Kaveri tuo aina tapaamisiin mukanaan jonkun lapsistaan - rasittavaa!!! Onko muilla näin?

[arggghis]

Olisi kiva tavata tuttavaani kutsumalla hänet kahville tai käymällä kävelyllä hänen kanssaan. Mutta: kun kutsun hänet käymään, tulee automaattisesti ainahänen kaksivuotiaskin mukaan. Ja tapaaminen menee sitten lapsen merkeissä istuen lattialla leikkimässä jne. Tai jos menemme lenkille, on mukana hänen 8-vuotias, mikä taas ärsyttää minua koska haluaisin jutella "aikuisten" juttuja enkä halua että 8-v on kuuntelemassa.

Olen sanonut, että olisi kiva tavata kahdestaan,. mutta se ei mene perille jostain syystä. Minulla on kaksi lasta ja kaipaan ihan vaain aikuisseuraa välillä. Tuttavalla on täysjärkinen aviomies, joka on kykeneväinen hoitamaan lapsia - en tajua miksi niitä lapsia pitää aina raahata joka paikkaan mukaan...

 

["mamm"]

pakko vastata sittenkin. ehkä hän ei yksinkertaisesti näe asiassa mitään ongelmaa

 

[Einiinvapaa]

Ehkä se täysjärkinen mies oikeasti kieltäytyy pitämästä kaikista lapsista samanaikaisesti huolta? Ja jos pakottaa, kotiintullessa odottaa paniikissa olevat lapset. Näitä miehiä kyllä löytyy.

 

["aapee"]

[QUOTE="mamm";27749942]pakko vastata sittenkin. ehkä hän ei yksinkertaisesti näe asiassa mitään ongelmaa[/QUOTE]

Niin, tajuan sen kyllä Mutta se on johtanut siihen, etten lähde hänen kanssaan lenkille tai kutsu häntä kahville. Koska silloin kun minulla on ns omaa aikaa, haluan viettää sen lapsivapaasti aikuisseurassa. Menen sitten jonkun toisen kaverin kanssa tai kutsun jonkun toisen kaverin.

 

["aapee"]

Ehkä se täysjärkinen mies oikeasti kieltäytyy pitämästä kaikista lapsista samanaikaisesti huolta? Ja jos pakottaa, kotiintullessa odottaa paniikissa olevat lapset. Näitä miehiä kyllä löytyy.

no enemmänkin on varmasti, niin ettei tuttava jätä kaikkia kolme lasta yhtä aikaa miehelleen, koska "ei hän kuitenkaan osaa" tai "mies rasittuu liikaa" tms tuubaa. Sitä se on ollut lasten vauvaiästä alkaen, niitä ei voi vaan jättää miehelle koska niitä pitää imettääkin kolmevuotiaaksi ja vain äiti osaa hoitaa kyllin hyvin jnejne... Ja hänen miehensä on ihan oikeasti täysjärkinen, mukava tyyppi.

 

[Ken guru]

Kyllä minä aion tavata kavereitani ilman lapsia, ja mies kyllä osaa olla vauvankin kanssa kotona kun käyn esim. joulukaupoilla. Ymmärrän kyllä ap:ta.

Yksi kaverini taas on totaali yh, joten hänellä on aina lapsi mukana kun tapaamme, mikä on 100% o.k. Tuollaisessa tapauksessa ymmärrän, muuten en, jos AINA ottaa jonkun lapsen mukaan vaikka ei olisi pakko.

 

[Birgitte]

Ymmärrän täysin. Minulla on ystävä, jolla on monta lasta, enkä saa häntä minnekään ilman jonkun lapsen seuraa, vaikka hänelläkin on täysin kykenevä aviomies. Olen jopa ehdottanut, että oma avopuolisoni ottaisi hänen mukanaan raahaaman lapse(t)n hoiviinsa siksi aikaa, kun käymme kahdestaan, aikuisten kesken, vaikka ravintolassa syömässä ja juttelemassa aikuisten juttuja, mutta ei. Siihen vastaus on vain epämääräistä muminaa, jonka tarkoituksena on kieltäytyä tarjouksesta ilman, että joutuu varsinaisesti sanomaan ei.

Olen tehnyt sen päätelmän, että tämä nainen on yksinkertaisesti ollut niin kauan lasten kanssa kotona, ettei enää osaa olla aikuisten kanssa ilman lasta, johon keskustelun voi kääntää, ettei kävisi ilmi kuinka kauas hän on aikuisten elämästä vierottunut. Se on niin murheellista. Aina jos yritän pitää keskustelun aikuisten asioissa, hän vaivaantuu, eikä oikein tiedä mitä sanoa, mutta auta armias, kun asia kääntyy lapsiin! Johan tulee puhetta!

 

[Einiinvapaa]

[QUOTE="aapee";27749965]no enemmänkin on varmasti, niin ettei tuttava jätä kaikkia kolme lasta yhtä aikaa miehelleen, koska "ei hän kuitenkaan osaa" tai "mies rasittuu liikaa" tms tuubaa. Sitä se on ollut lasten vauvaiästä alkaen, niitä ei voi vaan jättää miehelle koska niitä pitää imettääkin kolmevuotiaaksi ja vain äiti osaa hoitaa kyllin hyvin jnejne... Ja hänen miehensä on ihan oikeasti täysjärkinen, mukava tyyppi.[/QUOTE]

Munkin mies on monen mielestä hyvä tyyppi, esittää ihanneisää feisbuukissa. Silti yksin kaikkien lasten kanssa oleminen ei luonnistu, koska pinna ei pidä. Vauvaikäisiä lapsia hoitaa vain, kun meillä on vieraita.

Sä et siis tosiaan voi tietää, miltä tuntuu, kun lapset voi vaan pakottavan tilanteen edessä jättää isänsä hoiviin ja ulkopuoliset kehuu, kuinka hyvä isä mun mies on.

 

[....]

menis hermot mullakin. Mitäköhän nämä tällaiset äidit sitten tekevät kun kullanmurut lentää pesästä?

 

["aapee"]

Munkin mies on monen mielestä hyvä tyyppi, esittää ihanneisää feisbuukissa. Silti yksin kaikkien lasten kanssa oleminen ei luonnistu, koska pinna ei pidä. Vauvaikäisiä lapsia hoitaa vain, kun meillä on vieraita.

Sä et siis tosiaan voi tietää, miltä tuntuu, kun lapset voi vaan pakottavan tilanteen edessä jättää isänsä hoiviin ja ulkopuoliset kehuu, kuinka hyvä isä mun mies on.

Kyllä minä tiedän ja tunnen tuon tuttavan miehen ja perheen jo 9 vuoden ajalta. Joskus tuttava oli jopa ystävä, mutta nykyään näemme harvoin em ongelman vuoksi. En jaksaisi aina kuunnella juttelua lapsista. Pääni kaipaa välillä muutakin.

 

[Einiinvapaa]

[QUOTE="aapee";27750010]Kyllä minä tiedän ja tunnen tuon tuttavan miehen ja perheen jo 9 vuoden ajalta. Joskus tuttava oli jopa ystävä, mutta nykyään näemme harvoin em ongelman vuoksi. En jaksaisi aina kuunnella juttelua lapsista. Pääni kaipaa välillä muutakin.[/QUOTE]

Kyllä meilläkin on pitkäaikaisia ystäviä, jotka ovat olleet ihan hoomoilasina, kun olen miehen "isyystaidoista" lopulta avautunut.

 

["aapee"]

Kyllä meilläkin on pitkäaikaisia ystäviä, jotka ovat olleet ihan hoomoilasina, kun olen miehen "isyystaidoista" lopulta avautunut.

No edelleen sanon, että se on sinun perheesi ja tuttavani on toinen henkilö kuin sinä. Kyllä hänen miehensä hoitaa heidän lapsiaan, jopa kaikkia kolmea, esimerkiksi koulujen lomapäivinä tai muina satunnaisina vapaina kun kaverilla on töitä. Hyvin pärjää ja on pärjännyt. Tuttavallani on vaan joku ihmeellinen jako, että nainen läsnäollessaan on ainoa oikea hoitaja lapsille, ruuanlaitolle, siivoukselle jne. Mies sitten hoitaa autot, tekniikan ja muut "miehiset" jutut.

 

["vieras"]

Mulla on samasta syystä jäänyt yhden ystävän tapaamisen viime aikoina tosi vähälle. Hänen lapsensa ovat - suoraansanottuna - ihan sairaan rasittavia. Pompottavat äitiä mennen tullen ja määräävät mitä tehdään ja milloin tehdään. Viimeksi kun ystäväni lupasi pitkästä aikaa tulla kylään (lasten kanssa), pari tuntia sovitun ajan jälkeen ystävä ilmoitti, että ovatkin toisessa paikassa kylässä kun tytär halusi välttämättä sinne... Jos mennään yhdessä vaikka kaupungille ja käydään kaupoilla ja syömässä, kaupassa aika kuluu siihen kun lapset kinuaa leluja ja äiti kieltää (ja lopulta silti ostaa) ja viimeksi jätin ruokapaikassa annoksen kesken kun olin hitain syöjä ja lapsi oli jo vähän limsaa juotuaan alkanut vinkumaan et lähdetään jo, enkä enää jaksanut kuunnella sitä.

Mä hoidan näitä lapsia silloin tällöin lyhyitä aikoja ja pidän kyllä heistä, mutta äitinsä ei osaa pitää riittävän tiukkaa kuria, minkä takia meno on sellaista kun on. Tiedän että ystäväni on usein ihan väsyksissä tilanteeseen ja varmaan yksi syy siihen että ottaa lapsia mukaan tapaamisiin on se, että yleensä minä kyllästyn jossain vaiheessa ja laitan tenavat järjestykseen (ei ole tapana noin yleensä komennella muiden lapsia, mutta tiedän ettei tämä ystävä pahastu) ja ystävä huokailee voipuneena, että ihanaa kun ne kerrankin tottelee ja on kunnolla. Itse vain en haluaisi että ne omat lapsivapaat hetket meneekin sitten vieraiden lasten kanssa.

Miehensä hoitaa lapsia kyllä paljon, ystävällä on pari aikaavievää harrastusta ja käy säännöllisesti muiden kavereidensa kanssa baareissa ym. Tiedän että heillä on riitaa siitä että miehensä mielestä ystäväni on liikaa poissa (ainakin ilman lapsia), joten varmaan siksi ystävä yleensä ottaa ainakin yhden lapsen tapaamisiimme mukaan.

Nolottaa avautua tällä tavalla "toisten asioista", mutta tulipahan purkauduttua... Mua harmittaa välillä tosi paljon, kun mulla ei nykyisellä paikkakunnalla ole kuin pari ystävää ja uusia on vaikea löytää, niin mielellään pitäisi kiinni mahdollisimman lujaan edes niistä ketä nyt on, mutta kun ei vain jaksa