Tuli pikkuprinsessa maailmaan.
Isä kynsi korvallistaan
että mikä tuon lienee tuonutkaan
tähän aivan talven niskaan.
Tuli sangen alasti pakkaseen
ja alkoi sen jeremiaadin,
joka turvaa itkun tyrskeeseen
ja merkitsee: minä vaadin.
Sitä kuunnellessa sietää kait
isäraukan raapia niskaa
- tuo tulokas laatii uudet lait
ja entiset syrjään viskaa.
Voi sinua, tyranni pikkuinen;
olet mahtaja aikamoinen,
sun valtas on kaksinkertainen:
olet kuopus ja esikoinen.
Me laitettiin toi lasten ristiäis kutsuihin. Esikoiselle tuo viimeinen säe Ja kuopukselle kolme ekaa.
On Aaro Hellaakosken runo.