Kätilöliitto: Suomalaisäidit imettävät liian vähän

[pha]

Tää "lässytys" lisää vaan paineita ja siksi imetys ei onnistu. Me ollaan suorittaja kanssaa - ihan erilailla kun naapurissa. Imetystä ei oteta luonnollisesti vaan se on helvetinmoinen suorituslaji jossa äidit kilpailee keskenään paremmuudesta. Sitten kun tää paine laiteaan päälle vielä viralliselta taholta... En yhtään ihmettele.

Paineet ja paineet... Pitäiskö kuitenkin pystyä olla sen verran aikuinen ja elämää nähnyt, ettei pissi housuunsa jokaisesta vieraan ihmisen eleestä ja kuvittele maitorauhastensa surkastuvan samalla? Imetystietous on Suomessa surkealla tasolla, joten tiedon lisäämiselle olisi tarvetta. Tieto lisää varmuutta ja onnistumisen mahdollisuutta, koska väärillä vinkeillä ja käsityksillä imetysen voi ryssiä suhteellisen nopeasti. Ei imetys useimmilla mitään rakettitiedettä ole, vaikka hommaa mystifioidaan usein minkä keretään. Tiedän, että osan ongelmat ovat täyttä totta, mutta liian moni luo niitä tietämättömyyttään myös ihan itse.

 

[Edistäjä]

eiköhän se oo niin että nuoret ja koulluttamattomat imettää vähiten. vanhemmat ja korkeastikoulutetut enempi.
tuli mieleen noista ekoista päivistä sairaalassa. kun täällä palstalla olen nähnyt paljon mielipiteitä j kertomuksia että lapsi huusi nälkäänsä ja annettiin sen takia lisämaitoa, sitten nukkui tyytyväisenä.. mutta se että lapsi nyt sattuu itkemään tai ett'ä ' maito ei ole vielä noussut' eivät varsinaisesti ole lääketieteellisiä syitä antaa lisämaitoa. harmittavan paljon siellä sairaalassa kuitenkin sitä lisämaitoa jaetaan, varmaan siitäkin syystä että osastolla on niin kiireistä että kätilöillä ei ole mahdollisuutta istua vieressä joka imetyksellä varmistamassa että raivoava vauva saa hyvän imuotteen jne.

Tämä on varmasti yksi ratkaiseva tekijä. Kansainvälisesti täysimetyksen määritelmä on että vain tissiä, ei lypsettyä maitoa pullosta, eikä korviketippoja ekoina päivinä. Mutta tällä toiminnalla kyllä annetaan kuva, ettei äidin oma maito tule koskaan riittämään kun vauva hiljenee vain pullolla.

Kuinka moni tietää minkä kokoinen vastasyntyneen vatsa on? Paljonko sinne mahtuu maitoa? Kuinka paljon vastasyntynyt voi olla rinnalla/vrk? Että se imetys kyllä taatusti sattuu ensimmäisillä kerroilla ja voi sattua viikkoja myöhemminkin jos huono imuote... On niin paljon mihin annetaan vääriä vastauksia/luuloja ja murskataan tuoreiden äitien usko itseensä.

Monesti näkee sitäkin, että vauvalle annetaan pulloa jotta äiti saa levätä. Toki ymmärrän, synnytys on rankka kokemus ja vie voimia/voimat, mutta ollaanko sitä oikeasti siellä osastolla nukkumassa vai opettelemassa vauvanhoitoa?

Miten kätilöiltä saataisiin lisää aikaa imetyksen tukemiseen? Heillä voi olla meneillään synnytyksiä, muita synnyttäneitä hoidettavana, paperityöt, osaston palaverit, koulutukset... Pitäisikö osastolla olla aina vakituisesti oma imetystukihenkilönsä jonka työnä olisi juurikin vastata imetyksestä ja jättää muut hoitotyöt hoitajille?
(Arvaamme varmasti ettei yhteiskunnasta irtoa moiseen rahoitusta, mieluummin maksetaan max. 60e/taksimatka kansanedustajille jottei heidän tarvitse itse opetella kulkemaan julkisilla...)

 

[Glorinha]

Asiaa varmasti. Meillä ei lähtenyt imetys käyntiin lainkaan. Sairaalassa jo ensimmäisenä yönä yöhoitaja totesi, ettei meidän touhusta mitään tule. Poika ei saanut minkäänlaista otetta, kun mulla kääntyi nänni sisäänpäin ja rintakumin kanssa meni pelkäksi raivariksi. Pullolla oltiin siis jo sairaalassa. Olisin halunnut imettää ja pyysin useaan otteeseen apua, mutta kertaakaan sitä en saanut. Kotona vielä itkien yritin, mutta uskoin kun oli sanottu ettei onnistu ja luovutin.

 

[njaa]

Eiköhän tääkin aihe ole täälläkin jo moneen kertaan tapeltu ja koluttu.

 

[illuusia]

Mä olen sitä mieltä että kyllä äitien oma asenne ratkaisee myös paljon.
Lähipiirissä on äitejä jotka eivät imettäneet kun maitoa ei heti tullut, väsytti niin paljon jne.
Eivätkä muutenkaan pitäneet imetystä niin tärkeänä koska korvikkeillakin kasvaa.

Mä sain esikoisen nuorena ja oma asenne oli vähän niin ja näin, sairaalasta sain kuitenkin hyvät ohjeet ja avun ja päätin että imetän kyllä, maitoakin kun tuli vauhdilla.

Toisen kohdalla mulle oli ihan selvä juttu että aion imettää ja imetinkin sitten reilun vuoden.

Olen vaan sitä mieltä että ei yksin sairaalahenkilökuntaa tai neuvoloita voi syyttää siitä että vauvoja imetetään turhan vähän, kyllä sen eteen tulisi itsekin nähdä vaivaa ja jaksaa ne alun hankaluudet jos oikeasti pitää imetystä tärkeänä.

 

[Madicken04]

Joskus olen miettinyt sitäkin kun sanotaan että sektion jälkeen imetys on hankalampaa ja useammin epäonnistuu mitä alatiesynnytyksissä.

Kuinka paljon siinä on merkitystä itse sektiolla ja kuinka paljon sillä että vauva viedään heti syntymänsä jälkeen tunneiksi eroon äidistä ja pahimmillaan seuraavat päivät joku muu hoitaa vauvaa pääasiallisesti.

Kuitenkin normaalisti sujuneen sektion jälkeen ei ole mitään syytä miksi vauva pitäisi viedä pois äidin luota hetkeksikään (tietty jos avuva itse tarvii tehohoitoa). Vauva voidaan ihan hyvin mittailla ja putsailla siinä salissa äidin kasvojen edessä ja sitten jatkaa äidin rinnalla heräämön kautta osastolle, nukkua äidin vieressä jne. Kenties tällä vauvan jatkuvalla läheisyydellä olisi merkitystä myös äidin toipumisen kannalta, maidon nousuun se varmatsi avikuttaa.

 

["Neith"]

saattaa se asenteessakin olla vika, ainakin mulla
kun se kerran ei lähtenyt kunnolla käyntiin, kun olin heikossa kunnossa, tissit verillä ja poika huusi nälkäänsä ja sitä lisämaitoa oli tarjolla niin sen tilaisuuden käytin (lisäksi isä oli jo antanut pullosta lisämaitoa ensimmäisenä päivänä kun mä olin leikkurissa ja taju kankaalla)
ja kun ei se viikon aikana luonnistunut, ei rintakumin kanssa eikä ilman, päädyin aina lisämaitoon (tosin luovutettuun sellaiseen) niin kun kotiuduttiin ja imetys takkusi edelleen niin korvikkeet tuli käyttöön.
imetys tuntui epämiellyttävltä, poika ei joko osannut, halunnut (kun pullosta tuli helpommin) imea oikein, huusi vain, pumppaamalla ei maitoa tullut kuin 10-20ml kerrallaan, siis parhaimmillaan koko 3kk aikana.. nännit oli haavoilla ja rintakumin kanssa poika ei syönyt. minen myöskään jaksanut tunti kaupalla taistella nälkäisen lapsen kanssa, joten tarjosin pulloa. ja lopulta imetin vain öisin kunnes poika sen itse lopetti 3kk iässä.
varmasti olisin voinut kokeilla kaiken maailman kaalinlehtiä ja mammateetä, olutta ja käsin stimulointia, pojan rinnalla roikottamista, olisin voinut ryhtyä pojan tutiksi jos vaikka maidon tulo olisi lisääntynyt, mutta koska se sattui, mä olin poikki niin en jaksnaut nähdä sitä vaivaa kun lapsen ruokki tässä tapauksessa helpommin korvikkeella

 

[Edistäjä]

Eiköhän tääkin aihe ole täälläkin jo moneen kertaan tapeltu ja koluttu.

Huomaatko, tässä ketjussa ei tapella, vaan käydään sivistyneesti läpi mikä Suomessa menee pieleen kun imetystilastot naapurimaissa ovat aivan eri lukemissa. Ja mietitään, mistä tätä voitaisiin lähteä purkamaan, jotta saavutettaisiin toivottuja tuloksia ja ennen kaikkea ajettaisiin tuoreiden vanhempien ja vastasyntyneen parasta.

 

["vieras"]

[QUOTE="kätilö";23858459]Jenis kyseli että millaiset naiset imettää pitkään. Mitään yleistystä ei voida suoraan tehdä, mutta tutkimuksissa on todettu korkeasti koulutettujen ja hyvätuloisten imettävän huomattavasti pidempään kuin matalasti koulutettujen äitien. Samoin ruoka imetysajan jälkeen on terveellisempää ja monipuolisempaa, ja vanhempien tupakointi on vähäisempää. Mutta tämä ei ole yleistys, vaan tutkimuksen tulosta.[/QUOTE]

Onkohan näitä faktoja huomioitu keskusteltaessa imetyksen eduista? Todennäköisesti korkeasti koulutetut, hyvätuloiset, tupakoimattomat ja terveellisesti syövät saisivat pulloruokkienkin terveempiä ja älykkäämpiä lapsia. Heistä suuri osa vaan sattuu imettämään toisin kuin niistä äideistä, jotka elintottumustensa ja geeniensä perusteella saisi luultavasti imettäenkin sairaampia ja tyhmempiä lapsia.

 

["vieras"]

Asiaa varmasti. Meillä ei lähtenyt imetys käyntiin lainkaan. Sairaalassa jo ensimmäisenä yönä yöhoitaja totesi, ettei meidän touhusta mitään tule. Poika ei saanut minkäänlaista otetta, kun mulla kääntyi nänni sisäänpäin ja rintakumin kanssa meni pelkäksi raivariksi. Pullolla oltiin siis jo sairaalassa. Olisin halunnut imettää ja pyysin useaan otteeseen apua, mutta kertaakaan sitä en saanut. Kotona vielä itkien yritin, mutta uskoin kun oli sanottu ettei onnistu ja luovutin.

Joillakin auttaa tällaisessa tilanteessa se, että se nänni imetään ekaksi esiin rintapumpulla ja sitten rintakumi avuksi. Mäkin taistelin ekat pari päivää imetyksen kanssa, lapsi ei saanut mitään otetta mun olemattomista nänneistä ja kivikoviksi ja piukeiksi paisuneista rinnoista. Ekaksi täytyi tyhjentää hiukan rintaa ja saada nänni hiukan esiin/turvonneeksi, sitten rintakumi väliin. Vauva oli reilun viikon vastasyntyneiden osastolla ja siellä yksi lastenhoitaja neuvoi minua imetyksessä, ilman häntä en varmasti olisi onnistunut vaikka olinkin imetyskirjoja lukenut.

 

[Glorinha]

[QUOTE="vieras";23858837]Joillakin auttaa tällaisessa tilanteessa se, että se nänni imetään ekaksi esiin rintapumpulla ja sitten rintakumi avuksi. Mäkin taistelin ekat pari päivää imetyksen kanssa, lapsi ei saanut mitään otetta mun olemattomista nänneistä ja kivikoviksi ja piukeiksi paisuneista rinnoista. Ekaksi täytyi tyhjentää hiukan rintaa ja saada nänni hiukan esiin/turvonneeksi, sitten rintakumi väliin. Vauva oli reilun viikon vastasyntyneiden osastolla ja siellä yksi lastenhoitaja neuvoi minua imetyksessä, ilman häntä en varmasti olisi onnistunut vaikka olinkin imetyskirjoja lukenut.[/QUOTE]

Tämä on hyvä tietää, jos joskus vielä toisen mahdollisuuden saan. Jokatapauksessa pitkälti on sairaalahenkilökunnan syy, ettei onnistunut kun minkäänlaista apua en saanut. Toki itsessänikin on vikaa, kun en sinnikkäästi yrittänyt, mutta olin tyhmä ja uskoin "ammattilaisen sanaa"

 

["vieras"]

Yksi syy on myös näiden vauvalehtien asenne:

Vauvan tulee nukkua omassa sängyssä ja vielä omassa huoneessa. Isä voi hyvin hoitaa yösyöttöjä pullolla.

Yksi imetyksen onnistumisesta alkukuukausina on se, että vauva saa nukkua äidin vieressä.

 

["joo"]

olen täysimettänyt 2/3 6kk ikään asti, esikoisen imetys loppui omaan tietämättömyyteeni ja terkkarin tietämättömyyteen. Osa syynä lyhyille imetyksille pidän myös sitä, että vanhemmat eivät halua että vauva heräilee (tiedän että korvikelapsetkin heräilee) mutta todella monesti vellin tms antamista perustellaan sillä, että vauva nukkuisi pidempiä pätkiä yöllä, ei ehkä aina ymmärretä että vauvan vatsalaukku on todella pieni, eikä se pysty pitämään nälkää pois kokoyötä ja lisäksi vauvalle heräily on selvitysmiskeino, kaikki vauvat heräilevät öisin, osa pystyy rauhoittamaan itse itsensä ja nukahtamaan, osa tarvitsee vanhemman apua siihen, osalla on toki nälkäkin. 5-6h unipätkä yöllä on vauvalle koko yön nukkuminen. Ehkä jollain tavalla ollaan vieraannuttu siitä, että vauvat ovat vauvoja, eikä niiden vielä tarvitse nukkua kokoyötä, ei edes maagisena 6kk ikäisenä.

 

["böö"]

Huomaatko, tässä ketjussa ei tapella, vaan käydään sivistyneesti läpi mikä Suomessa menee pieleen kun imetystilastot naapurimaissa ovat aivan eri lukemissa. Ja mietitään, mistä tätä voitaisiin lähteä purkamaan, jotta saavutettaisiin toivottuja tuloksia ja ennen kaikkea ajettaisiin tuoreiden vanhempien ja vastasyntyneen parasta.

No jauhatte kuitenkin samaa vanhaa asiaa. Luuletteko keksivänne jonkun hienon jutun millä jotkut saataisiin imettämään?Keksikää sit samalla et milläs imetät ku sitä maitoo ei vaan tuu.

 

["mörkkis"]

Näitä kun lukee ja sitten sitä Jenkkiäidin ketjua (jolla lastenhoitaja) niin vähän ristiriitaiselta kyllä kuulostaa.. pitäisi olla toisaalta äitinä koko ajan lasten kanssa, mutta sitten ei kuitenkaan voi täysimettää, kun pitää päästä välillä baanalle/omalle ajalle? Outoa.

 

["vieras"]

Mä tunnen 6 äitiä jotka ei ole imettäneet. Yksi ei halunnut imettää, kahdella oli lääkitys jonka aiksna ei saanut imettää, kahdella oli stressaava elämäntilanne (toisella maitoa ei tullut ja toisella maidontulo loppui kun vauva oli 2kk) ja yksi oli niin nuori, ettei elimistö silloin tuottanut maitoa (ihan lääkärikin totesi että iästä johtui, oli 15-vuotias, myöhemmin 2-kymppisenä kyllä imetti).

Itsellä on lääkitys minkä aikana ei vanhan tiedon mukaan saa imettää, mutta pitkän jankkaamisen jälkeen sain luvan (lääke on uudelleen tutkittu ja todettu suht turvalliseksi).

 

["Horuksen silmä"]

Mutu-tuntumalla saanen väittää että suomalaisäidit eivät imetä koska
A) heillä on liian huono itsetunto imetyksen suhteen. Imetys tuntuu luonnistuvan kotona kun kukaan ei näe, mutta rohkeus imettää vauva myös kodin ulkopuolella tuntuu monelta puuttuvan. Pelätään ympäristön nihkeää suhtautumista.
B) mammoilla on kamala kiire päästä vauvastaan eroon, laittaa vauva mahdollisimman pian mummon hoiviin että pääsee itse "tuulettumaan". Pulloruokinta havaitaan tässä yhteydessä helpommaksi.
C) Mammat eivät halua luopua tupakoinnista, joten imetyksen voi unohtaa.
D) Imetys ei aluksi onnistu, joten luovutaan siitä suosiolla.
E) Pelätään rintojen rupsahtavan
F ) Koetaan tiheät imetysväliyt liian stressaavina, pulloruokinnalla saa imetysvälejä pidennettyä.

Ja vasta vähemmistönä on äidit joilla imetys hyytyy koska maitoa ei vaan tule.

 

[kookosta]

Mua mietityttää kuinka tilastot laaditaan.
Meillä ei tiukasti ajatellan ole kumpaakaan lasta täysimetetty käytännössä ollenkaan. Esikoisen kanssa oman jaksamisen takia (kivulias imettäminen) annoin välillä pullosta ja tämä imetys ei tietenkään mene täysimetyksen piikkiin. Kuopus taas oli ensimmäiset päivät lastenosastolla missä luonnollisesti sai pullosta (tosin luovutettua äidinmaitoa tai minun pumppaamaani) ja sen jälkeen kun pääsi vierihoitoon ja kotiin ei pullos hyväksynyt olenkaan.
Eli meillä lapset kuuluu siihen 99% ryhmään joita ei olla täysimetetty 6kk saakka (vaikka kuopusta imetinkin 6kk saakka).

Itse sain kyllä hyvääkin imetys neuvontaa sairaalassa, tosin muutoma mätä hoitaja omalle kohdalle sattui. onneksi ne mukavat korjasi tilanteen.
Tosin itse toivoisin sairaaloissa kätilöille enemän aikaa paneutua vastasynnyttäneisiin äiteihin ja ihan ajan kanssa opastaa imetyksessä ja vaikka näyttäisi että homma sujuu, niin olisi mukava jos silti ehdittäisi olla tukena. Sairaala aikanakin saattaa tulla yllättäviä tilanteita imettämisen kanssa vastaan, esim kun maito ensimmäisen kerran kunnolla nousee ja rinnat on pinkeänä maidosta.
Toivoisin myös että uudelleen synnyttäjä kuuluisi automaattisesti opastettavien ryhmään. Omalla kohdalla ainakin kuopuksen kanssa imetyksen aloittaminen oli taas ihan uusi juttu.

 

["vieras"]

Minua on jokaisen lapsen kohdalla painostettu viimeistään 5kk aloittamaan kiinteät, neuvolan toimesta. Kaverit pitävät kummallisena, että täysimetin siitä huolimatta kahta lastani 6kk, sillä heitä kannustettiin aloittamaan soseita jo 3-4kk. Toivoisin enemmän imetysmyönteisyyttä neuvolaan.

 

["Vieras"]

Olisin itse mieluusti imettänyt, mutta maito ei noussut sairaalassa kunnolla ja vauvan paino tipahti. (Tosin tyttö oli syntyissään yli nelikiloinen.) Alkoivat painostaa sitten pulloruokkimaan. Siitähän se kierre sitten alkoikin, ja maidon tulo lopahti kokonaan. Aluksi harmitti kyllä aika lailla ja tunsin itseni ihan kelvottomaksi äidiksi, jopa hormonihuuruissani itkeskelin asian takia... No, onpahan vauva näkynyt kasvavan korvikkeellakin, vaikka imettämistä ajatellessa tuntuu edelleen hieman haikealta.

 

["äiti"]

Minusta tuntuu että imetyksestä keskusteltaessa herkästi kaikilla,etenkin ei-imettäneillä tulee kynnet esille. Tuntuu että mitään ei voi sanoa imetyksestä, ei vinkkejä sen onnistumiseen tms ettei siitä otettaisi itseensä. Ja kumman paljon aina tuntuu olevan niitä äitejä, joilla "ei maito vaan noussut". Miten se on mahdollista?

Minun lapseni oli teholla 2 viikkoa syntymänsä jälkeen, yhteensä 2kk sairaalassa ennen kotiin pääsyä. Alkuun sai maitoa nenämahaletkuun,ja joskus n. 3 viikon kuluttua sain ensimmäisen kerran vähän kokeilla imetystä. Vauvan sain syliin 1.kerran hänen ollessaan viikon ikäinen. Koko lapsen sairaalassaolon ajan lypsin maitoa,heräsin yöllä pari kertaa lypsämään ja nyt vastikään lopetin imetyksen,lapsen ollessa nyt 1v9kk.
Että myös näin voi käydä,mahdottomalta kuulostavasti tilanteesta huolimatta imetys onnistui hyvin.

 

[Imettäjä]

[QUOTE="Helmi";23858380]Mitäh?! Vaan 1 % täysimettää 6 kk ikään asti? Mä oon sitten tosi harvinaisuus.[/QUOTE]

Huh huh, olipa hurjan pieni luku! Mä kyllä täysimetin myös puolivuotiaaksi molemmat, ja jatkoin imetystä vielä muun ruoan ohella. Ei ollut mitään "suorittamista", vaan se tapahtui luonnollisesti.

 

["vieras"]

minusta jokaisen pitäisi voida valita, imettääkö vai ei. tietysti niitäkin tapauksia missä imetys ei ole onnistunut, syystä tai toisesta. silloin kuulostaa ikävältä, jos ei-imettäneitä jotenkin syyllistytetään. ihmisethän ovat erilaisia.

 

[Orion-]

Synnäriltä jo lähtee semmone äidinvaistojen lyttääminen imetyksenkin suhteen. Tarjotaan lisämaitoa liian herkästi, syöttöpunnituksia ym. Ja kaiken ylöskirjaaminen. Ainaki ite koin sen vähä silleen. Jatkuva punnitseminen lisää stressiä ja epäluottamusta siitä riittääkö se maito. No yleensähän se riittää, ja niin riitti meilläki, koitin siitä sanoaki ku tiesin (luotin omiin äidinvaistoihi ja havaintoihini) että ne muutamatki tipat riittää (ja en antanu antaa lisämaitoa). Vauva ei ollu yhtään nälkäsen olonen, ja normaalisti sitte maito nousiki pian. Ja jo viikon iässä syntymäpaino oli ylitetty parilla sadalla grammalla.

Mun äiti on joutunu alottaan lisäruokaa n. 3kk iässä jokaiselle. En ihmettele, jos hän ei oo uskonu että nälkä voi olla taas tunnin päästä. Kuten mulle sanoi kerran ku olin tunti sitte syöttäny (ja välissä vauva puklas isot puklut) ja vauva halus syödä taas, sanoi että eihän sillä nyt vielä voi nälkä olla. No oli.

 

[zenn]

On todella tärkeää, että sairaala- ja neuvolahenkilökunta tukevat imetyksessä ja antaisivat tietoa ja opastusta enemmän.

Suurin osa minun imetysneuvoista oli lähipiirin keski-ikäisten mammojen painostusta lisämaitoon ja kiinteisiin, jatkuvaa ihmettelyä riittääkö maito, pottua olisi heti 2kk iässä saanut (pitänyt) antaa, alle 3 tunnin välein lapsella ei voi olla nälkä jne. Onneksi en usko kaikkea, enkä ole niin vaikutuksille altis lapsukainenkaan.