V
vieras
Vieras
Rakastan kahta miestä. Toinen on aviomieheni,toinen on hyvä ystäväni jonka olen tuntenut jo vuosia. Huomasin ihastuneeni tähän ystävämieheen n. 2 vuotta sitten ja tunteeni ovat vain voimistuneet sen jälkeen. Hän on sinkku ja tietää tunteistani ja kertoo itse tuntevansa samoin minua kohtaan. Emme ole kuitenkaan tehneet mitään kiellettyä,en halua pettää miestäni ja hän kunnioittaa tätä,ei ole painostanut mihinkään tai ehdotellut tms.
Olen yrittänyt tolkuttaa itselleni järkeä,että saisin pidettyä tunteeni kurissa. Minusta kuitenkin tuntuu että tämä ei ole vain joku ohimenevä ihastus,tunteeni ovat kuitenkin pysyneet samoina jo pari vuotta. "Joudumme" olemaan paljon tekemisissä,koska kaikki kaverimme ovat yhteisiä.
Rakastan myös aviomiestäni. Meillä menee ihan ok,voin sanoa olevani tyytyväinen elämääni. Mieheni ei ole tehnyt minulle mitään pahaa ja on huomaavainen,kiltti,hellä yms.
Mutta miksi sitten ajattelen toista miestä? En osaa kuvitella elämääni ilman tätä ystävämiestä,olemme tunteneet jo teiniajoista lähtien ja nuoruusmuistoni liittyvät aina jollain tavalla myös häneen. Sama koulu,samat kaverit..
Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä? Tuntuu että olen ihan loukussa,mihin suuntaan sitten päätänkään niin päätös tuntuu pahalta. En halua erota miehestäni mutta en halua myöskään sulkea ystävääni pois elämästäni. Toisaalta olen myös leikitellyt ajatuksella miltä yhteinen elämä hänen kanssaan tuntuisi.
Todella vaikea tilanne..onko kellään samankaltaisia kokemuksia?
Kiitos kun jaksoit lukea tämän sekavan sepustuksen.
Olen yrittänyt tolkuttaa itselleni järkeä,että saisin pidettyä tunteeni kurissa. Minusta kuitenkin tuntuu että tämä ei ole vain joku ohimenevä ihastus,tunteeni ovat kuitenkin pysyneet samoina jo pari vuotta. "Joudumme" olemaan paljon tekemisissä,koska kaikki kaverimme ovat yhteisiä.
Rakastan myös aviomiestäni. Meillä menee ihan ok,voin sanoa olevani tyytyväinen elämääni. Mieheni ei ole tehnyt minulle mitään pahaa ja on huomaavainen,kiltti,hellä yms.
Mutta miksi sitten ajattelen toista miestä? En osaa kuvitella elämääni ilman tätä ystävämiestä,olemme tunteneet jo teiniajoista lähtien ja nuoruusmuistoni liittyvät aina jollain tavalla myös häneen. Sama koulu,samat kaverit..
Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä? Tuntuu että olen ihan loukussa,mihin suuntaan sitten päätänkään niin päätös tuntuu pahalta. En halua erota miehestäni mutta en halua myöskään sulkea ystävääni pois elämästäni. Toisaalta olen myös leikitellyt ajatuksella miltä yhteinen elämä hänen kanssaan tuntuisi.
Todella vaikea tilanne..onko kellään samankaltaisia kokemuksia?
Kiitos kun jaksoit lukea tämän sekavan sepustuksen.