Ymmärrän aloittajaa. Itse tulin raskaaksi samanikäisenä.
Olin asian kanssa aivan yksin. Osa minusta iloisti sisälläni kasvavasta ihmisenalusta, osa pelkäsi.
Pelkäsin sitä, miten pärjään sekä rahallisesti, että henkisesti. Miten jaksan? olin masentunut, omakin elämä hukassa ja koulut kesken.
Koin, etten voi ottaa vastuuta toisesta elämästä, hyvä, että jaksoin elää omaa elämääni.
Raskain mielin päädyin aborttiin. Äiidilleni en koskaan asiasta kertonut, lapsen isä tiesi asiasta, muttei hänestä ollut minulle mitään tukea eikä apua. Yksi ystäväni tiesi myös, mutta hänkään ei ymmärtänyt.
Tuntui todella pahalta. KAduin katkerasti, ja samalla koin, ettei muuta vaihtoehtoa ollut. Vielä tänäpäivänäkin kadun, ja ajattelen, että olisimmehan me pärjänneet.
Jos nyt pääsisin menneeseen takaisin, sanoisin 17-vuotiaalle itselleni, että älä tee sitä, niin katkeran tien olen käynyt näiden 10 vuoden aikana.
Minulla on nyt 4 lasta, yhdestäkään en luopuisi, vaikka yksi ei niin suunniteltu ollutkaan. Hänellekin halusin antaa tilaisuuden syntyä. Kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa, tein selväksi, ettei abortti ole vaihtoehto. -enää.
Raskaan tien olen käynyt läpi, mutta koitan ajatella, että vaikka tehtyä ei saa tekemättömäksi, on tämä kaikki myön jotain minulle opettanut.
Ilman kokemaani minä en olisi minä.
Nuorimmainen lapseni kastettiin vasta, ja nämä psalmin sanat pistivät nielemnä itkua:
Herra, sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.
En koskaan voi antaa itselleni tekoani anteeksi, mutta abortin vastustajaa se ei minusta tehnyt. Mikä minä olen toisia tuomitsemaan?
Nyt tiedän myös, että pelko ja epävarmuus tulevasta on normaali tunne alkuraskaudessa. -hieman katkera olen siitä, etten sitä silloin 10 vuotta sitten tiennyt.
Aloittajalle paljon halauksia ja sympatiaa. -tiedän täsmälleen,miltä sinusta tuntuu. Kirjoitukseni ei varmasti auttanut, sinun on vain surtavasurusi ja käytävä asia läpi. Sitten ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin oppia asian kanssa elämään.
-se on mahdollista. Et ole ainoa, joka katuu.
Pääsääntöisesti olen muuten sitä mieltä, että suomessa abortin saa liian helposti. jonkinlainen keskustelutilaisuus ennen aborttia olisi varmaan paikallaan.
nimittäin tällä hetkellä nii sekava olo tila just ton yhen pelon takia.
