J
jepjoo
Vieras
Haluaisin saada muiden mielipiteitä asiasta, joka raastaa tällä hetkellä erityisen pahasti parisuhdettamme. Olen parikymppinen tyttö, poikaystäväni neljä vuotta vanhempi ja olemme seurustelleet nyt kaksi vuotta kaukosuhteessa. Yleensä ollaan nähty 2-4 vkl/kk, lomilla enemmän ja yhteydenpito on ollut päivittäistä (ellei nyt ole jotakin erityistä sattunut olemaan.)
Kun tapasimme ensimmäisen kerran, ihastuimme toisiimme oikeastaan heti ja siitä alkoi jokapäiväinen soittelu ja netissä juttelu. Menin kuitenkin tekemään suuren virheen ja pussailin humalassa toisen miehen kanssa. Tässä vaiheessa olimme nähneet poikaystäväni kanssa kerran, mutta kuitenkin olimme olleet todella tiivisti yhteydessä. Kerroin tapahtuneesta hänelle heti seuraavana päivänä ja sanoin ymmärtäväni, jos hän olisi halunut lopettaa juttumme siihen. Hän ei kuitenkaan halunut ja juttu jatkui.
Reilun kuukauden kuluttua ensitapaamisestamme aloitimme seurustelun ja kaikki sujuikin hyvin puolitoista vuotta, kunnes poikaystäväni soitti minulle erään kerran aivan täydessä humalassa. Hän kertoi, että oli monta kertaa miettinyt tuota pettämistämistäni ja sanoi, ettei tiedä pystyykö luottamaan minuun tai antamaan minulle sitä koskaan anteeksi. No, tuosta hänen "avautumisestaan" on nyt puoli vuotta ja olemme painineet tuon asian kanssa siitä lähtien enemmän ja vähemmän.
Välillä hän sanoo ajattelevansa, että tuo asia tapahtui ennen ns. virallista seurusteluamme ja että olimme todellakin tavanneet vain sen kerran, että eipä kai se sitten niin suuri asia ole. Useimmiten se kuitenkin painaa hänen mieltää ja koska olemme muutaman kerran olleet näkemättä kolmekin viikkoa, se vain entisestään ruokkii hänen mielikuvitustaan. En ole kuitenkaan pettänyt häntä kertaakaan sen jälkeen, mutta en tiedä uskooko hän minua. Välillä kai uskoo, välillä ei. Kun näemme toisiamme, hän ei koskaan ajattele tuota asiaa.
En voi mitenkään puolustella tekoani ja olen sanonut sen myös poikaystävälleni. Olin ehkä humalassa (tiedän, ettei se ole mikään selitys) ja joutunut edellisen poikaystäväni pettämäksi, mutta ei nykyiseni pitäisi joutua muiden virheistä kärsimään. Nykyiseni sanoi joskus, että piti itseään minulle varattuna heti ensitapaamisestamme lähtien ja minä menin sitten tekemään noin, eli eipä kait mikään ihme, jos hän ei voi luottaa minuun.
Toinen virhe oli sitten se, että talvella tapasin erään miespuolisen tuttavani Matin, jonka kanssa tapasimme toisiamme ennen kuin edes tunsin nykyistäni. Se oli kuitenkin lähinnä kaverisuhde, paitsi että kerran pussailimme. Matti halusi, että tutustuisin hänen nykyiseen tyttöystäväänsä, jolla ei ole paljon ystäviä tällä paikkakunnalla. Sanoin poikaystävälleni meneväni tapaamaan vanhaa tuttuani Mattia ja hänen tyttöystäväänsä, mutta en kertonut meidän menneisyydestämme tuota pussailukohtausta. Todella typerää, mutta ajattelin asian niin, että ei sillä ollut minulle ja Matille mitään merkitystä koskaan (kuulin myöhemmin, että hänellä oli samaan aikaan juttua tuon nykyisen tyttöystävänsä kanssa) ja että säästyisimme turhalta riitelyltä, koska en todennäköisesti olisi "voinut" mennä tapaamaan heitä, koska poikaystäväni olisi ollut niin mustasukkainen. Tuon jälkeen olen lähinnä nähnyt Matin tyttöystävää, joka on nykyään hyvä ystäväni.
Pari viikkoa sitten kuitenkin kerroin poikaystävälleni Matin ja minun "menneisyydestämme" ja hän tietenkin raivostui, kun en kertonut siitä heti. Mutta vaikka olisinkin kertonut siitä heti, en usko että hän "antaisi" minun tavata Mattia ja hänen tyttöystäväänsä. (En siis koskaan näkisi Mattia vain kahden kesken.) Seuraavana päivänä poikaystäväni sanoi olevansa sujut asian kanssa, koska oli miettinyt sitä. Ei se kuitenkaan ihan niin tainut olla..
Eilen poikaystäväni sitten soitti minulle humalassa ja kertoi, että baarissa joku nainen oli ruvennut tyrkkyttämään itseään hänelle, mutta hän oli sanonut, että: "Kyllä mä sua muuten panisin, mutta olen varattu." Hän oli kuitenkin kysynyt tältä naiselta, että miltä hänestä tuntuisi, jos poikaystäväni panisi tätä jossakin tietyssä asennossa (??!) Tuon episodin jälkeen hän sitten soitti mulle ja kertoi, mitä he olivat puhuneet. Hän antoi puhelimen myös tälle naiselle, joka sanoi mulle, että mun kannattaisi miettiä minkälaisen miehen kanssa oikein olen ja että meidän ehkä kannattaisi erota. Kyseinen nainen on itse naimisissa.
Aiemmin nykyiseni ei ole (ainakaan tietääkseni..) seurustelumme aikana puhunut toisille naisille tuollaisia. Mutta onko mulla edes varaa sanoa poikaystävälleni tuosta mitään? Toisaalta haluaisin jatkaa suhdettamme, mutta mieleni tekisi oksentaa, kun mietin mitä hän on tuolle naiselle oikein puhunut. Eli onko tässä sitten enää mitään järkeä, kun poikaystäväni ei kykene luottamaan muhun, olemme riidelleet paljon tämän viimeisen puolen vuoden aikana ja olemme ennenkin puhuneet erosta? Muuten tuskin olisi, mutta olen viikon päästä lähdössä opiskelemaan samalle paikkakunnalle, jossa nykyiseni asuu. Siinä meillä olisi ainakin mahdollisuus nähdä enemmän ja saada ehkä tuo luottamuskin toimimaan.. Olen vain jo itse niin sekasin kaikesta tästä asioiden pyörittelystä, että haluasin muidenkin mielipiteitä.
Kun tapasimme ensimmäisen kerran, ihastuimme toisiimme oikeastaan heti ja siitä alkoi jokapäiväinen soittelu ja netissä juttelu. Menin kuitenkin tekemään suuren virheen ja pussailin humalassa toisen miehen kanssa. Tässä vaiheessa olimme nähneet poikaystäväni kanssa kerran, mutta kuitenkin olimme olleet todella tiivisti yhteydessä. Kerroin tapahtuneesta hänelle heti seuraavana päivänä ja sanoin ymmärtäväni, jos hän olisi halunut lopettaa juttumme siihen. Hän ei kuitenkaan halunut ja juttu jatkui.
Reilun kuukauden kuluttua ensitapaamisestamme aloitimme seurustelun ja kaikki sujuikin hyvin puolitoista vuotta, kunnes poikaystäväni soitti minulle erään kerran aivan täydessä humalassa. Hän kertoi, että oli monta kertaa miettinyt tuota pettämistämistäni ja sanoi, ettei tiedä pystyykö luottamaan minuun tai antamaan minulle sitä koskaan anteeksi. No, tuosta hänen "avautumisestaan" on nyt puoli vuotta ja olemme painineet tuon asian kanssa siitä lähtien enemmän ja vähemmän.
Välillä hän sanoo ajattelevansa, että tuo asia tapahtui ennen ns. virallista seurusteluamme ja että olimme todellakin tavanneet vain sen kerran, että eipä kai se sitten niin suuri asia ole. Useimmiten se kuitenkin painaa hänen mieltää ja koska olemme muutaman kerran olleet näkemättä kolmekin viikkoa, se vain entisestään ruokkii hänen mielikuvitustaan. En ole kuitenkaan pettänyt häntä kertaakaan sen jälkeen, mutta en tiedä uskooko hän minua. Välillä kai uskoo, välillä ei. Kun näemme toisiamme, hän ei koskaan ajattele tuota asiaa.
En voi mitenkään puolustella tekoani ja olen sanonut sen myös poikaystävälleni. Olin ehkä humalassa (tiedän, ettei se ole mikään selitys) ja joutunut edellisen poikaystäväni pettämäksi, mutta ei nykyiseni pitäisi joutua muiden virheistä kärsimään. Nykyiseni sanoi joskus, että piti itseään minulle varattuna heti ensitapaamisestamme lähtien ja minä menin sitten tekemään noin, eli eipä kait mikään ihme, jos hän ei voi luottaa minuun.
Toinen virhe oli sitten se, että talvella tapasin erään miespuolisen tuttavani Matin, jonka kanssa tapasimme toisiamme ennen kuin edes tunsin nykyistäni. Se oli kuitenkin lähinnä kaverisuhde, paitsi että kerran pussailimme. Matti halusi, että tutustuisin hänen nykyiseen tyttöystäväänsä, jolla ei ole paljon ystäviä tällä paikkakunnalla. Sanoin poikaystävälleni meneväni tapaamaan vanhaa tuttuani Mattia ja hänen tyttöystäväänsä, mutta en kertonut meidän menneisyydestämme tuota pussailukohtausta. Todella typerää, mutta ajattelin asian niin, että ei sillä ollut minulle ja Matille mitään merkitystä koskaan (kuulin myöhemmin, että hänellä oli samaan aikaan juttua tuon nykyisen tyttöystävänsä kanssa) ja että säästyisimme turhalta riitelyltä, koska en todennäköisesti olisi "voinut" mennä tapaamaan heitä, koska poikaystäväni olisi ollut niin mustasukkainen. Tuon jälkeen olen lähinnä nähnyt Matin tyttöystävää, joka on nykyään hyvä ystäväni.
Pari viikkoa sitten kuitenkin kerroin poikaystävälleni Matin ja minun "menneisyydestämme" ja hän tietenkin raivostui, kun en kertonut siitä heti. Mutta vaikka olisinkin kertonut siitä heti, en usko että hän "antaisi" minun tavata Mattia ja hänen tyttöystäväänsä. (En siis koskaan näkisi Mattia vain kahden kesken.) Seuraavana päivänä poikaystäväni sanoi olevansa sujut asian kanssa, koska oli miettinyt sitä. Ei se kuitenkaan ihan niin tainut olla..
Eilen poikaystäväni sitten soitti minulle humalassa ja kertoi, että baarissa joku nainen oli ruvennut tyrkkyttämään itseään hänelle, mutta hän oli sanonut, että: "Kyllä mä sua muuten panisin, mutta olen varattu." Hän oli kuitenkin kysynyt tältä naiselta, että miltä hänestä tuntuisi, jos poikaystäväni panisi tätä jossakin tietyssä asennossa (??!) Tuon episodin jälkeen hän sitten soitti mulle ja kertoi, mitä he olivat puhuneet. Hän antoi puhelimen myös tälle naiselle, joka sanoi mulle, että mun kannattaisi miettiä minkälaisen miehen kanssa oikein olen ja että meidän ehkä kannattaisi erota. Kyseinen nainen on itse naimisissa.
Aiemmin nykyiseni ei ole (ainakaan tietääkseni..) seurustelumme aikana puhunut toisille naisille tuollaisia. Mutta onko mulla edes varaa sanoa poikaystävälleni tuosta mitään? Toisaalta haluaisin jatkaa suhdettamme, mutta mieleni tekisi oksentaa, kun mietin mitä hän on tuolle naiselle oikein puhunut. Eli onko tässä sitten enää mitään järkeä, kun poikaystäväni ei kykene luottamaan muhun, olemme riidelleet paljon tämän viimeisen puolen vuoden aikana ja olemme ennenkin puhuneet erosta? Muuten tuskin olisi, mutta olen viikon päästä lähdössä opiskelemaan samalle paikkakunnalle, jossa nykyiseni asuu. Siinä meillä olisi ainakin mahdollisuus nähdä enemmän ja saada ehkä tuo luottamuskin toimimaan.. Olen vain jo itse niin sekasin kaikesta tästä asioiden pyörittelystä, että haluasin muidenkin mielipiteitä.