Kaverin isä kuoli yllättäen, miten muistaisit kaveria?

["lii"]

Vanhan lapsuudenajan (parhaan) ystäväni isä kuoli pari päivää sitten. Olimme kuin paita ja peppu ekat 16 vuotta, oltiin ihan kuin siskokset, mutta sitten elämä vei meidät eri paikkakunnille ja raiteille. Soiteltiin kyllä ja aluksi tavattiinkin enemmän, mutta viimeksi tavattiin muutama vuosi sitten toisen kaverin häissä, viimeisen viiden vuoden aikana emme ole olleet niin paljoa tekemisissä. Kaveri ei voi saada lapsia ja se on ollut hänelle kova pala. Itse olen ollut lähes kokonaan tämän viimeiset viisi vuotta raskaana, lapsia on meille siunaantunut useampia.

Ollaan soiteltu ja aina kerrottu kuulumiset, pari päivää sitten yhtäkkiä ajattelin soittaa hänelle parin kuukauden tauon jälkeen. Hän ei vastannut ja kaveri sitten laittoi tekstiviestin seuraavana päivänä, että isänsä oli aika yllättäen menehtynyt yöllä. Laitoin viestin takaisin, kerroin kuinka pahoillani olen ja sanoin, että muistaa, että voi soittaa minulle milloin vaan, jos kaipaa juttukumppania, ja että he ovat ajatuksissamme. Me ollaan oltu perhetuttuja, oma äitini on ollut kaverin isän lapsuuden kaveri.

Nyt tuli mieleen, että pitäisikö mun tehdä vielä jotain enemmän. Soittaa kaverille? Jotenkin ajattelin, että odotan hänen soittavan minulle, en halua ahdistella, jos vaikka haluaakin olla rauhassa. Entä pitäisikö lähettää kukkasia? Hautajaisiin ajateltiin äitini kanssa lähettää adressi, mutta pitäisikö joku pieni kukkakin sinne lähettää? Miten te toimisitte? Tää asia nyt jotenkin pyörii mun päässä koko ajan, en saa siltä rauhaa ollenkaan.

 

[DuskyLeDoux]

Eikös se adressi ole tapana laitta heti miten? Hautajaisissa niitä sit luetaan.

Et sä oikeen enempää mun mielestä voi tehdä. Olet jo kertonut olevas käytettävissä jos haluaa keskustella.

 

[Mansikkamäki]

Mä lähettäisin kukkakimpun ja suruvalittelukortin ja sit vaan odottaisin jos kaveri haluaa jutella ja soittaa. Ja tietysti hautajaisiin laittaisin adressin.

 

["hmmm"]

Laittaisin heti adressin, parin päivän päästä kysyisin viestillä miten jaksat?

 

["vieras"]

Soita! Suru ja käytännön asioiden hoitaminen imevät ihmisestä mehuja, ei mulla olisi ollut omissa vastaavissa tilanteissa riittävää aloitekykyä alkaa vielä ystäville soitella. Mutta oli ihanaa, että ystävät soittivat mulle.

 

["vieras"]

En haluaisi adressia keneltäkään randomilta!

 

[KiiajaVille]

Lähetä adressi/kortti.
Kukkia voit harkita, mutta niitä ei välttämättä tarvi.

Miehen isä kun kuoli niin ei pahemmin olisi niitä halunnut vastaanottaa, ja niitähän jokapaikasta tungettiin.
Onhan ne kauniita sen hetken, sitten nekin kuolee pois.

 

["vieras"]

Ehdottomasti lähettäisin kotiin surunvalittelukukat ja sitten hautajaisiin adressin.

 

[astrolabe]

Mie tein leivonnaisia, kun AMK-kurssitoverin appiukko kuoli. Vuosia jälkeenpäin leski vielä kiitteli eleestä. Kun ei muuta ruokaa surussa saanut menemään, niin makea leivonnainen, pienikin suupala, auttoi fyysisesti jaksamaan, vaikka henkisesti oli raskasta. Vainajaa en koskaan tavannut ja leskenkin vasta 3 vuotta myöhemmin.

 

["lii"]

Ajattelin tosiaan laittaa kaverille tänään jonkun kortin ja vkonlopun jälkeen kysäistä vaikka viestillä, että miten oikein voi, tarvitseeko apua ym. Ja sitten sen adressin hautajaisiin meidän perheeltä ja mun äitikin sanoi haluavansa siihen mukaan.

Ekat 16 vuotta me nähtiin melkeinpä päivittäin. Oltiin samalla luokallakin ja asuttiin ihan lähekkäin. Ja koulun jälkeen hengailtiin yhdessä, vkonloppuisin oltiin jommalla kummalla yökylässä. Oli samalla laittanut mulle viestin kuolemasta, kun sukulaisille, muille oli ilmoittanut vasta myöhemmin. Vaikka ei olla oltu tekemisissä enää niin paljoa, kuitenkin ollaan eri tavalla läheisiä kuin muiden ystävien kanssa. Jotenkin musta tuntuu, että mun pitäisi jotenkin auttaa häntä enemmän nyt, mutta kun en vaan tiedä oikeaa tapaa.