanssa varmasti helpottaa :)
 
Lapsia kerkeää tehdä myöhemminkin sulla on aikaa vielä paljon .
Itsekkin abortin 16v. kokeneena voin tänä päivänikin vielä sanoa etten kadu tippaakaan vaikka eihän se helppoa ollut.
4 lasta on saatu sen jälkeen saman miehen kanssa :)
Eikä ole mitään ongelmia ollut raskautumisessa vaan kaikki ekasta yrittämästä saaneet alkunsa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Alkuperäinen kirjoittaja Saannaa:
tiedän että olisin rahaa saanut, mutta 400 eurolla ja paljoa eletä. Vuokra asuntoakaan en saisi puoleen vuoteen vauvan syntymästä joten puol vuotta oltais lymytty jonkun nurkissa kun ei vanhempien luona ole tilaa. Ei se musta oo lapselle oikein.

Mikä on oikein ja mikä ei. Oikein on kai se etä on toivottu, rakastettu ja odotettu lapsi.
Maallinen mammona on siitä seuraava askel ja ikäsi puolesta ensikoti olisi varmasti ollut hyvä ratkaisu.
Tukea et olisi jäänyt ilman. Toivottavasti saat kerättyä rahaa niin että saat joskus olla onnellinen äiti sinun standardilla.


Tekis mieli haistatella sulle!
Tuon päätöksen tekeminen on varmasti aloittakalle vaikeimpia. Ja nuorelta ihmiseltä todella viisas päätös. On puntaroinut asioita ja todennut, että nyt ei kykene siihen, mitä haluaisi antaa. Se on oikeesti V*tun vaikeaa olla alaikänen, äijä työtön ja sit pikkunen vauva ja käytännössä tuilla elävä. Ei helkkari. Kyllä siinä normaali ihminen masentuu.
Mä pääsin kunnolla työelämään kiinni (teiniäiti) vasta kun esikoinen oli eskarissa.

Ja ap. koin äskettäin samanlaisia tuntemuksia keskeytyksen jälkeen. Tosin se ei ollut oma päätös, mutta järki sano, että vaikka mulla nyt ois ollu todellakin varaa vauvan kanssa, mutta sosiaalisesti mulla ei ois ollu voimavaroja tulla jätetyksi ja olla raskaana. Tulee kohta puoleen puol vuotta täyteen ja joudun usein pidättelemään itkua, kun joku on raskaana tai on vastasyntynyt vauva. Keskeytyksen aikoihin syntyneen ystävän lapsen skippasin täysin, kun en vaan kestänyt. Nyt se ei ole enään päivittäin mielessä, mutta kyllä se yhä sattuu. Sattui niin paljon, että jos vielä ei toivotusti raskaudun, pidän lapsen, vaikka jäisinkin yksin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja se alkuperäinen ilkeilijä:
Alkuperäinen kirjoittaja Saannaa:
hyvät teille. mulla ei oo ollu tota vaihtoehtoo tarjolla.

mitä vaihto ehtoa?

ja eihän sieltä enään se sama vauva synny vaan se on jo mennyt/menetetty.eli kuollut.

myöhemmin kun teet lapsia net ei ole samat ku tämä nyt kuollut.

outoa sanoa että nyt ei ollut aika vaan myöhemmin.Kun siinähän kuolee just se ihminen /vauva mikä on kasvamassa mahassa.ei se sieltä enään uusiksi tule vaan on toinen vauva.
tämä joka oli tulossa ns. väärään aikaan on menettänyt tilaisuutensa elää vaikka oli jo kasvamaan päässyt äidin turvallisessa kohdussa äidin sydämen alla.

Menehän nyt muualle paasaamaan. Ehkä tämä keskustelu ei ole oikea paikka julistaa mielipiteitään.
 
On hyvä, että käyt tunteitasi läpi.

Älä lue näitä kommentteja, jotka nyt moralisoivat päätöstäsi. Yhtä vaikeaa olisi päätöksenteko ollut jokaiselle sinun tilanteessasi - olipa ikää sitten 16, 26 tai 46 vuotta

Olet tehnyt oman ratkaisusi. Etsi apua ja tukea oman paikkakunnaltasi... Olisiko siellä vaikka nuorten mielenterveystoimisto tai joku muu paikka, missä voisit käydä avoimesti juttelemassa tunteistasi ammattilaisen kanssa. Älä pelkää psykologia tms. ammattinimikettä, katumuksen tunne ja "jossittelu" ovat ihan ok - mutta tarvitset tukea. Nettipalstoilla nimettömänä on helppo kaataa niskaan lokaa.
 
On hyvä, että käyt tunteitasi läpi.

Älä lue näitä kommentteja, jotka nyt moralisoivat päätöstäsi. Yhtä vaikeaa olisi päätöksenteko ollut jokaiselle sinun tilanteessasi - olipa ikää sitten 16, 26 tai 46 vuotta

Olet tehnyt oman ratkaisusi. Etsi apua ja tukea oman paikkakunnaltasi... Olisiko siellä vaikka nuorten mielenterveystoimisto tai joku muu paikka, missä voisit käydä avoimesti juttelemassa tunteistasi ammattilaisen kanssa. Älä pelkää psykologia tms. ammattinimikettä, katumuksen tunne ja "jossittelu" ovat ihan ok - mutta tarvitset tukea. Nettipalstoilla nimettömänä on helppo kaataa niskaan lokaa.
 
Ymmärrän aloittajaa. Itse tulin raskaaksi samanikäisenä.
Olin asian kanssa aivan yksin. Osa minusta iloisti sisälläni kasvavasta ihmisenalusta, osa pelkäsi.
Pelkäsin sitä, miten pärjään sekä rahallisesti, että henkisesti. Miten jaksan? olin masentunut, omakin elämä hukassa ja koulut kesken.
Koin, etten voi ottaa vastuuta toisesta elämästä, hyvä, että jaksoin elää omaa elämääni.

Raskain mielin päädyin aborttiin. Äiidilleni en koskaan asiasta kertonut, lapsen isä tiesi asiasta, muttei hänestä ollut minulle mitään tukea eikä apua. Yksi ystäväni tiesi myös, mutta hänkään ei ymmärtänyt.

Tuntui todella pahalta. KAduin katkerasti, ja samalla koin, ettei muuta vaihtoehtoa ollut. Vielä tänäpäivänäkin kadun, ja ajattelen, että olisimmehan me pärjänneet.

Jos nyt pääsisin menneeseen takaisin, sanoisin 17-vuotiaalle itselleni, että älä tee sitä, niin katkeran tien olen käynyt näiden 10 vuoden aikana.

Minulla on nyt 4 lasta, yhdestäkään en luopuisi, vaikka yksi ei niin suunniteltu ollutkaan. Hänellekin halusin antaa tilaisuuden syntyä. Kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa, tein selväksi, ettei abortti ole vaihtoehto. -enää.

Raskaan tien olen käynyt läpi, mutta koitan ajatella, että vaikka tehtyä ei saa tekemättömäksi, on tämä kaikki myön jotain minulle opettanut.
Ilman kokemaani minä en olisi minä.

Nuorimmainen lapseni kastettiin vasta, ja nämä psalmin sanat pistivät nielemnä itkua:
Herra, sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.

En koskaan voi antaa itselleni tekoani anteeksi, mutta abortin vastustajaa se ei minusta tehnyt. Mikä minä olen toisia tuomitsemaan?

Nyt tiedän myös, että pelko ja epävarmuus tulevasta on normaali tunne alkuraskaudessa. -hieman katkera olen siitä, etten sitä silloin 10 vuotta sitten tiennyt.

Aloittajalle paljon halauksia ja sympatiaa. -tiedän täsmälleen,miltä sinusta tuntuu. Kirjoitukseni ei varmasti auttanut, sinun on vain surtavasurusi ja käytävä asia läpi. Sitten ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin oppia asian kanssa elämään.
-se on mahdollista. Et ole ainoa, joka katuu.

Pääsääntöisesti olen muuten sitä mieltä, että suomessa abortin saa liian helposti. jonkinlainen keskustelutilaisuus ennen aborttia olisi varmaan paikallaan.
 
Kiitos viesteistä. Tässä hyviä 17v syntymäpäiviä viettelen.. Pieni kysymys aborttia vastustaville : Mitä jos teiän tyttö 16.v tulee sanomaan " hei äiti, oon raskaana ja oon päättäny tehä abortin" niin aiotteko syyllistää häntä koko elämänsä vai pakottaa pitämään vauvan ? Tän käsityksen mä oon nyt saanu muutamilta et nuo ovat ainoat teidän vastaukset tähän kysymykseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saannaa:
Kiitos viesteistä. Tässä hyviä 17v syntymäpäiviä viettelen.. Pieni kysymys aborttia vastustaville : Mitä jos teiän tyttö 16.v tulee sanomaan " hei äiti, oon raskaana ja oon päättäny tehä abortin" niin aiotteko syyllistää häntä koko elämänsä vai pakottaa pitämään vauvan ? Tän käsityksen mä oon nyt saanu muutamilta et nuo ovat ainoat teidän vastaukset tähän kysymykseen.

Mä en ole abortin vastustaja, mut just tolta kantilta tätä asiaa ajattelinkin. Siis miltä olis itse tuntunut tulla raskaaksi sun ikäisenä, millaista mun elämä olis ollut (siis yksinkertaisesti mitä kaikkea olisin joutunut jättämään väliin, totuus on, että paljon. Nyt otin ja lähdin ulkomaille, kun olin 19, vauvan kanssa sitä ei olis voinu tehdä). Sekä myös siltä kannalta, miten mun parisuhde olis jatkunut.... Oon ollu tuon mieheni kanssa sun ikäisestä lähtien. Meillä on nyt yksi lapsi. Mutta oikeasti. Jos meidän lapsi olis syntynyt silloin heti alussa, eipä oltais enää yhdessä. Tähän mahtuu niin monta vaikeaa vuotta muutenkin, että rahahuolet ja lapsi siihen päälle ja ei oltais yhdessä. Eikä ole mun muutama kaverikaan niiden ukkojen kanssa enää, joiden kanssa 19 vanhana saivat lapsen... just rahahuolet, noi "kasvamisvuodet", stressi jne. Sen sijaan nyt meillä menee ukon kanssa hyvin. On paljon mukavampi/helpompi (mikä ikinä se sana onkaan), kun ei ole sitä rahastressiä mukana ainakaan...

Ja toinen näkökulma, jolta asiaa ajattelisin on just tuo, et jos mun oma vuoden vanha olis jo sun ikäinen ja sanois, että olis raskaana, suoraan sanottuna kyllä mä ennemmin toivoisin, että tekisi abortin eikä haaskais nuoruuttaan... Toki tukisin, olisi päätös mikä tahansa ja tyttö päättäis itse. Mutta silti. Liian rankkaa se tulis mun mielestä olemaan, en sitä omalle tytölleni haluais. Rankkaa on äitiys välillä näin kolmikymppisellekin ilman noita rahahuolia, mutta siihen päälle vielä se nuoruuden aiheuttama "mielipaha" (kun muut menevät ja omakin mieli tekisi vielä maailmaa tutkia)...

Ei, mun mielestä sä teit hyvän päätöksen. Vaikka ei mun mielipiteellä mitään väliä olekaan, sun mielipide on ainoa, joka merkitsee. :)
 
Kiitokset edellisestä viestistä! Piristi edes hieman päivääni :)
Mun puol sisko joka nyt 19v, tuli raskaaksi kun oli juuri täyttänyt 16 ja sanoikin mulle viisaat sanat " en tyttöäni enää millään hinnalla pois antais, mutta jos olisin viellä 16 päättäisin toisin."
 
En tie oikeen minne oisin kirjottanu, mutta ite keskeytin raskauden (rv 14) tossa pari viikkoa sitten joka kyllä henkiseltä tasolta viilsi hyvin pahasti. Eikä tunnu oikeen vieläkään pääsevän yli asiasta, nyt vaan vähän pelottaa että oisin tullu uudestaan raskaaksi koska on ilmennyt eräiden hommailujen jälkeen pientä pahoinvointia ja uudestaan nuo alavatsa kivut + vuodot. Vaikka nekin loppuivat tuossa viime viikolla, mutta alkoivat taas.
Ja Mitä minä mun henkisen puoleni tiedän ni ei minusta ole enään keskeyttämään yhtäkään raskautta, pelottaavaan että mitä verikokeiden jälkeen saa kuulla, kävin jopa eilen siellä jälki tarkastuksessa mutt eipähän ne mitään tutkinu kyselivtä vaan tyhmiä. Olisiko niiden pitänyt tutkia?
E-pillereitä aloin heti syömään kun käskettiin keskeytyksen jälkeen heti seuraavana päivänä, mutta tuskin nekään 2 viikossa alkaa heti vaikuttaa??

Jos joku saa tästä mun teksitä jotain selkoa ni nostan hattua :D nimittäin tällä hetkellä nii sekava olo tila just ton yhen pelon takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saannaa:
Kiitos viesteistä. Tässä hyviä 17v syntymäpäiviä viettelen.. Pieni kysymys aborttia vastustaville : Mitä jos teiän tyttö 16.v tulee sanomaan " hei äiti, oon raskaana ja oon päättäny tehä abortin" niin aiotteko syyllistää häntä koko elämänsä vai pakottaa pitämään vauvan ? Tän käsityksen mä oon nyt saanu muutamilta et nuo ovat ainoat teidän vastaukset tähän kysymykseen.


Antaisin kaiken tukeni ja apuni lapsen pitämisessä mutta en voisi tukea surmaamisessa. Ei kaikkia lapsen tekoja tarvi eikä pidä hyväksyä pelkkien päänsilittelyjen kera. Ainoa oikea suunta olisi tukea toisen ihmisen (minun lapsenlapseni! ) hengen säästämiseen.

Itse tulin suunnittelematta raskaaksi kovin nuorena (18v), koulut käymättä, asuin vanhemmillani, suhde oli huono jne. Olin jo taipumassa aborttiin exän painostuksesta mutta äitini sattui kuulemaan tästä ja totesi suorin sanoin että kuule, abortti on murha! Onneksi tämä herätti minut ajoissa tajuamaan mitä olin tekemässä, ja se säästi minut elämäni karmeimmalta virheeltä. Tämän ansiosta lapseni sai pitää henkensä ja minä mielenterveyteni sekä puhtaan omantunnon.
Mistään nuoruuden biletyksistä ym. en koe jääneeni paitsi, ei ainakaan sellaisesta minkä eteen olisi kannattanut uhrata lapseni elämä. Päinvastoin, kaikki on ollut taatusti laadukkaampaa ja hauskempaa ilman painavaa, loppuelämän kestoista taakkaa psyykellä.
 

Uusimmat

Yhteistyössä