kaveripulma..

[badass]

tuli taas mieleen kun juttelin äsken 45min yhden parhaimman ystäväni kanssa puhelimessa juhannuksesta ja tuli hirmu polte liittyä siihen seurueeseen missä mun ystävä viettää juhannuksen, mut tiedän et mun mies ei siellä viihdy..

mä olen aina ollu ystävä-ihminen, ystävät on mulle aina tosi tärkeitä koska jos parisuhteen tms vuoksi jättää ystävät taakseen, niin eihän sulla ole ketään jos parisuhde pettää..

nyt kuitenkin mulla on parisuhde joka tuskin pettää, mut en osaa tavallaan asettaa miestä ystävien edelle.

älkää ymmärtäkö kuitenkaan väärin, en vaan taas osaa ilmaista itseäni.. :ashamed:

me ei vaan osata miehen kanssa tehdä kahdestaan mitään eikä meillä oikein ole yhteisiä kavereita. oli kyllä, mut mä en enää viihdy siinä jätkäporukassa, ne on jotenki niin kakaroita :ashamed: eikä mieskään niiden seuraan enää hingu, mut ei oo muutakaan. lähes kaikista pariskunnista jommankumman kaa meistä toinen tulee toimeen ja toisen kaa ei, tai ei siis ole sellasia pariskuntia joiden kanssa jaksais / vois istua iltaa.

mä vietin vappuakin mun toisen hyvän ystävän kanssa ja mies omien kavereidensa kanssa ja nähtiin sit baarissa. ja tätä on ollu melki koko suhteen ajan, tuntuis tosi tylsältä viettää juhannus kaksin kun poikakin lähtee isälleen.

enkä mä edes vaadi mitään megabileitä et tarvis kauheesti jotain, mut jotenki silti.. äh, ulosanti on taas surkeeta :ashamed:
kunhan vuodatan :snotty:

 

[vieras]

Kun lapsi/lapset kasvaa, niin kuvioihin tulee sellaisia perhetuttuja, joilla on sama elämäntilanne. Asiat muuttuu, ihmiset tasoittuu ja kasvaa, pehmenee ikään kuin. Sitten helpottaa ja asiat sujuu.

 

[badass]

mistä niitä perhetuttuja sit tulee kuvioihin? :ashamed:

 

[vieras]

mistä niitä perhetuttuja sit tulee kuvioihin? :ashamed:

Kun lapset kasvaa, niin lasten harrastuksista. Meillä on tarttunut juuri noin ihania ihmisiä meidän elämään. Yksi perhe jäi ystäväksi esikoisen eskariajalta. Entiset naapurit jäi ystäviksi, koska meillä on suht samanikäiset lapset ja lapset ystävystyi. Eräs perhe tuli tutuksi, kun poika tutustui ekaluokalla tän perheen poikaan ja me aikuiset pakostakin soittelimme ja näimme. Vaikuttivat meidän tyylisiltä, joten kutsuimme heidät kylään ja siitä se lähti.

Eli ehkäpä huomaamatta, vähitellen. Kyllä se siitä. Avoimin mielin vain. =)

 

[badass]

sitä odotellessa