K
Kinsella harmaana.
Vieras
Tuossa oli keskustelua appivanhemmista. Haluan kertoa nyt oman tarinani ja tiedätte kuinka kamalia ne voivat olla..
Rakastuin mieheeni kun olimme samassa koulussa Kajaanissa opiskelemassa. Kun kävin mieheni luona ekaa kertaa niin anoppi ja appi oli ihan tavallisia.
Sitten kun ajateltiin muuttaa yhteen niin kaikki se kamaluus paljastui. Anoppi ja appi ovat kaikenlisäksi vanhoillislestadiolaisia ja heidän mielestään emme voineet muuttaa yhteen kun emme olleet naimisissa! Siis haloo! Meidän olisi pitänyt mennä naimisiin eikä oltu seurusteltu kuin vuosi. Kuitenkin koitimme järjestellä muuttoa ja anoppi soitti äidilleni ja koitti saada hänet mukaan. Äitini sanoi että emme voi aikuisia ihmisiä estää. Sitten anoppini suuttui ja haukkui minut vaikka miksi ja sanoi etten osaa kuitenkaan kotia hoitaa tai ruokaa laittaa!
No, kun muutimme sitten kaikkien vaiheiden jälkeen 20 km päähän anoppilasta niin he eivät auttaneet koko muutossa. Eivät tulleet katsomaan uutta kotia.
Mieheni on maatalouslomittaja ja kotonansa on iso maatila. Silti piti miehen käydä omien töittensä ohella kotona töissä, ilmaiseksi! Joka päivä soiitivat että tule tule auttamaan kun ei se isä jaksa. No mieheni meni kunnes käskin hänen sanoa että ei voi tulla enää kun meinaa aina nukahtaa rattiin. Sitten anoppi suuttui kun tiesi että minä olin käskenyt sanoa! Sanoi että eikö sen tyttöystäväsikin pitäisi hankkia töitä eikä sinun rahoillasi elää. Joo, me asuttiin 3000 asukkaan kylässä ja lähimpään kaupunkiin oli 70 km matkaa. Töitä ei saanut vaikka kuinka haki.
Kaikenlaista naljailua sai kuulla aina. Kun käytiin niillä, olin kuin aave: he eivät reagoineet muhun mitenkään, puhuivat keskenään. Ruokapöytään ei kutsuttu, mieheni kyllä. Ahdisti niin lapsellinen käytös!
Kaikki kai oli lähtöisin siitä kun olin heillä seurusteluaikoina yötä. Nukuimme aitassa ja aamulla sitten mieheni sisko soittaa että ala tulla pellolle kiviä keräämään, et usko kuinka isä suuttuu! Mieheni sanoi että nukuin vahingossa liikaa. Sitten sisko sanoi että voisi se tyttöystäväsikin pellolle tulla eikä aina meillä toimettomana olla! Mieheni sanoi että ei se ole uskaltanut tulla kun aina kaikki niin tylyjä hänelle ettei tiedä saako sitä auttaa vai ei.
Eli anoppi ja appi piti minua laiskana kun en älynnyt heti mennä sinne pellolla kiviä keräämään. Heillä kun pyydetään vieraatkin tilan töihin avuksi! Anoppi oli kaikille sukulaisille lallattanut miten laiska ja omahyväinen olen. Aivopesen vain hänen poikaansa..
Kaikista pahin tapaus oli se kun olin Oulussa ja myöhästyin viimeisestä junasta. Mieheni piti hakea mut ja nukahtikin rattiin ja ajoi toiseen autoon 80 vauhdissa. Onneksi toinen kerkesi väistää sen verran ettei tullut nokkakolari.
Olin todella sekaisin kolarista ja äitinsä soittaa mulle ja alkaa syyttää että sun vika koko kolari! Aina sua pitää jostain hakea! Ja nekin renkaat mitkä isä osti hänelle autoon meni rikki! No ei kai ne renkaat nyt niin tärkeät ole kuin oma poika. Ihan kamalaa syyttelyä. Sain seuraavana päivänä kamalan rytmihäiriökohtauksen. Sitten niitä rytmihäiriöitä tuli joka päivä, paniikkikohtauksia ja heräsin yöllä siihen että tukehdun. Anoppi ei uskonut oireitani vaan sanoi että keksin ne. Kesti pitkään saada oma mielenterveys kuntoon!
Kaikenlisäksi heidän koira puri mua kädestä eivätkä lopettaneet sitä, syyttivät kun menin liian lähelle! Sain kuukauden sairaslomaa ja käsi oli kamalan kipeä.
Miehelläni on kolme siskoa ja yksi veli. Kaikki lapset ovat täysin vanhempiensa vallassa. Kieltäytyä ei saa ja jos kiukuttelee niin saa selkäsaunan. Ihmettelen kun heillä ei koskaan tapella mistään ja anoppi myötäilee aina kaikkea mitä miehensä käskee tekemään. Koskaan ei miehensä ole tarvinnut siivota tai tehdä mitään kotona. Mieheni sanoi että koskaan he eivät ole tapelleet! Hänen isänsä on todella uskovainen ja hiljainen, lukee vain jotain siionien kirjaa.
Heillä on paljon rahaa ja lapset saa kaiken mitä haluavat ja siksi ovatkin tosi omahyväisiä ja hemmoteltuja. Mieheni sen sijaan on aina joutunut itse säästämään, tekemään rankat työt ja häntä on hakattu useasti. Jos on lapsena kieltäytynyt jostain niin vihta on heilunut. Hänen välinsä isäänsä ovat huonot.
Mieheni on monesti itkenyt että lopettaisi minun kiusaamisen, mutta aina se anoppi jaksaa vittuilla jostain. Kun kuuli että olin raskaana (avoliitossa) pistivät hetkeksi välit poikki. Pakko oli muuttaa tänne omaan kotipitäjääni. Nyt kun vauva on syntynyt niin yrittävät jotenkin olla.
Menimme syksyllä naimisiin ja he olivat loukkaantuneita kun eivät saaneet järjestää mitään. He eivät edes tarjonneet apuaan ja aika vaikeaa niin pitkän välimatkan takia.
Heille on tanssiminen syntiä ja juominen. (Joo heidän oma tyttönsä vaan juopottelee opiskelija-asunnossaan niin ompa syntiä) He eivä tulleet tanssimaan häävalssin jälkeen siinä kohdassa missä vanhemmat tanssivat ja lähtivät aikaseen pois.
Kerrottavaa olisi vaikka mitä mutta tuossa pahimmat. Ei ihme että olen ollut masentunut aikanaan. Ja tuntenut olevani kamala ihminen. Nyt mieheni kiittää minua kun pelastin hänet. Hän oli niin sokea omista vanhemmistaan että tarvitsi ulkopuolisen avaamaan silmät.
Onko kellään ollut tälläistä???
Rakastuin mieheeni kun olimme samassa koulussa Kajaanissa opiskelemassa. Kun kävin mieheni luona ekaa kertaa niin anoppi ja appi oli ihan tavallisia.
Sitten kun ajateltiin muuttaa yhteen niin kaikki se kamaluus paljastui. Anoppi ja appi ovat kaikenlisäksi vanhoillislestadiolaisia ja heidän mielestään emme voineet muuttaa yhteen kun emme olleet naimisissa! Siis haloo! Meidän olisi pitänyt mennä naimisiin eikä oltu seurusteltu kuin vuosi. Kuitenkin koitimme järjestellä muuttoa ja anoppi soitti äidilleni ja koitti saada hänet mukaan. Äitini sanoi että emme voi aikuisia ihmisiä estää. Sitten anoppini suuttui ja haukkui minut vaikka miksi ja sanoi etten osaa kuitenkaan kotia hoitaa tai ruokaa laittaa!
No, kun muutimme sitten kaikkien vaiheiden jälkeen 20 km päähän anoppilasta niin he eivät auttaneet koko muutossa. Eivät tulleet katsomaan uutta kotia.
Mieheni on maatalouslomittaja ja kotonansa on iso maatila. Silti piti miehen käydä omien töittensä ohella kotona töissä, ilmaiseksi! Joka päivä soiitivat että tule tule auttamaan kun ei se isä jaksa. No mieheni meni kunnes käskin hänen sanoa että ei voi tulla enää kun meinaa aina nukahtaa rattiin. Sitten anoppi suuttui kun tiesi että minä olin käskenyt sanoa! Sanoi että eikö sen tyttöystäväsikin pitäisi hankkia töitä eikä sinun rahoillasi elää. Joo, me asuttiin 3000 asukkaan kylässä ja lähimpään kaupunkiin oli 70 km matkaa. Töitä ei saanut vaikka kuinka haki.
Kaikenlaista naljailua sai kuulla aina. Kun käytiin niillä, olin kuin aave: he eivät reagoineet muhun mitenkään, puhuivat keskenään. Ruokapöytään ei kutsuttu, mieheni kyllä. Ahdisti niin lapsellinen käytös!
Kaikki kai oli lähtöisin siitä kun olin heillä seurusteluaikoina yötä. Nukuimme aitassa ja aamulla sitten mieheni sisko soittaa että ala tulla pellolle kiviä keräämään, et usko kuinka isä suuttuu! Mieheni sanoi että nukuin vahingossa liikaa. Sitten sisko sanoi että voisi se tyttöystäväsikin pellolle tulla eikä aina meillä toimettomana olla! Mieheni sanoi että ei se ole uskaltanut tulla kun aina kaikki niin tylyjä hänelle ettei tiedä saako sitä auttaa vai ei.
Eli anoppi ja appi piti minua laiskana kun en älynnyt heti mennä sinne pellolla kiviä keräämään. Heillä kun pyydetään vieraatkin tilan töihin avuksi! Anoppi oli kaikille sukulaisille lallattanut miten laiska ja omahyväinen olen. Aivopesen vain hänen poikaansa..
Kaikista pahin tapaus oli se kun olin Oulussa ja myöhästyin viimeisestä junasta. Mieheni piti hakea mut ja nukahtikin rattiin ja ajoi toiseen autoon 80 vauhdissa. Onneksi toinen kerkesi väistää sen verran ettei tullut nokkakolari.
Olin todella sekaisin kolarista ja äitinsä soittaa mulle ja alkaa syyttää että sun vika koko kolari! Aina sua pitää jostain hakea! Ja nekin renkaat mitkä isä osti hänelle autoon meni rikki! No ei kai ne renkaat nyt niin tärkeät ole kuin oma poika. Ihan kamalaa syyttelyä. Sain seuraavana päivänä kamalan rytmihäiriökohtauksen. Sitten niitä rytmihäiriöitä tuli joka päivä, paniikkikohtauksia ja heräsin yöllä siihen että tukehdun. Anoppi ei uskonut oireitani vaan sanoi että keksin ne. Kesti pitkään saada oma mielenterveys kuntoon!
Kaikenlisäksi heidän koira puri mua kädestä eivätkä lopettaneet sitä, syyttivät kun menin liian lähelle! Sain kuukauden sairaslomaa ja käsi oli kamalan kipeä.
Miehelläni on kolme siskoa ja yksi veli. Kaikki lapset ovat täysin vanhempiensa vallassa. Kieltäytyä ei saa ja jos kiukuttelee niin saa selkäsaunan. Ihmettelen kun heillä ei koskaan tapella mistään ja anoppi myötäilee aina kaikkea mitä miehensä käskee tekemään. Koskaan ei miehensä ole tarvinnut siivota tai tehdä mitään kotona. Mieheni sanoi että koskaan he eivät ole tapelleet! Hänen isänsä on todella uskovainen ja hiljainen, lukee vain jotain siionien kirjaa.
Heillä on paljon rahaa ja lapset saa kaiken mitä haluavat ja siksi ovatkin tosi omahyväisiä ja hemmoteltuja. Mieheni sen sijaan on aina joutunut itse säästämään, tekemään rankat työt ja häntä on hakattu useasti. Jos on lapsena kieltäytynyt jostain niin vihta on heilunut. Hänen välinsä isäänsä ovat huonot.
Mieheni on monesti itkenyt että lopettaisi minun kiusaamisen, mutta aina se anoppi jaksaa vittuilla jostain. Kun kuuli että olin raskaana (avoliitossa) pistivät hetkeksi välit poikki. Pakko oli muuttaa tänne omaan kotipitäjääni. Nyt kun vauva on syntynyt niin yrittävät jotenkin olla.
Menimme syksyllä naimisiin ja he olivat loukkaantuneita kun eivät saaneet järjestää mitään. He eivät edes tarjonneet apuaan ja aika vaikeaa niin pitkän välimatkan takia.
Heille on tanssiminen syntiä ja juominen. (Joo heidän oma tyttönsä vaan juopottelee opiskelija-asunnossaan niin ompa syntiä) He eivä tulleet tanssimaan häävalssin jälkeen siinä kohdassa missä vanhemmat tanssivat ja lähtivät aikaseen pois.
Kerrottavaa olisi vaikka mitä mutta tuossa pahimmat. Ei ihme että olen ollut masentunut aikanaan. Ja tuntenut olevani kamala ihminen. Nyt mieheni kiittää minua kun pelastin hänet. Hän oli niin sokea omista vanhemmistaan että tarvitsi ulkopuolisen avaamaan silmät.
Onko kellään ollut tälläistä???
Olen nuoruudessani seurustellut kahden pojan kanssa, joilla oli lestadiolaiset vanhemmat. Kumpikaan ei uskaltanut viedä minua näytille, pelkäsivät varmasti vanhempiensa sanomisia. Enkä kyllä halunnut tutustuakkaan näihin vanhempiin. Tunnen kyllä moniakin lestadiolaisia, joilla on aika vapaa kasvatus jne. eivät ole mitään kiihkouskovaisia, kunhan uskovat jumalaan.. 
:headwall: Samanlaiset sukupuolivietit niillä on kuin muillakin ihmisillä, ei se uskonto niihin haluihin vaikuta..
