Kamalan vaikean päätöksen edessä, enkä tiedä mitä tehdä.

[En oo enää sinisilmäinen]

Minulla on sydän kipeänä ja mieli maassa ollut jo kuukausia. Pitäisi tehdä päätös siitä, jatkuuko avioliitto vai ei. Enkä enää tiedä, mikä olisi oikea ja paras ratkaisu koko perheen kannalta.

Mies on pettänyt minua. En tiedä, kuinka pitkälle on mennyt ja kuinka monta kertaa, kun ei suostu kertomaan. Tai sanoo, ettei ole koskaan pannut muita naisia. En voi mitenkään luottaa häneen enää, tuskin koskaan pystyn. Sen tiedän, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Ja edellisen kerran jälkeen vannoi, ettei koskaan enää satuta minua. Ja tässä sitä taas ollaan.

Mies on ihana lasten kanssa. He ovat todella läheisiä. Lapsille on tärkeää, että tehdään juttuja yhdessä, koko perheen voimin. Äiti ja isi mukaan, molemmat. Ajatus siitä, että eroaisimme, saa minut voimaan pahoin lasten vuoksi. Se musertaisi heidät.

Itse olen selkeästi masentumaan päin tilanteen vuoksi. En voi sietää miehen kosketusta, olen tosi surullinen ja itken paljon. Olen vihainen miehelle ja tiuskin hänelle. Tuntuu, kuin kaikki onnellisuus olisi kadonnut elämästä. En pysty nauttimaan mistään.

Miehen mukaan minussa ei ole mitään vikaa, olen hänen unelmien naisensa. Miksi siis en riitä hänelle? Itsetuntoni on nollassa.

Pitääkö minun viettää lasten takia loppu elämäni miehen kanssa, joka ei selvästikkään rakasta minua, koska satuttaa minua uudestaan ja uudestaan? Joka ei kunnioita minua sen vertaa, että pystyisi olemaan pelehtimättä muiden naisten kanssa julkisilla paikoilla? Niin että kaikki ihmiset voivat heidät nähdä? Ei pysty pitämään lupauksiaan? Joutuisin koko loppuikäni pelkäämään joka kerta, kun mies johonkin lähtee, että mitä hän tekee ja kenen kanssa?

Voiko tällaisesta paskasta päästä yli? Tuntuu niin vaikealle tämä tilanne. Haluaisin kuitenkin pitää kotimme ja perheemme kasassa, lasten takia.

Olisin kiitollinen kaikenlaisista mielipiteistä, ystävät eivät suostu suoraan sanomaan minulle, mitä tekisivät tässä tilanteessa itse. Kait se on ihan hyväkin, mutta olen kerta kaikkiaan sekaisin ja neuvoton.

 

[poing]

Saako kysyä tarkennusta, millä tavalla mies siis on pettänyt? Kun kerran sanoo, ettei ole pannut muita. Vai tiedätkö sen siis valheeksi? Mistä tiedät miehen pettäneen?

 

["vieras"]

Onko kyse huonosta itsetunnostasi? Vai onko mies varmasti pettänyt sinua?

 

["Aloittaja"]

Niin, mikä kenenkin mielestä on pettämistä... Mies on jäänyt kolme kertaa kiinni sellaisesta, että on viettänyt iltaa toisen naisen kanssa läheisissä tunnelmissa,viimeisin tapahtui niin, että valehteli olevansa töissä, mutta mun paras ystävä näki hänet toisen naisen kanssa. On myöntänyt olleensa tuon naisen kanssa, mutta sanoo, ettei pannut sitä. Mistä minä sen tietäisin? Kun on valehdellut niin monta kertaa näistä jutuista. Aina olen muualta saanut kuulla näistä naisista, ikinä ei ole itse minulle mitään kertonut. Ja ennen ekaa kertaa en edes ollut älynnyt olla mustasukkaienen. Tuli ihan yllärinä tuo käytös.

 

["Aloittaja"]

On siis ollut selkeästi yhdessä toisten naisten kanssa, hinkanneet baarissa niin, ettei kenellekkään todistajalle ole jäänyt epäselväksi, mistä on kyse.

 

[voimia]

Hei! Minulla itsellä saman tyylinen tilanne , mutta luottamuksen uupuminen johtuu muista syistä, kuin vieraat naiset. Minä jäin avioliittoomme juurikin samoista syistä, kuin itsekin luettelit ja huonon itsetunnon vuoksi.
Kaksi vuotta on mennyt paremmin, mies ei ole loukannut minua mitenkään suuresti. Jotakin kuitenkin uupuu, en unohda aikaisempaa aikaa, milloin mieheni loukkasi minua tuhansia kertoja. En saa pois mielestäni ajatusta kuinka rakastamaa ihmistä voi loukata niin, kuin minua on loukattu. Olen useasti miettinyt, että miksi kaikki meni niin pilalle, sillä rakastin miestäni kauheasti.
Nykyisin havahdun miettimään ,että rakastanko häntä enään. Hän huomioi minua aika paljon , sanoo kauniita asioita, pussailee ja osoittaa, että olen hänen mielestään haluttava. Minä vain ajattelen " olisitkin rakastanut minua näin jo aikaisemmin, silloin ,kun minäkin rakastin sinua"Ehkä en olekaan antanut anteeksi menneitä. Olen joskus katkera, koska olemme tehneet elämän tärkeimmät asia, kuten lapset, talon oston ja naimisiin menon aikana, kun kaikki oli huonosti. Aikana jolloin minua vain loukattiin ja annoin anteeksi kakki vääryydet.
Sinun tilanteessasi toivoisin olevani niin vahva, että lähtisin elämään omaa elämääni, jos todellakin tiedät hänen pettäneen, taas.

 

["Aloittaja"]

Kiitos sinulle vastauksestasi. Ajatuksesi kuulostavat niin tutulle... Minäkään en tiedä, rakastanko enää miestä, niin pahasti hän on minua satuttanut.

Mikä on sitten lasten kannalta paras ratkaisu? Ehkä koti ja perhe, mutta äiti ei ole onnellinen? Vai rikottu perhe ja äiti, joka joskus ehkä topuisi erosta ja sen aiheuttamasta syyllisyyden tunteesta...?

 

["Minttu"]

Mitä jos koittaisitte ensi vaikka pelkkää asumuseroa?

 

["Aloittaja"]

En voisi ottaa ikinä miestä takaisin, jos hän asuisi välillä muualla. Koska tiedän, että se hässisi kaikkia mahdollisia naisia heti, kun kotoa lähtisi.

 

["Minttu"]

Meillä tuo asumusero toimi..avasi miehen silmät, mikä on oikeasti hänelle tärkeää. Meillä kuviossa pyöri puolisen vuotta "työkaveri", jonka kanssa tekivät mm. pitkiä ulkomaankomennuksia, nukkuivat samassa hotellihuoneessa. Mies otti tapaamisiin myös lapsen mukaan..

 

[samankaltainen tilanne]

ymmärrän huolesi tilanteesta! Mutta ajattele asiaa niin, että onko lapsille hyvästä myöskään se, että äiti tiuskii isälle ja itkeskelee?
Meille takana nyt rankin 2v ikinä!!! Olen tehnyt päätöksen hakea avioeroa, yksin, jos mies ei siihen mukaan lähde. 2v sitten sain tietää miehen pettävän minua ja aikani yritin, mutta lupauksia petetään ja nyt kuvioissa myöskin juomista....Helppoa ei ole ja tämän takia olen joutunut terapiaan ja lääkityksenkin aloittamaan.

 

["Aloittaja"]

Kurjia tilanteita näköjään muillakin. Mä pelkään kans, että joudun kohta hakemaan masennuslääkkeet itselleni, kaikki on niin synkkää ja mustaa. Eikä kait ole mitään järkeä hoitaa masennusta lääkityksellä, jos masennuksen syy on tiedossa? Kun tiedän että masennus poistuu, jos tilanne korjataan tavalla tai toisella.

Ja eihän tämäkään tilanne ole hyvä lapsille, ei. Mutta kumpi on pahempi? Rikkinäinen koti vai surullinen koti?

 

["vieras"]

Siis oikeasti. Jos vietät täällä aikaa, niin tarvitseeko sinulle selittää, että on epätervettä jäädä "lasten takia" liittoon. Sen pitäisi olla päivänselvä asia, että sellaisesta tulee tunne-elämän ongelmia myös lapsille ja huono malli.

 

[Tehimiini]

[QUOTE="Aloittaja";25389806]En voisi ottaa ikinä miestä takaisin, jos hän asuisi välillä muualla. Koska tiedän, että se hässisi kaikkia mahdollisia naisia heti, kun kotoa lähtisi.[/QUOTE]

Tässä on sulle vastaus kysymykseesi. Ei mies siihen omaa asuntoa tarvitse, eihän ole nytkään tarvinnut, vai mitä? Sinä et selvästi pysty enää tässä asiassa luottamaan mieheesi, eikä mieskään varmaan sitten ole lopettamassa tuota pettämistä jos kerran noin uskot. Onnettomat vanhemmat tekevät lapsistakin onnettomia, eivätkä lapsenne isäänsä menetä vaikka eroaisittekin, varmasti mies ottaisi lapsiaan myös luokseen jos kerran muuten on hyvä isä ja rakastaa lapsiaan.

Mä en koskaan jäisi onnettomaan liittoon vain lapsien takia. Olen pienenä itse kokenut sen miten lapsikin ahdistuu kun vanhemmat voivat huonosti ja riitelevät kaiken aikaa. Lapset eivät ole tyhmiä, et voi pimittää heiltä sitä että et enää rakasta isiä.