Onko kukaan lähtenyt ihan ok suhteesta sen takia että on rakastunut toiseen?

[Ksantippa S.]

Mietin asiaa vielä uudemman kerran. Tuo kaikki "hän ei ollut, mitä odotin - mutta olin liian kiltti enkä uskaltanut sanoa suoraan" -tarinointi kuulostaa vähän siltä, että alkuperäisellä on tapana käsikirjoittaa elämäänsä uudestaan sen mukaan, miltä juuri sillä hetkellä tuntuu.

Eli nyt kun ihastus uuteen mieheen roihuaa, tekee mieli vähätellä omaa miestä ja kyseenalaistaa, onko niitä tunteita koskaan ollutkaan. Kun on hukassa, haluaa nähdä elämänsä juonen selkeänä, vähän kuin kyseessä olisi jokin elokuva.

Kai jokainen sitä jossakin määrin tekee. Mutta silti kannattaisi nyt ehkä kylmennellä päätä ja mietiskellä, että onko elämä oikeasti mennyt siihen malliin kuin ap kuvailee. Ja jos on, niin mikä ihme on toiminut suhteen liimana kymmenen vuoden ajan.

 

[tiiu]

En lähtenyt, vaikka ihastuminen oli molemminpuolista. Sellaisia tulee vastaan pitkässä suhteessa. Tuo tilanne tuli hyvin yllättäen, en olisi ikinä kuvitellut, että se osuu omalle kohdalle, ja se meinasi lyödä jalat alta kokonaan. Pisti miettimään omaa suhdetta ja sen tilaa. Meidän aviosuhteessa on kuitenkin syviä tunteita ja paljon sellaista minkä puolesta kannattaa taistella ja asioita mitkä liimaa meidät yhteen, mm. lapset, yhteiset arvot, hyvä seksi jne. Ei kaduta yhtään että jäin ja oli todella hyväkin, että tuollainen ohimenevä ihastuminen tuli, pisti miettimään omaa suhdetta ja sitä mitä haluaa sen eteen tehdä.

 

[v]

Täällä vähän sama juttu, tai siis eroa olen miettinyt ja jonkinlainen ihastuskin lienee päällä, mutta ei kuitenkaan olisi syy eroon. Olen ollut avomieheni kanssa 5 v. ja meillä on lapsi, joka tuntuu nykyään olevan ainut meitä yhdistävä tekijä. Tiedän, että raskaus sattui vähän väärään aikaan, sillä en tullut raskaaksi kun sitä molemmat toivoimme, vaan vasta myöhemmin, "sattumalta", kun suhde oli muuten jo aika heikoilla ja mietin, pitäisikö ennemmin elää erillään.

Tämä "ihastus" on tavallaan exäni, tai siis seurustelimme jonkin aikaa ennen nykyistä miestäni, mutta päätimme lopettaa suhteen koska välimatka teki siitä hankalan. Emme ikinä päässeet edes kokeilemaan sitä oikeaa, tavallista elämää ja yhdessäoloa, vaan erosimme ystävinä, ja sitä kadun - voi olla, että arki olisikin ollut tosi ankeaa ja surkeaa, ja olisimme eronneet, tai sitten olisimmekin yhä yhdessä. Sitä en ehkä koskaan saa tietää. Olemme edelleen yhteydessä, tapasimme tässä taas jokin aika sitten ja tuntui tosi hyvältä olla hänen kanssaan, ikävä siis on.. Mulla ap:n kanssa sama juttu, että tämä mies on sosiaalinen, hauska, itsevarma jne., kun taas oma mieheni on enemmän tavallinen ja turvallinen. Kun olen miettinyt tätä kuviota, huomaan, mikä itselläni menee miesvalinnoissa vikaan: haluan kunnollisen, kiltin miehen, mutta en kuitenkaan halua tylsää suhdetta. Oma mieheni ei myöskään halua matkustella tai kokea mitään uutta, mitä taas itse haluan, vaikka "tylsä" ihminen olen muuten itsekin En toki voi olettaa, että mieheni haluaisi täysin samoja asioita kuin minä, mutta olisihan se kiva, jos voisi esim. lomat viettää yhdessä sen sijaan, että lähden aina kavereiden kanssa matkoille jne.. Mutta joo, meidän suhteemme on muutenkin heikoilla ja tuntuu, että elämä yksinkin lapsen kanssa olisi helpompaa ilman miestäni, sillä voisin muuttaa lähemmäs vanhempiani ja omaa tukiverkostoani ja saada enemmän apua kun mitä nyt saan mieheltäni. Jos ero nyt tulisi, en syöksyisi saman tien tämän toisen miehen syliin, vaikka kyllähän se tietysti houkuttelee, kun tietää, että on tässä maailmassa mahdollisuus muuhunkin kun tähän, mitä meillä nyt on..

Mutta apua en oikein osaa antaa. Etukäteen ei voi millään tietää, mikä päätös olisi paras, valitettavasti. Minä koitan jaksaa olla miehen kanssa lapsen takia, vaikka en tiedäkään, missä raja menee; lapselle on hyvä, että sekä isä että äiti ovat tasapuolisesti mukana elämässä, mutta ei toki ole hyväksi, jos vanhemmat eivät ole onnellisia, senhän lapsi näkee ja aistii..

 

[No]

Miksi näin teen ja miksi en voi jättää miestäni tai olla tyytyväinen häneen? Miksi ihastun niihin sosiaalisiin ja komeisiin miehiin?

Voisihan se ollakin hyvä, että kokeilisit tälläistä sosiaalista, komeaa miestä.

Heille ei vaan useinkaan riitä yksi nainen, niin voi olla, että tuo ihailemasi sosiaalisuus kääntyy ajan kanssa inhottujen piirteiden listalle.

 

[niin]

Jos et keran ole tyytyväinen elämääsi ja parisuhteeseesi,niin miksi et vain eroa? Tarvitseeko sitä uutta miestä heti kuvioihin sotkea? Miettisit ensin ihan rauhassa,mitä elämältä haluat.

 

[Enää en lähde. :)]

Minä olen lähtenyt oikeinkin "hyvästä suhteesta".
Oli mies joka ei polttanut, ei ollut viinaan menevä, oli rahaa, oma asunto, hyvä työ, mukava perhe... menestyvä.. mitä vielä... mutta se joku oli aina puuttunut välistämme. Kaiketi häntä rakstinkin jollakin tapaa, mutta se ei ollut ihan sellaista rakkautta jota minä halusin.
Tätä ennen Olin seurustellut 4 vuotta aivan vastakohdan kanssa, oli alkoholisti, tapeltiin todella, oli työtön, kouluttamaton ym... häntä kuitenkin tunsin rakastavani ihan liikaa etten päässyt irti moisesta suhteesta...

Eli siis, seurustelin nyt tämän "unelmavävyn" kanssa 2. vuotta, kunnes lähdin viihteelle ja tapasin nykyisen mieheni. Rakastuin heti ja aivan palavasti. En nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin jättää mahdollisimman nopeasti kaikki se rakentamani kulissi taa ja aloittaa uusi ihana elämä tämän miehen kanssa.
Tein hyvin epäoikeudenmukaisesti tälle ex heilalleni, koska tyynesti ilmoitin seuraavana päivänä että olen rakastunut toiseen mieheen, jonka tapasin eilen ? Kyllä. Ei voitu enää jatkaa yhdessä...
Muutin mieheni kanssa hänen paikkakunnallensa n.400km päähän omastani ja aloitimme heti yhteisen tulevaisuuden. Kaikki kävi hyvinkin hätään, jo oltiin kihloissa ja asuttiin yhdessä, mietittiin lapsiemme nimiä....
Nyt olemme olleet 7 vuotta yhdessä, olemme ostaneet oman talon, 2. lapsi on tuloillaan ja tosiaan, nyt tiedän että tätä miestä rakastan yli kaiken!
En kadu jälkikäteen tekemisiäni ja jättämisiäni, vaikka varmasti aiheutin kovat sydänkivut ex ukkelilleni, mutta nyt oli jo vain minun aikani olla onnellinen.
Ja mitä tapahtui näille exille...... jälkeenpäin tämä exex istuu linnassa jonkun vakuutusrikoksen ja yhdyskuntapalvelun laiminlyönnin vuoksi ja tämä ex on löytänyt rinnalleen samantapaisen vaimokkeen kun hän itse. Ovat naimisissa ja toivottavasti onnellisia, minua ei vain kovasti kiinnosta kuinka lopun käy...

 

[Ei kuitenkaan niin]

Mun mies lähti mun matkaan, ei kuulemma ollut ongelmia exänsä kanssa.

 

[Mama]

Minun mieheni on myös lähtenyt ihan hyvästä suhteesta minun matkaani. Siinä ei tosin ollut lapsia vielä mukana. Nyt olemme naimisissa ja onnelliset vanhemmat.

En kuitenkaan neuvo ketään lähtemään noin vain ihastuksen perään; etenkin kun lapsia on kuvioissa. Tosiasia kuitenkin on, että harva näistä onnistuu.