Kätilöliitto: Suomalaisäidit imettävät liian vähän

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Edistäjä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Imettäjä;23859044:
Huh huh, olipa hurjan pieni luku! Mä kyllä täysimetin myös puolivuotiaaksi molemmat, ja jatkoin imetystä vielä muun ruoan ohella. Ei ollut mitään "suorittamista", vaan se tapahtui luonnollisesti.

Pieni luku voi johtua myös täysimetyksen tiukasta määritelmästä. En ole varma, tilastoidaanko imetystä Ruotsissa samoin kuin Suomessa.

Minun täysimetykseni "tuhottiin" jo synnytyssairaalassa, kun vauvalle annettiin luovutettua äidinmaitoa. En osannut synnytyksen jälkeisessä pitää puoliani, mutta sentään vaadin, että maito tarjoiltiin hörppyyttämällä. Pidän kyllä itseäni ihan täysimettäjänä, vaikka lapsi on sittemmin saanut maitoani myös pullosta.

Omien kokemuksieni mukaan imetysohjaus Suomessa riippuu täysin tuurista. Minun lapseni ensi-imetys imetysmyönteiseksi julistautuneen sairaalan synnytyssalissa keskeytettiin ja minut komennettiin kahville, kun huonetta piti päästä siivoamaan... Osastolla taas osa henkilökunnasta oli todella imetysmyönteisiä, ja osa varsinkin yökätilöistä liikkeellä sellaisessa asenteella, että "nyt ovat pullot lämpiminä, tulkaapas kaikki nyt hakemaan pullot, ettei tarvitse pitkin yötä jaella".
 
Loistava tutkimus. Nyt vaan odottamaan innolla seuraavaa lasta ja sitä, kuinka kätilöt uhkailemalla, painostamalla ja syyllistämällä koettavat saada äitejä imettämään, koska se näyttää hyvältä heidän papereissaan.

P.S. Olen imettänyt molempia lapsia, ensimmäistä täysin suositusten mukaan ja toista en, koska maidontulo hiipui toisesta rinnasta 8 kk:n jälkeen ja toisesta pari kk myöhemmin
 
Minusta sairaalankin henkilökunnassa on vikaa.

Itse synnytin jokin aika sitten esikoiseni. Muutama hoitaja puhui imuotteesta ja kertoi, miltä sen oikeaoppisena pitäisi äidistä tuntua. Vauva sai kehuja siitä, miten hyvin osaa imeä. Minulle sanottiin, että maito riittää...

No, tuli kotiinlähdön aika, jolloin sairaalan henkilökunta ei halunnutkaan päästää meitä vauvan kanssa kotiin. (Oltiin tuolloin oltu sairaalassa viitisen vuorokautta.) Syynä se, että vauvan paino oli tippunut 10 % syntymäpainosta, ja ko. lastenlääkäri oli omana rajanaan pitänyt seitsemää prosenttia. Ihan aneeminen oma vauvani ei ollut, sillä hänen syntymäpainonsa oli myös yli neljä kiloa. No.. Päätyivät sitten kuitenkin siihen, että meidät voi päästää kotiin, mutta että vauvalle on annettava lisämaitoa. Tämä kuulemma siksi, että konkreettisesti näki, paljonko vauva syö.

Lähdettiin sitten vauvan kanssa kotiin. Annoin hänelle lisämaitoa, mutta koetin myös imettää, jotta se imetys ei tyrehtyisi kokonaan. Kuitenkin taisi käydä niin, että vauva sai helpommin maitoa pullosta kuin rinnasta, jolloin rinta ei enää maistunutkaan samalla tavalla. Ja sitten ne punnitukset: Niissä todettiin, ettei paino ollut noussut tarpeeksi, ja käskettiin jatkaa lisämaidolla, kun "siitä imetyksestä ei kerran mitään tule."

Ensisynnyttäjänä olin kaiketi aika lailla ohjailtavissa, ja toimin tämän ohjeen mukaan. Kokeilin edelleen antaa rintaa, mutta kaipa se maidon tulo oli sitten alkanut tyrehtyä... Toki oli tärkeää, että vauvan paino saatiin niihin lukemiin kuin kuuluikin, mutta samaan aikaan harmitti vietävästi tämä imetysasia. Yhden yllä olevan tavalla tunsin itseni aika kelvottomaksi, ja tulipa siinä muutama itkukin tirautettua. Mielessäni tituleerasin itseäni huonoksi äidiksi, jne. Siihen ei sitten auttanut paljoa se, että kotiin lähdön jälkeen käytiin sairaalassa punnituksilla muutaman päivänä (meidän neuvolaan ei silloin päässyt..) ja siellä nousi suorastaan haloo, kun kerroin yrittäväni lisämaidon ohella edelleen antaa rintaa, ja haluavani imettää. ("Kyllä se on kuule parempi, että annat sitä lisämaitoa vain. Sä et voi tietää, paljonko vauva syö, ellet anna hänelle pulloa, ja paino pitäisi nyt saada nousemaan ihan kunnolla.")

Itse olisin kaivannut enemmän toisenlaista apua sairaalan henkilökunnalta. En tuollaista hermoilua ja lisämaidon väkisin tuputtamista... :/
 
Mun mielestä kirjallista tietoa on enemmän kun tarpeeksi. Se mitä tarvittaisiin olisi ns. kädestä pitäen ohjaus. Mulle esim annettiin jo ekana aamuna sairaalassa rintakumi kun vauva ei heti osannut imeä. Kun pyysin ohjausta imetykseen, kätilö tuli ja sano et ota se vauva tosta syliin ja pidä siinä. Oujee... Kävin vielä 4 viikkoa myöhemmin sairaalan imetystukihenkilön kanssa opettelemassa, mutta vahinko oli jo tapahtunut, vauva ei ikinä oppinut imemään ilman rintakumia ja kumin kanssa ei saanut niin paljoa maitoa että olisi ollut kylläinen vaan jäi monen tunnin imetyssession jälkeen itkemään nälkäänsä. Imetys loppui täysin 3 kk iässä ja voin vannoa että tein enemmän töitä sen eteen kun moni muu äiti yhteensä :(
 
Juuri sitä kädestä pitäen ohjausta tarvittaisiin. Minut opetti imettämään oma lapseni, jolla oli erinomaisen selkeä käsitys asiasta. Onneksi edes jollakulla :D
 
On todella tärkeää, että sairaala- ja neuvolahenkilökunta tukevat imetyksessä ja antaisivat tietoa ja opastusta enemmän.

Suurin osa minun imetysneuvoista oli lähipiirin keski-ikäisten mammojen painostusta lisämaitoon ja kiinteisiin, jatkuvaa ihmettelyä riittääkö maito, pottua olisi heti 2kk iässä saanut (pitänyt) antaa, alle 3 tunnin välein lapsella ei voi olla nälkä jne. Onneksi en usko kaikkea, enkä ole niin vaikutuksille altis lapsukainenkaan.

no tässä on se ongelma että MYÖS sairaalan ja neuvolan henkilökunnasta suuri osa on tätä keski-ikäisten mammojen porukkaa, jolla ne asenteet ja opit on samoja kuin meidän vanhemmilla.. vaikka ne neuvoan tädit ja sairaalan kätilöt on varmasti saaneet koulutusta asiasta niin ne omat omien lasten vauva-aikana opitut asenteet paistaa sieltä läpi. neuvolassakin kuulee jatkuvasti nykyaikaisten suositusten vähättelyä ja suosituksista huolimatta ohjataan just ne kiinteiden aloitukset väärin jne.
toinen porukka on sitten nämä nuoret 'terveydenhoitaja amk' tytöt sielä neuvolassa, ymmärrän kyllä että lapsettomuus ei voi olla este työn saamiselle, mutta jos ei ole koskaan edes yrittänyt imettää niin sitä on mielestäni aika vaikea neuvoa. neuvolantädinkin pitäisi uskaltaa sanoa ettei tiedä ja ohjata saamaan kokeneemaan terkan apua, tai sitten imetystukipuhelinta tms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei kai sitten imettäjä...;23859335:
Juuri sitä kädestä pitäen ohjausta tarvittaisiin. Minut opetti imettämään oma lapseni, jolla oli erinomaisen selkeä käsitys asiasta. Onneksi edes jollakulla :D

niimpä. minunkin molemmat imetykset on alkaneet niin että olen laittanut lapselle tissin suuhun ja laps on alkanu syömään. sitten myöhemmässä vaiheessa on ollut paljonkin taistelua ja huutoa, mutta aika paljon se alku vaikuttaa siihen oman itseluottamuksen kehittymiseen..
 
Mulle sattu esikoisesta osastolle nii inhottava kätilö ettei toista. Vanhempi naishenkilö joka painosti ja painosti, nalkutti ettei hän jouda täällä huoneessa juoksemaan ja neuvomaan (soitin kelloa ohjeen mukaan heti aina kun lapsi vaikutti siltä et haluaa rintaa, ja muut kätilöt olivat kivoja mut tää yks ei) ja silti tää kyseinen kätilö oli joka alkoi uhkailemaan ettei täältä edes kotia pääse ennen kuin imetys sujuu. Yritti runnoa vauvan suuta väkisellä tissille niin et vauveli huusi ihan hirveesti ja mä itkin/raivosin et haluan jonku muun auttamaan tähän. Sitten mun mies ja yks toinen kätilö joka oli aivan ihana joka tavalla sai homman onnistumaan. Ilman miestäni ja tätä toista mahtavaa kätilöä en ois saanu imetystä sujumaan. Täysimetin muutaman kuukauden ja kaiken kaikkiaan imetin melkein vuoden verran kunnes lapsonen ite hylkäs rinnan pois sitten. Voi olla sekavaa sepostusta mut mulla vieläkin nousee karvat pystyyn tosta kokemuksesta.
 
että oikeesti ihmiset imettää niin vähän :/ itsellä oli kauhean vaikea alku imetyksessä ja en vaan suostunut luovuttamaan ja 16kk imetin. korvikkeet pitäisi olla vaan sellaisille ketkä sitä AIDOSTI OIKEASTI tarvitsevat.
 
että oikeesti ihmiset imettää niin vähän :/ itsellä oli kauhean vaikea alku imetyksessä ja en vaan suostunut luovuttamaan ja 16kk imetin. korvikkeet pitäisi olla vaan sellaisille ketkä sitä AIDOSTI OIKEASTI tarvitsevat.

Tuo kyllä nyt oli jotenki hölmösti ilmaistu, eiköhän korvikkeita tarvi jokainen vauva AIDOSTI jos sille on aihetta, oli syy sille tarpeelle mikä tahansa.
 
Minua kiinnostaisi tietää, lasketaanko tuo täysimetys yhtä tiukoilla kriteereillä Ruotsissa kuin Suomessa. Minusta täysimetys ei ole kovinkaan paljon parempaa, kuin "melkeintäysimetys". Noita "melkeintäysimettäneitä" ei kuitenkaan käsittääkseni ainakaan Suomen tilastoon lasketa. Siis jos on synnärillä tai kotona saatu pieni määrä lisämaitoa tai jos kotona söisi vaikka kerran viikossakin pullosta, että äiti saa nukkua, ei ainakaan minun maalaisjärjelläni ajateltuna ole mitenkään mullistavaa imetyksen onnistumisen ja hyödyn kannalta. Ja sitten tilastosta putoavat tietenkin ne, jotka aloittavat kiinteät (vaikka vähäisiäkin määriä).

Eihän tuo täysimettäjien pieni prosenttimäärä tarkoita, että loput sitten antavat pelkkää korviketta. Se näkökulma näistä keskusteluista ja artikkeleista usein puuttuu.
 
[QUOTE="vieras";23858905]Yksi syy on myös näiden vauvalehtien asenne:

Vauvan tulee nukkua omassa sängyssä ja vielä omassa huoneessa. Isä voi hyvin hoitaa yösyöttöjä pullolla.

Yksi imetyksen onnistumisesta alkukuukausina on se, että vauva saa nukkua äidin vieressä.[/QUOTE]

Meillä kyllä onnistui imetys erittäin hyvin, vaikka vauva on alusta asti nukkunut omassa sängyssään. Nyt keskustelua luettuani harkitsen vielä, alanko antamaan soseita jo 5 kk iässä (neuvolantädin ohje). Mitään perusteita sille ei näyttäisi olevan, koska vauva on jo pari kuukautta nukkunut yöt heräämättä ja kasvaa silti hyvin rintamaidolla.
 
Siis mitä pahaa siinä on jos antaa soseita alle 6 kk:lle? :confused:
Kai vauvaki saa välillä maistaa muutakin kun tissimaitoa. Ei kai sitä purkkitolkulla kerralla anneta, muutamia lusikallisia silloin tällöin, en näe mitään pahaa siinä.
 
Siis mitä pahaa siinä on jos antaa soseita alle 6 kk:lle? :confused:
Kai vauvaki saa välillä maistaa muutakin kun tissimaitoa. Ei kai sitä purkkitolkulla kerralla anneta, muutamia lusikallisia silloin tällöin, en näe mitään pahaa siinä.

Ei siinä mielestäni mitään pahaa ole, jos äiti haluaa vauvansa totuttaa soseisiin, mutta vauva ei tarvitsisi maidon lisäksi mitään ennen 6 kk ikää. Muutamakin lusikallinen kerralla on aluksi mielestäni liikaa, ehkä yksi lusikallinen. Ja säännöllisesti eikä silloin tällöin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;23859578:
Minua kiinnostaisi tietää, lasketaanko tuo täysimetys yhtä tiukoilla kriteereillä Ruotsissa kuin Suomessa. Minusta täysimetys ei ole kovinkaan paljon parempaa, kuin "melkeintäysimetys". Noita "melkeintäysimettäneitä" ei kuitenkaan käsittääkseni ainakaan Suomen tilastoon lasketa. Siis jos on synnärillä tai kotona saatu pieni määrä lisämaitoa tai jos kotona söisi vaikka kerran viikossakin pullosta, että äiti saa nukkua, ei ainakaan minun maalaisjärjelläni ajateltuna ole mitenkään mullistavaa imetyksen onnistumisen ja hyödyn kannalta. Ja sitten tilastosta putoavat tietenkin ne, jotka aloittavat kiinteät (vaikka vähäisiäkin määriä).

Eihän tuo täysimettäjien pieni prosenttimäärä tarkoita, että loput sitten antavat pelkkää korviketta. Se näkökulma näistä keskusteluista ja artikkeleista usein puuttuu.

Peesi. Eikös Suomen kriteereillä täysimetys ole menetetty, jos vauva saa kerrankin pullosta ruokansa? Ei ihme, että prosentit on pienet.
 
Mä tutustuin odotusaikana paljon imetysasioihin mm. imetystukilistan kautta ja sain synnärillä kohtuullisen paljon apua (yksi ikävä kommentti kyllä jäi mieleen, "voi että kun sun rinnat on tämmöset!", kun vauva ei saanut matalasta rinnanpäästä ja suuresta rinnasta johtuen kunnolla imuotetta, ja neuvottii sit käyttämään rintakumia) ja kun kotiutumisen jälkeen terveydenhoitaja tuli kotikäynnille, sain tosi hyvää opastusta ja opeteltiin myös pois rintakumin käytöstä hänen neuvostaan. Imetys vaan oli ihan hemmetin vaikeaa alusta asti ja väheni kaikesta tiedosta ja avusta huolimatta kun vauva oli 3-4kk (ei saanut silti lisämaitoa) ja vauva yksinkertaisesti lakkasi syömästä tissistä kun oli 4kk, enkä keksi mitään mitä mä vielä olisin vielä voinut tehdä jotta oltais onnistuttu imetyksessä, kun tuntuu että ihan kaikkea yritettiin. Turhauttaa ihan älyttömästi kun tuntuu et monelta imetys loppuu tiedon ja tuen puuttumisen takia, ja itse sit en kaikesta avusta ja neuvosta huolimatta onnistunut :( Aina on kauheen syyllinen olo kun siirryttiin korvikkeeseen ja soseisiin ja jotenkin tuntuu tyhmältä että mun kohdalla imetyksen eteen moni ihminen näki vaivaa kun koitti auttaa, ihan turhaan :(
 
[QUOTE="Äityliini";23859763]Ei siinä mielestäni mitään pahaa ole, jos äiti haluaa vauvansa totuttaa soseisiin, mutta vauva ei tarvitsisi maidon lisäksi mitään ennen 6 kk ikää. Muutamakin lusikallinen kerralla on aluksi mielestäni liikaa, ehkä yksi lusikallinen. Ja säännöllisesti eikä silloin tällöin.[/QUOTE]

No meillä ei kyllä pelkkä maito esikoiselle olis kuule 6kk riittäny, tissillä roikku koko ajan mut painoa ei oikeen tullu tarpeeks niin alotettiin maistelemaan soseita siinä 3-4kk ikäsenä
 
Tuo kyllä nyt oli jotenki hölmösti ilmaistu, eiköhän korvikkeita tarvi jokainen vauva AIDOSTI jos sille on aihetta, oli syy sille tarpeelle mikä tahansa.

Ei aina. Mun huonekaveri synnärillä juotti vauvalleen korviketta ihan maanisesti, siis oli koko ajan pulloa tuputtamassa. Kätilöt joutuivat estämään juottamisen, koska nainen oli saanut lapseensa ujutettua kolme kertaa enemmän maitoa kuin tarve oli. Lapsi sitten itki ja itki täpötäyttä mahaansa ja äiti raivosi vain kätilöille vastaan, että itkevä lapsi tarttee ruokaa.
 
Kätilöliitto on menettänyt painoarvonsa ainakin meidän perheessä. Minua syyllistettiin siitä kun maitoa ei tullut ja imettäminen oli alunperinkin vähän epäilyttävä suositus- minulla on lääkitys, jonka kanssa ei saa imettää eli jouduin sen jättämään pois. Muistan kun vaelsin pitkin Kättäriä itkien epäonnistuneisuuttani äitinä, maito ei noussut viiteen päivään vaikka lypsin nännini verille. Siihen tuli sitten joku kätilö puhisemaan että eihän se maito nouse, kun en ole hieronut ranteissa olevia akupisteitä(wtf?? ovatko tuollaiset ihan yleistäkin tietoa muka??) ja luoja ties mitä muuta. Kun maito lopulta kotona nousi, vauva oksensi sen kaaressa ulos.

Vuosia myöhemmin rintojani ultrattiin ja lääkärin kanssa tuli juttua rintatyypistäni. Hän kysyi että oliko maidonnousun kanssa ongelmia "kun sinulla on tuollainen x rintatyyppi". Olin ihan ihmeissäni ja kyselin kaikkea. Lääkäri taas ihmetteli sitä että eikö yksikään kätilö ollut huomannut rintojani kun opettivat vauvaa olemaan siinä rinnalla...
 

Yhteistyössä