[QUOTE="vieras";29148747]Täällä taas luusereiden puolisot puolustelevat valintojaan. Ymmärrän täysin aloittajan huolen. Hyvä ystäväni seurusteli nuorempana väkivaltaisen ja sairaalloisen mustasukkaisen miehen kanssa. Näimme tämän, mutta ystäväni ei suostunut uskomaan väkivaltaisuuden ja mustasukkaisuuden olevan miehen luonteenpiirteitä vaan uskoi niiden aina johtuvan jostain tietystä asiasta ja mies oli muuten niin ihana hänen mielestään. Nyt he ovat eronneet, mutta monelta itkulta ja kivulta hän olisi välttynyt, jos olisi suostunut näkemään saman kuin me näimme.
Tähän ikään mennessä on ehtinyt nähdä niin paljon eroja, että tulee väkisinkin mieleen, että moni ero vältettäisiin nimenomaan kiinnittämällä tarkempaa huomiota parin valintaan. On erottu sellaisista syistä, että ei se toinen koskaan muuttunutkaan sellaiseksi kuin itse toivoi, toinen ei koskaan tukenut opiskelua ja työssäkäyntiä ja keski-ikäisenä itketään menetettyjä mahdollisuuksia, toinen oli juuri yhtä poissaoleva isä ja puoliso kuin mitä ulkopuolinen pystyi seurusteluvaiheessa päättelemään, jne.[/QUOTE]
Juuri näin. Täällä on päivittäin etusivu täynnä tilitystä kuinka pieleen elämä on mennyt, ja suurin syy on se, että on luovuttu omasta elämästä, omista haaveista, ystävistä ja päämääristä.
Koulutus on kesken, lapsia on tehty, eletään köyhästi ja valitetaan että mies on muuttunut eikä välitä. Onko se mies muuttunut? Kuulostaa monesti, että sika on ostettu säkissä!
Erilaisuus voi hetken viehättää mutta se ei taatusti ole mikään liima joka pitää suhteen kasassa kun arki ja todellisuus iskee.
