Kaveripariskunta joka ei vastaa puhelimeen

[Pikkujuttu, tiedetään]

Mietin että miten tulisi reagoida asiaan, vähän laidasta laitaan ollut oma mielipide riippuen päivästä. Eli tilanne että kaveripariskuntamme on useamman kerran sanonut että tulkaa viikonloppu vierailulle heille. No tämmöinen sopiva hetki sitten tuli ja yritimme soitella, 2 viikkoa etukäteen. Pariskunnan mies ei vastaa puheluihin eikä myöskään soita takaisin. Laitoin sitten vaimolle viestiä että olemme yrittäneet ottaa yhteyttä ja hän kirjoittelikin takaisin. Heillä oli hiukan isompi juttu menossa, ja tämän ymmärsin ja lupasi soitella viime viikonloppuna. No ei mitään soittoa tai viestiä tullut vieläkään. En ole itse myöskään enää yrittänyt, koska tunnen itseni hölmöksi ettei kahdella aikuisella ihmiselle ole aikaa lyhyeen puheluun tai viestiä laittaa.

Kyse ei ole siitä että sanovat sori nyt ei käy, vaan siitä että mennään kokonaan mykäksi eikä voida edes vastata tai soittaa takaisin. Mietin vain että miten paljon otan itseeni tästä? Välistä tekee mieli unohtaa koko pariskunta, mutta toisaalta tekisi mieli sanoa että ihan normalia käytöstä olisi vastata edes kun heille soitetaan. En halua että jäävät mielikuvaan että otimme herneet kun heille ei käynyt. Tiedän ei iso juttu, mutta haluaisin käyttäytyä aikuismaisesti vaikka toinen ei sitä teekään.

 

[no jaa]

Jos on isompi juttu menossa, esimerkiksi iso aviokriisi/uskottomuus/lapsi tai toinen vanhemmista sairastunut vakavasti...

Niin kokemuksen äänellä voin sanoa, että kaverien kanssa tekstailu unohtuu aivan täysin. Eikä todella muistu mieleen edes ajatella että mitä ne mahtaa meistä miettiä. Eikä sillä toden sanoakseni ole yhtään mitään väliäkään.

 

["Vieras"]

Ovat jo kertoneet, että heillä on joku isompi juttu menossa. Minä en ainakaan enää sen jälkeen kehtaisi heitä häiritä soitoillani, koska heillä todellankin voi olla meneillään joku iso yksityisasia, josta eivät halua teille kertoa. Mahdollisuuksia on paljon esim. joku sairaus. Eivät ehkä halua vastata, koska joutuisivat keksimään tekosyitä, miksi heille ei voikaan mennä kylään. Se on totta, että voisivat laittaa viestin ja ilmoittaa, että kyläily ei käy, mutta jos asia on joku tosi iso ja vakava, niin ehkä ei vain ole henkisiä resursseja ottaa huomioon teitä ja teidän kanssa joskus aiemmin sovittuja juttuja.

 

[Pikkujuttu, tiedetään]

Siis tiedän mikä tämä "isompi" juttu oli ja ymmärrän osittain että eivät alkuun vastanneet ja sanoin että miettikää rauhassa sopiiko vierailu teille. Ja kaikki meni hyvin tuon jutun kanssa mikä heillä oli, joten en millään ymmärrä miten vaikeaa on vastata yksinkertaiseen asiaan. Olemme lähemmäs 10 viestiä ja puhelua yhteensä sinne päin ottaneet, puheluihin ei vastata eikä soiteta, eikä myöskään viestiä sen jälkeen kun lupasi soitella viikonloppuna. Ja ei ole mitää avio-ongelmia. Ymmärrän että unohtuu, mutta jos toinen on toistuvsti yrittänyt ottaa yhteyttä ja odottaa teiltä vastausta viikonloppu vierailusta, niin silloinkin?

 

[mamacita_]

Siis tiedän mikä tämä "isompi" juttu oli ja ymmärrän osittain että eivät alkuun vastanneet ja sanoin että miettikää rauhassa sopiiko vierailu teille. Ja kaikki meni hyvin tuon jutun kanssa mikä heillä oli, joten en millään ymmärrä miten vaikeaa on vastata yksinkertaiseen asiaan. Olemme lähemmäs 10 viestiä ja puhelua yhteensä sinne päin ottaneet, puheluihin ei vastata eikä soiteta, eikä myöskään viestiä sen jälkeen kun lupasi soitella viikonloppuna. Ja ei ole mitää avio-ongelmia. Ymmärrän että unohtuu, mutta jos toinen on toistuvsti yrittänyt ottaa yhteyttä ja odottaa teiltä vastausta viikonloppu vierailusta, niin silloinkin?

Joskus ei vaan jaksa, muista, ehdi, huvita vastata... Varsinkaan jos sä olet tuollainen kun näistä viesteistä voisi päätellä.

 

["vieras"]

kaverinne eivät osaa sanoa ei, siksi välttelevät.

 

["Dicentra"]

Eräs sukulaiseni ei koskaan vastaa puhelimeen, joten olen ratkaissut asian jättämällä soittamatta! Osaapa tuo itse soittaa mullepäin, jos asiaa on. Kun itselläni on hänelle 'aivan pakollista' asiaa, laitan txt. Siihen reagoi vastaamalla tai soittamalla. Jokaisella omat tapansa, en viitsi ottaa itseeni toisten omituisuuksista.

 

["vieras"]

No älä nyt ainakaan itseesti ota kovin paljoa, asia ei liity teihin millään tavalla joten eikös se suuttuminen ole aika turhaa siinä tapauksessa. Ei auta mitään tai ketään. Anna olla, kyllä he ottavat yhteyttä kun aika on oikea.

 

["Samperi"]

Joskus ei vaan jaksa, muista, ehdi, huvita vastata... Varsinkaan jos sä olet tuollainen kun näistä viesteistä voisi päätellä.

Musta tuollainen käytös on kyllä todella huonoa, etenkin jos kyse on siitä ettei huvita vastata. Ja muistamisesta tai ehtimisestähän tässä ei varmasti ole kyse koska on muistutettu useasti ja aikaakin on kulunut.

Sen verran aikuinen pitää olla että hoitaa asian jollain lailla. Jos ei halua tavata ei pidä alunperinkään kutsua käymään. Tai jos kutsun jälkeen mieli muuttuu pitää olla selkärankaa ilmoittaa että meillä on nyt tämmöinen tilanne että resurssit ei riitäkään, unohdetaanko koko juttu. (Eikä luvata siihen päälle sitten soittaa uudestaan ellei sitä aio tehdä.)

Ryhtiä ihmiset!

 

[mamacita_]

[QUOTE="Samperi";28603422]Musta tuollainen käytös on kyllä todella huonoa, etenkin jos kyse on siitä ettei huvita vastata. Ja muistamisesta tai ehtimisestähän tässä ei varmasti ole kyse koska on muistutettu useasti ja aikaakin on kulunut.

Sen verran aikuinen pitää olla että hoitaa asian jollain lailla. Jos ei halua tavata ei pidä alunperinkään kutsua käymään. Tai jos kutsun jälkeen mieli muuttuu pitää olla selkärankaa ilmoittaa että meillä on nyt tämmöinen tilanne että resurssit ei riitäkään, unohdetaanko koko juttu. (Eikä luvata siihen päälle sitten soittaa uudestaan ellei sitä aio tehdä.)

Ryhtiä ihmiset![/QUOTE]

No mistäs sitä tietää miten se aloittajan mainitsema iso juttu on vaikuttanut pariskuntaan vaikka hyvin oliskin mennyt. Se voi silti olla syynä siihen ettei jaksa tai musita tai ehdi tai huvita..

 

[M32]

Omituista käyttäytymistä tuo viesteillä ja puheluilla pommittaminen. Olisit vain laittanut yhden viestin: "Hei, siitä teidän ihanasta viikonloppuideasta vielä: ilmoittakaa x. kesäkuuta mennessä, onko suunnitelma vielä voimassa, niin sovitaan yksityiskohdista." Sitten pariskunta joko ottaa yhteyttä tai ei ota, ja te ehditte tarvittaessa tehdä muita suunnitelmia.

Jämäkkä viestintä on pirun kiva taito.

 

[Pikkujuttu, tiedetään]

Siis soitettiin jokunen kerta eri päivinä, juuri sen takia että takaisin soitto voi helposti unohtua keltä vain. Jonka jälkeen laitoin viestiä ja siihen vastattiin, pahoiteltiin ettei oltu soiteltu takaisin. Lupasivat soitella, mutta eivät kuitenkaan ole sitä tehneet ja sen jälkeen annettu olla. Se mitä mietin että otanko enää mitenkään yhteyttä vai ilmoitanko asiallisesti että mistä olen loukkaantunut? Minusta olisi asiallista edes ilmoittaa että sori ei kyllä millään sovi, eikä mitään syitä edes tarvita. Vai sitten joskus kun ovat yhteydessä niin nykäisen samanlaisen mykkäkoulun päälle. Mikä on se aikuinen tapa toimia minulta, sitä mietin.

 

[Pikkujuttu, tiedetään]

Joskus ei vaan jaksa, muista, ehdi, huvita vastata... Varsinkaan jos sä olet tuollainen kun näistä viesteistä voisi päätellä.

Sä olet aika hyvä ihmistentuntija kun pystyt mut parista viestistä analysoimaan

 

["Öhöm"]

Aikuinen tapa toimia olisi ensin (viimeinen) soittoyritys, ja sen jälkeen kohteliaan jämäkkä viesti jossa käy ilmi että olisitte halunneet vahvistuksen sopiiko vai ei se vierailu.

 

[Älä ota enää yhteyttä]

Se mitä mietin että otanko enää mitenkään yhteyttä vai ilmoitanko asiallisesti että mistä olen loukkaantunut?

Sinunko mielestäsi "epäloukkaantunut" ihminen vielä jatkaisi viesti-/puhelinpommitusta?? Ei, vaan normaali ihminen jättäisi toiset rauhaan, ja odottaisi että he itse ottavat yhteyttä jos vielä haluavat. Se, että lopetat viestintäyritykset ei ole mitään loukkaantumista vaan nimenomaan normaali reagointitapa.

Sinulla ei ole mitään velvollisuutta enää yrittää ottaa yhteyttä tai edes ilmoitella "olen loukkaantunut, joten en enää ota yhteyttä". Loukkaantumisen voit ottaa sitten esille, jos kyseinen pariskunta vielä myöhemmin haluaa pitää yhteyttä. Jos he taas ovat päättäneet etteivät enää halua olla teidän kavereitanne, on aika turhaa purkaa heihin loukkaantumistaan (joka toki on oikeutettua, mutta silti).

 

[Pikkujuttu, tiedetään]

[QUOTE="vieras";28603229]kaverinne eivät osaa sanoa ei, siksi välttelevät.[/QUOTE]

No näin minäkin olen tämän päätellyt, mutta en vain ymmärrä miten vaikeaa aikuisten ihmisten sanoa sori ei käy sen sijaan että vedetään mykkäkoulu päälle. Siis kummasta ihmiset mahdollisesti voivat ottaa itseensä, jos asia tulee omalle kohdalle. Ymmärrän että jos ei seura kelpaa ja harvemmin sitä halutaan suoraan sanoa, mutta ainakin meille ovat mielellään aina tulleet. Me tehtiin jo uudet suunnitelmat viikonlopulle.

 

[mää...]

Kyllähän tuo itseänikin harmittaisi, mutta en silti lähtis pommittamaan viesteillä. Jos parin yhteydenoton jälkeen ei kuulu mitään, en ota enää yhteyttä, odotan että toinen ottaa. Jos ei ota, ei selvästikään ole kiinnostunut, joten turhaa on väkisin tuupata kylään. Yleensä ihmiset ottaa sitten yhteyttä kun on sen aika. Jos te olette jo sitten tehneet uusia suunnitelmia sille viikonlopulle, niin eihän siinä voi kun sopia toinen ajankohta.

 

[Pikkujuttu, tiedetään]

Sinunko mielestäsi "epäloukkaantunut" ihminen vielä jatkaisi viesti-/puhelinpommitusta?? Ei, vaan normaali ihminen jättäisi toiset rauhaan, ja odottaisi että he itse ottavat yhteyttä jos vielä haluavat. Se, että lopetat viestintäyritykset ei ole mitään loukkaantumista vaan nimenomaan normaali reagointitapa.

Sinulla ei ole mitään velvollisuutta enää yrittää ottaa yhteyttä tai edes ilmoitella "olen loukkaantunut, joten en enää ota yhteyttä". Loukkaantumisen voit ottaa sitten esille, jos kyseinen pariskunta vielä myöhemmin haluaa pitää yhteyttä. Jos he taas ovat päättäneet etteivät enää halua olla teidän kavereitanne, on aika turhaa purkaa heihin loukkaantumistaan (joka toki on oikeutettua, mutta silti).

ymmärsin. No ei meille tällaista olla aikaisemmin tehty, joten en tiennyt mitä ajatella. Ja myönnän hiukan harmitti asia, koska oletin että ollaan kavereita ja sen verran edes voidaan vaivautua että edes vastataan.