Kauanko teillä on mennyt erosta toipumiseen, ja

[pettynyt]

mitä tunteita siihen liittyy?

Mulla siis aihe varsin ajankohtainen, kuten jotkut ovat saattaneet lukea. Olo on erittäin vaihteleva, ja välillä toivon että mies ottaisi yhteyttä ja lupaisi kuun taivaalta että ottaisin takaisin, välillä taas toivon etten kuulisi hänestä mitään. Järki sanoo että tein oikean ratkaisun, tunne on välillä eri mieltä. Mies on ajatuksissa koko ajan, toisinaan hyvällä, toisinaan pahalla. Tahtoisin että menisi vaikka pari kuukautta nopsaan, niin ehkä silloin olo olisi parempi. Aika parantaa. Ja eroja on mulla ollut ennenkin, raastavampiakin, aikaa ennen lapsia, ja silti niistäkin on selvitty...

Ja ennenkuin joku keksii kysyä: ei, ei ole yhteisiä lapsia, olemme kolmekymppisiä, ja VAIN seurustelimme reilun vuoden... Mutta oltuani yh:na nelisen vuotta löysin tämän miehen, jonka luulin olevan Se Oikea. Kunnes huomasin ettei olekaan. Välittämistä en vaan voi lopettaa kuin seinään.

 

[..]

pohdit muita asioita, sillä siitä selviää.

 

[sib]

aika auttaa. ja se, että sulla on muutakin tekemistä kun istua kotona ja miettiä exääsi.
Ihana kesä on tulossa, nauti siitä!

 

[Viblsp-]

Kirpaisi, kun erohakemuksen postitin, koska tajusin, että lähes 7 vuoden jakso elämässäni on ohitse. Mutta uusi mies oli jo elämässä ennen eropäätöstä, siitä se ero johtuikin, joten pääsin nopeasti ylitse loppujen lopuksi. Lasten takia tulee suru joskus, koska tiedän, että heille erossa oleminen isästä on vaikeaa.

 

[loppuelämä ilmeisesti]

SUhde kesti ensin vuoden,oli kaikin puolin ihanaa.Sitten mies petti ja jätti.
Puoli vuotta oltiin erossa,sen jälkeen taas yhdessä.Ei edelleenkään kuulemma halua minusta mitään,tunnettu kohta kolme vuotta.
Olen varma että olemme toisillemme ne oikeat,eikä kukaan yhteisistä tutuistakaan tajua mitä mies hannaa vastaan kun luonani kuitenkin on joka ikinen päivä.
Tästä suhteesta menee loppuelämä toipumiseen ja on viimeinen suhteeni.
Jatkossa pysyn yksin.