Kateellisuus, siinä pahassa mielessä

[Lissuliisaaa]

Tiedän ja olen kovasti yrittänyt erään kateellisen sanat jättää aina omaan arvoonsa ja en hänelle edes näytä jos jotain uutta on hankittu
tai saatan todeta että ostin kirppikseltä ja ei tämä aito ole
(se on helppo hänelle sanoa kun hän ei erota aidon ja feikin eroa)
Mutta esimerkiksi jos olen uuden laukun hankkinut käyttöä varten niin eikö sitä silloin kuulu käyttää, tai uudet kengät?

Mutta silti se vaan tuntuu aina yhtä ikävältä kun toinen naljailee
Olisikin helppoa jos kyse olisi tuttavasta tms mutta kun kyse omasta vanhemmasta.

Olen ostanut hänellekin jotain jotta ei tarvitsisi olla niin kateellinen mutta joka kerta saan kuulla mihin sinä niin paljon tarvitset kenkiä , laukkuja oli lähinnä kyse mistä vain.
Luonnollisestikaan en viitsi hänelle olla ostamassa kokoajan tuplaten samaa minkä mahdollisesti itse saan ja nyt viimeisin tapaus kun oli että sain hääpäivä lahjaksi.

Ja ei, ei auta vaikka kuinka siihen sanot tosiaan että mies osti lahjaksi.
-Sinä tuhlaat siis hänen rahat...
Nämä raha kommentit sivuutankin ihan kokonaan.

Nyt tuli mieleen onko teillä kateellisuudesta siinä pahassa mielessä kokemuksia?
Ehkä jos antaa vinkkejä.

 

[Citymarket]

Citymarketin vaatteet vaan päälle

 

[vierailija]

Olen joutunut parisuhteessani samanlaiseen tilanteeseen, mutta tämä kateus, tai miksi nyt sitä kuvailisi, tuli miesystävän äidin puolelta.

Jos ostin itselleni tai miesystävälle vaatteita, sain kuulla yliampuvia kehuja ja samalla myös moitteita siitä kuinka meillä pitää aina olla uusia eikä vanhat hyvät kelpaa.

Hänen tullessa vierailulle, piti nopeasti piiloitella uusimmat hankinnat tai keksiä selityksiä "kun halvalla sai torista, edellinen hajosi atomiksi eikä sitä korjattua saanut ammattilainenkaan tai saatiin kavereilta jne."
Hän aina tarjoutui antamaan omia tai tuttavan vanhoja tavaroita, ettei uusia tarvitse ostaa.

Tämä kävi raskaaksi ja lopulta suljin korvat. Miesystävä otti syyt ja selitykset vastuulleen ja nyt jotenkin pystyn elämään ilman syyllisyyttä.

Oletan takana olleen säästävän, pihin ihmisen tarpeen opettaa jälkikasvua pahan päivän varalle. Hän oli itse köyhyyttä nähnyt ja yritin ymmärtää piintyneet tavat.

Luonteeni vuoksi, en kyennyt koskaan sanomaan vastaan. Joskus yritin asiallisesti kertoa, että kyseessä oli meidän elämä, ei hänen. Mutta eipä tuo kuuleviin korviin ottanut

 

[vierailija]

Ehkä sanojen takana piilee jokin viisauskin.

Tietty jos olet hyvin tienaava. Ja perheenne pärjää taloudellisesti hyvin, ilman tukia. Eikä ostelun takana ole kulutusluottoja - niin eipä kai siinä ostelussa ole mitään väärää (paitsi luonnonkannalta ehkä kun kaikki ostetut jutut päätyy loppuviimein kaatopaikalle - ja toki tekeminen kuluttaa luonnonvaroja)

Mutta sitten taas jos homma on niin että nostetaan kaikki mahdolliset tuet. Ja otetaan vippiä vipin perään - niin onhan se ihan kestämätön kulutustapa

 

[Lissuliisaaa]

Sepä tässä jotenkin korninta onkin kun me tullaan tosiaan toimeen eikä nostella tukia,
eikä todellakaan lainalla vahemmilta rahaa.
Kun sitten taas tämä minun toinen vanhempi,
joka elää todella tukien varassa.
Ollaan häntä tosiaan aina koetettu auttaa taloudellisestikin jos tarvitsee (tiedän ei halua/kehtaa pyytää omalta lapseltaan)
ja aina kylään mennessä viemme ruokakassia jne.

Ja hän on monasti sanonut kun on lainattu hänelle rahaa
(hän itse vaatii saada maksaa ne takaisin, paitsi ruokakassit)
että hänestä on noloa ja luonnotonta että oma lapsi joutuu vanhempaansa elättämään.

Ostan tai saan mieheltäni muutaman kerran vuodessa aina toivomani tuotteen,
eli kuitenkin mielestäni kohtuudella.
Kulutuksesta myös sen verran että myös tämä minun vanhempi olisi hyvin mielellään minulle kyllä kantamassa omia vanhoja "hyviä" tavaroitaan.

Harmittaa vaan niin paljon kun joudut vähättelemään jopa huijaamaan että ihan feikkejä kiinasta tilattuja tai kirppikseltä ostettuja.

Kai se vaan on koetettava ohittaa nuo hänen kommentit jotenkin.

 

[vierailija]

Jätä se sika