Kauanko olisi sinusta soveliasta tuntea kumppani ennen kihloja/häitä/lapsia?

[olenhan minäkin]

Taustoja vähän:
Minulla on ennestään taapero-ikäinen lapsi, jonka isän kanssa seurustelimme pitkään ennen kuin pitkien vaikeuksien kautta saimme tämän lapsukaisen.
Selväksi kuitenkin kävi, että jo alkuunsa olin hyvin yksin vastuussa lapsesta eikä isä olisikaan ollut vielä valmis "menettämään nuoruuttaan" vaan halusi eron.
Nykyisin olen lapsen isän kanssa kaveriväleissä ja lapsi näkee säännöllisesti isäänsä.
Tästä erosta on kulunut nyt aikaa 2 vuotta.
Kahden vuoden aikana minulla oli yksi suhde mieheen joka olisi halunnut minun kanssani "kaiken"..perheen, yhteisen kodin, yhteisen elämän.. ja minä en ollut halukas, enkä nähnyt suhteellamme tulevaisuutta, ja se jäikin siihen.

Minulla on nyt mies, sellainen mies jota olen kunnioittanut tuntemisestamme lähtien, jonka tapa elää on samanlainen kuin minun, jonka arvot elämässä kohtaavat omieni kanssa..ehdimme tuntea ystävinä yli vuoden ajan, viettää aikaa keskenämme kumpikin tahollamme toisiamme katsellen ja hitaasti tutustuen. Meillä on ollut tiivis suhde nyt joitakin kuukausia, ja meistä kummastakin tuntuu että olemme löytäneet sen mitä olemme etsineet ja vain kuvitelleet olevan olemassa. Lapseni on hyväksynyt miehen täysin osaksi elämäämme, ja mieheni on aivan mahtava lapseni kanssa. Olen hyvin varma siitä, että meillä on edessä pitkä yhteinen tulevaisuus.
Olemme suunnitelleet muuttavamme yhteen, käytännön syistä johtuen vasta myöhemmin tänä vuonna. Olemme puhuneet kihlauksesta, ja olemme keskustelleet meistä perheenä ja perheenlisäyksen ajankohdasta. Minä haluaisin "heittäytyä" elämään, heittäytyä meidän yhteiseen elämäämme......ja ainoa asia mitä minä mietin, on mitä mieltä muut ovat? Läheisemme tietävät kyllä suunnitelmistamme ja ovat erittäin onnellisia meidän puolestamme.

milloin sinun mielestäsi on sopivaa "sitoutua" ?

 

[miranenn]

Miun mielestä ei oo mitään "sopivaa" aikaa. Kun näyttää ja tuntuu siltä että nyt mennään, niin sitten mennään eikä meinata.

Itse seurustelin kuusi vuotta yhden miehen kanssa, ja siitä ei loppujen lopuksi tullutkaan mitään. Nykyisen miehen tavattuani, muutimme yhteen muutaman kuukauden päästä, kihlat melkein heti siihen samaan syssyyn ja vuoden päästä tapaamisesta naimisiin. Ja olen onnellisempi kuin ikinä.

Jos aina jää odottamaan "sitä sopivaa hetkeä", se ei tule koskaan. Aina on jotain joka saattaisi hannittaa vastaan. Ei ole töitä, ei tarpeeksi rahaa, on liian aikaista yms. Elämä on lyhyt. Nautitaan siitä eikä pohdita mitä muut on mieltä

Kaikkea hyvää teille!

 

[olenhan minäkin]

miranenn: kiitos sanoistasi :heart: kun nimenomaan nyt tuntuu olevan sopiva hetki kaikelle, paitsi yhteenmuutto tapahtuu väkisin vasta alkutalvesta tai tuossa syksyllä, mutta sekin on jo hyvin suunniteltu eli puoliksi tehty varmoja tässä ollaan, monellakin tasolla.. elämä tosiaan on lyhyt, ja niitä on jokaisella vain yksi. :heart:
kauanko te olette olleet nyt yhdessä/naimisissa?

muita kokemuksia?

 

[miranenn]

Vuosi tulee naimiintunutta elämää täyteen ensi kuussa. Ja kaksi vuotta tätä yhdessä nyhväämistä

 

["Suurperheellinen"]

Jos tuntuu että nyt on sopiva hetki niin antakaa mennä vaan.ite seurustelin aikanaan vain 3kk kun mrentiin kihloihin,naimisiin vuosi "ekoista treffeistä" ja esikoista aloimme yrittää n 6kk tapaamisestamme.
Tänä kesänä on meidän 13v hääpäivä eli ei se pikainen sitoutuminen aina eroa tarkoita

 

[astrolabe]

Ei ole aikarajoja. Aiemmin parit eivät tunteneet kauaa ennen häitä, eivätkä todellakaan asuneet ennen naimisiinmenoa yhdessä ja liitot kestivät. Ennemmin katsoisin sitä asennetta, millä sitoudutaan kuin aikataulua, jolla sitoudutaan.

 

[lucifer]

itse tunsin mieheni kanssa 4kk ennen kihloja ja elettiin ensimmäinen vuosi reilun 100km päässä toisistamme, nähtiin vain viikonlopuisin. eli ei kai siihen mitään sääntöä ole.

ja suunniteltua esikoista aloin odottamaan 5kk päästä ensi tapaamisesta. no, naimisiin mentiin vasta 5v yhdessäolon jälkeen ja kaksi lastakin jo oli.

 

["vieras"]

Kaverini tunsi miehensä 2 viikkoa, kun pamauttivat ensitapaamisella kihloihin (tutustuivat netissä ). Vuosi ensitapaamisen jälkeen syntyi lapsi, naimisiin menivät hieman ennen lapsen syntymää.

Että eipä tuo ap:n tahti kovin pahalta vaikuta. Itse kyllä kohottelin hieman kulmakarvojani, samoin muut kun kaveri julkaisi uutisen. Mutta mitäs ne muiden mielipiteet pitäisi kehenkään vaikuttaa.

 

[Noh,niin]

Me tapasimme heinäkuussa, muutimme yhteen syyskuussa ja naimisiin mentiin lokakuussa. Lapsiaki olisi saanut tulla heti, mutta luonto päätti toisin. Nyt 6vuotta yhdessäeloa, 1,5v lapsi ja meillä on hyvä elämä ja kivaa yhdessä. Joskus ku tulee puhetta näistä ni ihmiset hämmästelee tietty, mut sanon aina, että mä vaan tiesin. En tuntenut rakastani silloin tietenkään, mutta tiesin, että meillä on pitkä yhteinen taival. Tunsin hänet mun sydämessä.

 

["mami"]

Me seurusteltiin 4 vuotta ennen kihloja ja kaikki alle tämän olisi ollut meille aivan liian nopeasti. Itse olin 16v kun aloitettiin seurustelemaan, mies vanhempi. Nyt ollaan naimisissa ja meillä on yksi 1,5vuotias lapsi. Yhteisiä vuosia takana 6.

"Kaverini tunsi miehensä 2 viikkoa, kun pamauttivat ensitapaamisella kihloihin (tutustuivat netissä ). Vuosi ensitapaamisen jälkeen syntyi lapsi, naimisiin menivät hieman ennen lapsen syntymää." Meillä kanssa yksi tälläinen tapaus suvussa, mielestäni aivan liian nopea tempo. Tuntuu, että he pistivät hynttyyt yhteen näin nopeasti vain sen takia, että molemmat halusivat nytjustheti lapsia ja ikää oli jo lähemmäs 30.

 

[Wolt]

Se on yksilöllistä. Jotkut voi olla vaikka 20vuotta "kihloissa" ja sitten mennä naimisiin ja sekään ei välttämättä sovi ja voi tulla jopa ero tai sitten ei.
Joillekkin se muutama vuos ja jotkut menee heti naimisiin vaan tietämällä et toi on se mun loppuelämän juttu.

(kuten meillä mentiin kihloihin 2pv tuntemisesta, 2kk9pv tuntemisesta niin mentiin naimisiin ja ens kuussa tulee täyteen 12vuotta naimisissa oloa ja yks poika löytyy niin ja ite olin silloin 18 ja mies 21v ja poika on nykyään 11v eli 10kk naimisiin menosta poika synty )

 

["Jeba"]

Me olimme olleet 6kk yhdessä kun muutimme yhteen ja kihlauduimme Nyt takana yhteiseloa jo 4 vuotta ja on perheenlisäystäkin siunaantunut ja asuntolainat otettu Häitä vielä tässä odottelen mutta enköhän mie tuon ukon retaleen saa miut vihillekin viemaan vielä

 

[Anatolia]

Sitten kun siltä tuntuu.

Eipä tuntemisen ja seurustelun pituus mitään sinänsä takaa. Kovin paljon tulee avioeroja myös sellaisille pareille, jotka on olleet yhdessä 10 v, 15 v tms ennen naimisiinmenoa (ja kenties lasta). Sitä olen aika ajoin hämmästellyt, mutta kai siinä on taustalla se, että yritetään elvyttää jo kuolemaisillaan olevaa suhdetta pamauttamalla naimisiin, ja sehän ei loppupeleissä mitään muuta.

Mä sanoin tahdon oltuani 9 kk mieheni kanssa yhdessä. Siis silloin joskus toukokuussa 2001. Yhteen me muutettiin jo parin viikon yhdessäolon jälkeen, ja kihloihin mentiin muutaman kk:n päästä siitä, naimisiinkin oltaisiin menty jo aikaisemmin mutta käytännön syyt vei aikaa (ts. hetkellisesti kahdessa eri maassa oleminen, paperisota kun kaksi eri maan kansalaista avioituu, papereiden kääntäminen suomesta miehen kotikielelle, mun sukulaisten saaminen paikan päälle häihin, jne). Jos meille tulee ero joskus, niin sillä tuskin on enää väliä, että mentiin "liian nopeasti" naimisiin, kun avioliitto kesti kuitenkin 10 v, 15 v, tms...

Sitä mieltä kuitenkin olen, että jos on jo eroja taustalla, ja lapsia on kuvioissa & he ovat ne erot joutuneet myös läpi käymään, niin jossain vaiheessa pitäisi ymmärtää höllätä kaasujalkaa, jos kohdalle osuu taas uusi ihminen jonka kanssa haluaa elämänsä jakaa. Tosin sillä ei lasten kannalta ole mitään eroa, onko se uusi ihminen joka tulee & pian taas häipyy vanhemman aviopuoliso vaiko vain avopuoliso.

 

["nappi"]

Jokainen tyylillään Mitä sitä ajattelemaan mitä mieltä muut on, teidän elämästännehän tässä on kyse. Onnea matkaan

Minä olin 16 v, kun tapasin mieheni. 18v olin kun mentiin kihloihin. Esikoisemme syntyi,kun olimme olleet yhdessä 7 vuotta. Mutta me olimmekin nuoria,kun tapasimme ja emme halunneet heti heittäytyä lapsiperheeksi Nyt olemme olleet yhdessä 23 vuotta, kolme lasta ja nyt natisee liitto... saa nähdä kuinka meidän käy..

 

["vieras"]

Ei ole aikarajoja. Aiemmin parit eivät tunteneet kauaa ennen häitä, eivätkä todellakaan asuneet ennen naimisiinmenoa yhdessä ja liitot kestivät. Ennemmin katsoisin sitä asennetta, millä sitoudutaan kuin aikataulua, jolla sitoudutaan.

Ja tämähän ei tarkoita sitä, että ennen olisi asiat ollut paremmin ja ihmiset onnellisempia vaan että erota ei saanut vaikka olisi kuinka onneton liitto.

 

[miata]

Meillä taisi mennä ensitapaamisesta 2 viikkoa kun mies jäi luokseni ja sen jälkeen hän ei kotonaan enää ollutkaan. Tosin meni suunnilleen 6kk ennen kuin muutettiin ihan virallisesti yhteen.

Kihloihin mentiin 1kk tapaamisesta ja naimisiin 1v10kk päästä. Tyttö syntyi 1kk häiden jälkeen. Nyt ollaan oltu melkein 4,5v porukassa ja toinen lapsi syntyy elokuussa.

Tuntuu, että kaikki on mennyt juuri niin kuin kuuluukin ja ollaan pääpiirteittäin oikein tyytyväisiä elämäämme

 

["aamuvirkku"]

no mitäs helvettiä se kellekään muulle kuuluu, millä tahdilla asiat teet? siinähän päivittelevät. eikös se ole vain teidän asianne, itse tiedätte olevanne onnellisia omiin valintoihinne

me kerettiin seurustella 9kk:tta - muutettiin yhteen ja tästä + puoli vuotta, niin raskauduin. oltiin oltu siis pari vuotta yhdessä, kun mentiin kihloihin juuri ennen pojan syntymää. avioitua ajateltiin tulevana talvena, kun ollaan vajaat 4 vuotta seurusteltu.

 

[olenhan minäkin]

hei minä kiitän vastauksistanne.
Näin minäkin sen olen ajatellut, ettei se yhdessäolon pituus voi mitään taata ennen suurempia päätöksiä yms.. Aiemmassa suhteessani edettiin hitaalla kaavalla ja kaiken piti olla varmaa,
vaikkakaan ei kukkasilla tanssimista.. minä vaan ajattelen paljon niin, että se mihin ei "rakastamisen tunne" riitä, niin siinä kohtaa pitää "tahtoa" löytyä.
Tästä mä olen vain hyvin hyvin varma, siitä että vierelläni on ihminen jonka kanssa minun kuuluu viettää elämäni, mennään sitten mihin suuntaan tahansa.


astrolabe ja data: teille suuret onnittelut toistenne löytämisestä, lueskelin teidän menneen naimisiin :heart:

 

["jaa"]

Oma mielipiteeni nyt vähän poikkeaa. Olen nähnyt lähipiirissä paljon eroja nimenomaan lyhyen tuntemisen jälkeen, joten se varmaan vaikuttaa. Nykyisin, jos joku ilmoittaa menevänsä naimisiin ja on tunnettu alle vuosi, niin tulee sellainen olo, että "jaaha, katotaas miten käy". Toisekseen yksi tuttu sanoi, että hänelle tulee noista kiirehtijöistä sellainen olo, että on kiire nimenomaan päästä naimisiin, eikä niinkään elää sen toisen kanssa. Miksi naimisiin on niin kiire, kun se ei arkea muuta kuitenkaan. Kyllähän se joillakin toimii, mutta toimisihan se samalla lailla ilman kiirettäkin. Sitä paitsi "vanhaan" suhteeseen saa vähän uutta, kun täräyttää naimisiin 10 vuoden seurustelun jälkeen, kuten me Ja sen jälkeen on oltu jo toiset kymmenen vuotta yhdessä

 

[jdgo]

Ei oo mitään aikarajoja mutta kihlaus ei ainakaan mulle merkitse mitään, suoraan vaan naimisiin sitten kun tuntuu siltä. Eli jos joku kertoisi menneensä kihloihin niin en koe sitä sitoutumisena.

 

[Äkäinen Hra Majuri]

60v

 

[La Paset]

Me seurusteltiin tiiviisti neljä kuukautta ennen kihlausta, naimisiin mentiin sitten viiden kuukauden kuluttua, kun talo valmistui. Moni piti vauhtia liian nopeana, mutta hyvin on mennyt.

 

["vieras"]

Me alettiin seurustella uutenavuotena ja naimisiin mentiin toukokuun lopulla, silloin siinä kohden oli helluntai, nyt naimisissa kohta 15 v. Tosin täytyy huomauttaa, että tunnettiin jonkun verran ennestään, ( kääk oli entisen miesystäväni tuttu ), yhteisiä lapsia ei ole, minulla yksi poika, juurikin tuon entisen kanssa, mutta kaikki tultiin kuitenkin ihan hyvin toimeen, vaikka olivatkin tuttavia tämä entinen ja nykyinen, tosin en vaihtanutkaan mitenkään lennosta, vaan taisin olla jotakuinkin pari vuotta sinkkuna. Nythän tuo poikakin on jo aikuinen.

 

["Vieras"]

Vastakysymys: Onko suhde sitten epäonnistunut jos kestääkin vain esim. 5-10 vuotta? Omasta mielestäni ei pelkästään yhdessäolovuosien perusteella.

Tietysti lapsille ikävää jos puolisot vaihtuvat tiheästi, mutta suhteen onnistumista ei mielestäni naimisiin menon nopeudella voi ennustaa. Joku voi mennä naimisiin 10 v seurustelun jälkeen, ja erota seuraavana vuonna. Onhan näitäki tapahtunut.