kannattaako alkaa sekoilla?

[kolkytkaks]

Olen vähän ihastunut yhteen mieheen. Ja hän minuun. Tapasimme muutama vk sitten. Emme varsinaisesti tehneet "sitä" mutta pussailtiin ja sen jälkeen nähtiin muutaman kerran, juteltiin ja pussailtiin. (kuulostaa ihan teiniltä! noloa). Nyt hän haluaa tavata minut. Minä en tiedä. Olisihan se mukavaa. Mutta, minä olen naimisissa (6v) ja hän (paljon kauemmin jo ollut kun minä). Olen pohtinut omaa liittoani jo viimeiset 2v, että lähteä vai jäädä. Lastemme takia olen jäänyt. Nyt sitten heräsin miettimään, että kaiketi minulla on se kuuluisa kolmenkympin kriisi. Kaipaan kamalasti omaa aikaa ja tuntuu että tukehdun parisuhteessamme. Aiemmin mietin yhteistä tekemistä meille, mutta ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja enää en edes halua mitään tehdä yhdessä. Mies käy yksinään missä käy. Minä käyn todella harvoin muualla kun koulussa ja kaupassa ja uimassa/jumpassa. Haluaisin vain mennä ulos, istumaan, juttelemaan, mutta ei mies lähde. No, nyt on sitten tuo ihastus, joka taatusti haluaa ihan minne vaan kanssani. Vasta viime viikolla yritin keskustella aviomieheni kanssa tilanteestamme (hän tietää että olin yhden illan tuon ihastuksen kanssa), mies ei puhu, hän sanoo että jos haluan erota niin "ihan sama". Siis miten voi sanoa "ihan sama" ?!? Yrittää hän sitten lääppiä ja koskettaa, mutta minua ällöttää. Jos ei voi puhua mistään asioista niin ei sitten tarvitse kyllä koskeakaan minuun. Ei asioita voi lakaista maton alle. Miehen mielestä meillä ei ole edes ongelmia, vain minulla on. Ehkä minulla todella onkin jokin kriisi.
Pitäiskö mun antaa mennä ja tapailla sitä ihastusta vai antaa olla? Odottaa että tämä joku hemmeti hyökyaalto laantuu ja palaan taisen tappavaan tuttuun turvalliseen, tylsään vaiheeseen. Ei se elämä todellakaan olisi helppoa yksin lasten kanssa jos erottaisiin, en tohdi lasteni takia lähteä, vaikka muuten mieli tekisi ja jos nyt tapailen tuota ihastusta, teen niin väärin ettei vääremmin voi tehdä!

 

["mie"]

ehkä tuo on aika selkee... en suosittele hajottamaan kahta perhettä oman jännityksen tarpeen takia.

 

[rássi]

Ihan pelkän otsikon kysymyksen perusteella voi vastata: ei. Sekoileminen ei kannata. Eikä varsinkaan avioliittonsa ja perheensä kustannuksella. Karvaasti siinä lopulta käy, vaikka hetken olisi tosi hauskaa...

 

[hmmmm]

No ehkä realistista olisi miettiä että jättäisitkö miehesi ilman tuota ihastusta? Tuskin, olisit jo jättänyt jo aiemmin jos siltä tuntuisi. Mieti miltä se tuntuu kun olet pettänyt ja ihastus lopahtaakin, miten helppoa on sitten enää jatkaa miehesi kanssa?

Ota aikalisä. Ei sinulla ole mikään kiire tehdä päätöstä. Koen, että olet toiminut väärin jo pussaillessa toisen kanssa, mutta pistä edes stoppi siihen. Mieti haluaisitko oikeasti erota miehestäsi, jos mitään ihastusta ei olisi..

 

[kolkytkaks]

haluaisin. en vaan lasten takia pysty.

 

[astrolabe]

No aina voi tulla katkeruuksia sekoiluista. Eli ensin ero ja sitten uusi suhde tai sitten korjaat nykyisen suhtees.

 

["mie"]

sit ei ole kaikkea menetetty vielä. Hankiudu/-tukaa parisuhdeterapiaan jos ette keskenänne saa solmua ees löysättyä.

 

[hmmmm]

haluaisin. en vaan lasten takia pysty.

Mutta nyt ihastuksen vuoksi pystyisit? Nyt oikeasti se järki käteen! Yritä nyt edes sen nykyisen kanssa kaikkesi, ei tarvitse sitten jossittella myöhemmin että tuliko tehtyä oikea päätös (jos esim. tämän ihastuksen kanssa ei mitään tulekaan).

Heitä vaikka puolisollesi ajatus ääneen, että harkitset eroa. Samalla näet mitä puolisosi ajattelee asiasta ja mahdollisesti viet eroa eteenpäin, mutta parhaimmassa tapauksessa tajuatte että nyt pitää toimia ja saattekin suhteenne toimimaan vielä.

 

["hmmm"]

Vasta viime viikolla yritin keskustella aviomieheni kanssa tilanteestamme (hän tietää että olin yhden illan tuon ihastuksen kanssa), mies ei puhu, hän sanoo että jos haluan erota niin "ihan sama". Siis miten voi sanoa "ihan sama" ?!? Yrittää hän sitten lääppiä ja koskettaa, mutta minua ällöttää. Jos ei voi puhua mistään

Niin, olittekin jo jutelleet asiasta. Älä nyt jätä tuohon, että mies vastaa vaan "ihan sama", kysy onko tosissaan ja pitäisikö sitten erota, kysy mitä mies on mieltä ja anna palloa hänelle enemmän.

 

[kolkytkaks]

mies ei ota palloa vastaan. se heittää sen minulle ja minun vastuulle koko suhteen/ero päätöksen. hänestä kaikki on hyvin ja minussa se ongelma. toi on raivostuttavaa. perus arki on ok, mitänyt ne iän ikuset hiljaiset taistelut kotitöistä jne... toi hänen tapa keskustella ei oo mistään kotosin kun ei se keskustele, kaikki on ihan sama.

 

[suorarealisti]

Aloituksesta päätellen olet opiskelija. Paljonko elintasosi tippuisi eron myötä?

 

[kolkytkaks]

No ei se edes tippuisi kun mä käyn töissä. Rahan takia mä en ole naimisissa. Vain ja ainoastaan lasten. Niin tyhmältä tai fiksulta kun se kuulostaakin. Ja arjen vaikeushan se yksin jäämisessä pelottaa. Ja se, että olisko se ero oikee ratkasu vai ei. Kuka hitto sen tietää?! Tää ihastus mies on eroamassa... enkä mä kyllä edes ukso että mulla ja sillä olis mitään yhteistä tulevaisuutta, kunhan nyt ollaan juteltu paljon viime aikoina kun on samanlaisia ajatuksia ja samanlainen elämänvaihe meneillään. Jos eroan, en todellakaan aio muuttaa saman katon alle ihan äkkiä kenenkään kanssa. 2 pitkähköä aikuis iän suhdetta, avoliitto ja avioliitto, on jo ihan riittävästi. Mietin vaan, josko tämä on joku 7v kriisi ja 30-kriisi ja ihastuksin ohimenevää, niin korjaantuisko avioliitto? ei siinä mikään muutu, ei me yhdessä mitään tehtäs tulevaisuudessakaan. olisko helpompaa lähteä jos muksut ois isompia? ehkä...

 

[kolkytkaks]

käyn siis duunissa ja opiskelen