Mulla on enemmän miehiä ystävinä kuin naisia. Kaksi miehistä on pysynyt matkassa tänä vuonna jo 18 vuotta ja kummankin kanssa olen nukkunut samassa sängyssä lukemattomia kertoja ja toisen kanssa jopa reissannut maailmalla parin kuukauden ajan nukkuen autossa ja missä milloinkin.
Mulla oli varsinkin työkaverit ihan ihmeissään vuosia sitten, kun kerroin reissusuunnitelmista tämän toisen kanssa. Eivät millään voineet käsittää miten mun avomies (silloin oltiin pidetty yhtä n. 9 vuotta, nyt jo 12) voi päästää mut matkaan toisen miehen kanssa. Tuntui tosi ärsyttävältä puolustaa sitä, että reissukaveri on mun paras kaveri siitä huolimatta, että sattuu toista sukupuolta olemaan. Olen aivan äärettömän iloinen tuosta reissusta, sellaista tuskin koskaan tulen kokemaan uudestaan, koska näin nykyisenä äitinä moinen olisi aika haastava toteuttaa.
Kyllä me silloin joskus alkuaikoina riideltiin mun miehen kanssa mun kaveripiiriä koskien, kun hänellä ei koskaan ole ollut tyttöjä/naisia ihan kunnon ystävinä, mutta kyllä tuo sitten ymmärsi mikä on asian laita.
Meillä on mun kavereita, hänen kavereita ja yhteisiä kavereita.
Ei mun kaikki miespuoliset kaverit ole tietystikään samasta puusta veistettyjä, en mä joka iikan kanssa esim. samaan sänkyyn menis kahdestaan nukkumaan, mutta ei kai mun tarvitsekaan? Kavereita ovat siitä huolimatta.
Mites te mieskaverikammoiset naiset suhtaudutte sitten bi- tai lesbonaisiin, ovatko hekin terveydelle vaarallisia eikä heidän kanssa voi jäädä hetkeksikään yksin ilman esiliinaa, koska kauheita asioita voi tapahtua??
Se että juuri sinä et ole kohdannut sitä toista sukupuolta olevaa ihmistä josta tulee sinulle oikea ystävä, ei tarkoita sitä etteikö se vielä vaikka voisi tapahtua.
Sattuma on onneksi tuonut minun elämääni heitä!
Ainiin, 31-vuotta on ikää kertynyt joten ihan teini en enää ole kavereineni.
