Katsoin tuota kuopusta

[haikeus, ihanuus]

Tänään, kun käveli vieressäni, kädet taskussa, lippis väärinpäin päässä ja huomasin , että siitähän on tullut vaivihkaa ihan "oikea pikkupoika"...vastahan se tutisevin jaloin piti kiinni pöydästä ja kampesi seisomaan. Nyt sen kanssa voi jo jutellakin ties mistä...

Tuntuu, että tämän kolmannen lapsen kohdalla aika rientää kaikkein nopeimmin..

 

["aloittaja"]

Tänään, kun käveli vieressäni, kädet taskussa, lippis väärinpäin päässä ja huomasin , että siitähän on tullut vaivihkaa ihan "oikea pikkupoika"...vastahan se tutisevin jaloin piti kiinni pöydästä ja kampesi seisomaan. Nyt sen kanssa voi jo jutellakin ties mistä...

Tuntuu, että tämän kolmannen lapsen kohdalla aika rientää kaikkein nopeimmin..

Niin, ja ikää hällä 2v

 

["äitix3"]

Totta! Oisko niin, että mitä enemmän lapsia, sitä enemmän ne menee siinä sivussa Itse olen vain nauttinut kolmannesta. En ole kiirehtinyt minnekään tai katsonut mitään kehityskäyriä. En ole edes verrannut isoihin sisaruksiinsa.. Ja yht´äkkiä sitä huomaa, että pirulainen. Tää penska on jo iso!

 

[Ultramariini]

:heart::'( vähän samankaltaisissa ajatuksissa tänään. Katselin kuopusta, joka juosta kirmasi edessäni kun kävelimme kotiin. Tuo tuollainen ison,pienen tytön hilpeä hyppely aina joskus kirvoittaa haikeita ajatuksia. Vielä hidastaa askeltaan välillä tyttö, ottaa kädestä, hihkuu ja hersyy. Mutta pian kulkee jo kauemmaksi, loittonee kotiympyröistä. .. kohta käy vaan tuulispäänä kääntymässä niin kuin esikoinen, joka mennä viilettää kavreineen. Tai keskimmäinen, joka myös löysää napanuoraansa.. ja näinhän sen kuuluu ollakin. Mutta vastahan nuo olivat vauvoja kaikki. Ja nyt se vauvoista viimeisinkin on pian koulutiensä aloittava. Haikeaksi vetää..