H
HELUNA2
Vieras
LÖYTYYKÖ "KOHTALONTOVEREITA", NEUVOJIA, LOHDUTTAJIA ?
Olen huolissani tyttäreni kohta 1v 3kk hitaasta motorisesta kehityksestä.
Tiedän että jokainen lapsi kehittyy oman yksilölliseen tahtiinsa ja kaikki oppivat aikanaa,MUTTA silti en mahda itselleni &huolelleni mitään.
Tyttäreni oppi peppukiidon 9kk iässä, lähti konttamaan 10 kk(peppukiito jäi) ja samalla aloitti kävelemään tukea pitkin. 11 kk iässä oppi nousemaan tukea vasten seisomaan ja laskeutumaan itse alas. Alle yksivuotiaasta lähtien häntä on "kävelyttänyt" aina hänen halutessaan( en ole asiaa tuputtanut, mutta tykkää siitä).Muutama kuukaus sitten oppi kiipeämääm sohvalle ja muutama vko sitten uskaltautui kiipeämään portaita pitkin ylös asti.Jo muutaman kuukauden on osannut kiipeilytekniikan mutta uskaltautui vain kolmennelle portaalle asti ja sen jälkeen loppui rohkeus ja tuli kipinkapin alas.
Luonteeltaan hän on arka ja varovainen ja tiedän että se osasyy siihen ettei ryntäile päistikkaa minnekään. Tykkää istuä äidin sylissä ja lukea kirjoja ;- ). mikä tosi ihanaa !!!
Tällä hetkellä hän kävelee ihmisen luota toisen luokse(5 askelta ) ja seisoo ilman tukea ainoastaan jos hänet laitan seisomaan keskelle lattia. Tosin seisoo tukevasti kuin tatti!Omaehtoisesti ei päästä käsiä irti tuesta kuin vahingossa.
Kuinhan kauan tätä jatkuu-koska lähtee ihan itse kävelemään???
Kävelytän häntä tällä hetkellä pitäen toisesta kädestä kiinni.Välillä tuntuu ett on päiviä ettei häntä koko liikkuminen kiinnosta pätkääkään ja yritän parhaani mukaan olla tuputtamatta asiaa. jotenkin sitä vaan takaraivossa ajattelee, ett onko kaikki ok jos näin myöhään lähtee liikkeelle??
tuntuu ett kaikki muut lapset ottavat haparoiden muutaman askeleen ja kaatuilevat vähän väliä mutta opettelevat siitä paikasta kävelemään.Meillä vaan tuntuu kestävän...
Itse olen tähän asti ollut suht huoleton kävelyn suhteen, mutta nyt lähiympäristön utelut ja kyselyt saavat minut hulluksi. Isokokoisena tyttönä ( 83 cm) saamme joka ikinen pvä kuulla "eikös sitä vielä kävellä" uteluja. joo tiedän ettei pitäisi välitää, mutta kun odotan pikkukakkosta parhaillaan niin sitä on oma mielikin suht herkässä tilassa ja vähän väliä tirautan itkut asian johdosta.
Fysioterapeutilla kävimme ennen joulua tsekkaamassa ett kaikki kunnossa-kaikki ok, pikkuisen yliliikkuvat nivelet muttei mitään normaalista poikkeavaa.
Niin oikeastaan kysymykseni on seuraava:tiedän että on ihan normaalia odotella 1.5 vuotiaaksi asti ensimmäisiä askeleita, mutta mitä jos silloinkaan niitä ei näy? Mitä tehdään, odotellaan lisää vai todetaan kehityksen viivästymä? Ja mitä se käytännössä tarkoittaa ?
Tyttäreni on muuten (oletan näin ) kehityksessä ikäistensä tasolla ja tiedän ettei mitään vakavaa voi olla vialla-sanoo kymmenkunta sanaa, ymmärtää yksinkertaisia käskyjä ja kehoituksia, osoittaa kymmeniä esineitä ja asioita sormella kun kysyn, osaa pinsettiotteen, syö auttavasti itse, kokoaan 3-4 palikan torneja, syöttää nukkejaan ja rakastaan tanssai ja lukea kirjoja -ihana pikku tyttö siis ;- )
Etukäteen murehtiminen on turhaa joo tiedetään, mutta hormoonien pehmentämä pääkoppa ei anna rauhaa...
Osaisiko joku neuvoa, kannustaa tai tsempata ?
Tai kertoa vaikka kannustavan tarinan;-).
Suurkiitos jo etukäteen&aurinkoista kevättä
Heluna&pikku pirpana