Käykö kaikki lapsiperheet etelässä ???

["poikia3"]

Niin tuolla Kolmårdenissa olimme viime kesänä ja uskoisin, että runsas 4v ja 7v siitä jotain muistavat.. En titenkään tarkoittanut matkan kohteen vaikuttavan muistamiseen, haloo....
Ennen sitä ei vaan olla katsottu tarpeelliseksi lähteä mihinkään pidemmälle, haluamme myös lastemme muistavan matkoista jotain.

Mulle on kyllä riittänyt, että lapset nauttivat matkoista, ja olen nähnyt lasten nauttivan lämmöstä ja uimisesta - se on riittänyt minulle. Ja kummasti tuo nyt 8 v pyytelee viimeisimpään etelän matkakohteeseen, ja on ollut alle 4-vuotias tuolla reissulla, eli muistaa kyllä jotain reissustaan.

 

[KiviäkinKiinnostaa]

Noh, me käydään, mutta mulla on oma asunto siel "etelässä". Nyt vuokrallla mutta oon ite syntynyt "lomaparatiisiissa" niinku mun kaikki kolme lastakin.

 

["vieras"]

[QUOTE="poikia3";23229055]Musta on hassu ajatus, että jos satsaa lomaan, se olisi jotenkin arjesta pois. Arki on ihanaa, mutta samaan aikaan se on raskasta. Kolmen lapsen harrastukset, kahden koulun käynnin tukeminen jne vetävät kyllä minut aika tyhjiin. Viikonloppuisinkin harrastuksiin kuskaamisia on joka päivä, ja samaan aikaan kun siitä kaikesta nauttii kaipaa huilaustaukoa.

Lomaa voi leväten miettiä myös kotona, tehdä jotain kivaa yhdessä, mutta välillä on kiva nauttia yhteisestä ajasta jossain ihan muualla.[/QUOTE]

Ei kai useimmilla olekaan mistään pois, mutta itse tunnen yhden perheen, jossa koko ajan säästetään ja suunnitellaan seuraavaan lomamatkaan. Reissujen välillä tehdään mahdollisimman paljon töitä että saadaan rahat kasaan, pihistellään ruoassa, vaatteissa ynnä muussa ja tavallaan vain lomalla eletään. Käyvät 7-8 kertaa vuodessa ulkomailla. Tykkään itsekin käydä pari- kolme kertaa vuodessa jossain lomalla (siis ei missään sukulaisten luona vaan oikeasti jossain ihan vain oman perheen kesken), mutta kyllä me eletään myös arkena ja nautitaan siitä yhteisestä ajasta myös silloin.

 

[KaukoK]

Matkuistaisin niin paljon kun voisin (ja kai teenkin niin) lapset tykkää tai kokee omalla laillaan, välillä kritisoi ja välillä ylistää. Jatkuva matkakuume itsellä...

 

[Oisku]

Niin tuolla Kolmårdenissa olimme viime kesänä ja uskoisin, että runsas 4v ja 7v siitä jotain muistavat.. En titenkään tarkoittanut matkan kohteen vaikuttavan muistamiseen, haloo....
Ennen sitä ei vaan olla katsottu tarpeelliseksi lähteä mihinkään pidemmälle, haluamme myös lastemme muistavan matkoista jotain.

No sun tekstistä nyt vaan sai sen kuvan.

Me reissataan sen mukaan mikä meistä vanhemmista olisi kiva ja sitten ympätään mukaan sellasia lasten ehdoilla juttuja. Poika täytti joulukuussa 3 v ja muistaa viime kesäisestä matkasta ja syksyn matkasta myös. Puhuu niistä siis spontaanisti "sillon kun oltiin laivalla" jne. Eli väittäisin että tommonen 2,5 v alkaa jo ihan hyvin muistaa, lähemmäs 3 vuotiaana tuntuu muistavan varsin mainiosti.

Ellette ole ennenkään matkustelleet niin miksi turhaan lasten kanssakaan. Ja toisinpäin, jos on totuttu ennenkin menemään, niin ei lapset sitä niin paljoa rajoita. Oli ne imeväisiä tai ei. Tommosen imeväisen kanssahan matkustus on helppoa kuin heinän teko: vauva reppuun ja menoksi, nukkuu kun nukkuu, sopiva ruokakin kulkee aina mukana. Isomman kanssa onkin enemmän vaivaa.

 

[Katja87]

[QUOTE="poikia3";23229055]Musta on hassu ajatus, että jos satsaa lomaan, se olisi jotenkin arjesta pois. Arki on ihanaa, mutta samaan aikaan se on raskasta. Kolmen lapsen harrastukset, kahden koulun käynnin tukeminen jne vetävät kyllä minut aika tyhjiin. Viikonloppuisinkin harrastuksiin kuskaamisia on joka päivä, ja samaan aikaan kun siitä kaikesta nauttii kaipaa huilaustaukoa.

Lomaa voi leväten miettiä myös kotona, tehdä jotain kivaa yhdessä, mutta välillä on kiva nauttia yhteisestä ajasta jossain ihan muualla.[/QUOTE]

Mun tuttavapiiriin kyllä mahtu niitä jotka laittaa lapset 1-vuotiaana 10h päiviksi hoitoon että vanhemmilla on aikaa tienata.Arkena se elämä on vain töitä,töitä ja töitä....mutta ah,heillä on sitten varaa käydä etelänmatkoilla pari kertaa vuodessa ja kehua kuinka heidän elämä on niin ihanaa kun on aikaa perheelle kaksi viikkoa vuodesta.

Muoks. Tämä on vain ääripää esimerkki. Onneksi tosiaan monilla ei kuitenkaan lomailla arjen ehdoilla.

 

[persvakoonasana]

Me emme ole matkustelleet etelässä perheen kanssa. Lapsi on nyt 3v. ja olemme koko perheen kesken lomailleet Suomen lisäksi kaupunkilomilla Tukholmassa, Pariisissa ja Lontoossa. Tänä keväänä ensimmäisen kerran havahduin siihen, että olisi ollut ihanaa lähetä etelän lomalle. Itse en ole ikinä ollut mikään rantsulomatyyppi, vaan kaupungit ovat aina kiinnostaneet enemmän, mutta ensi keväälle hommaan ihan varmasti lepoloman aurinkoon.

 

[persvakoonasana]

No sun tekstistä nyt vaan sai sen kuvan.

Me reissataan sen mukaan mikä meistä vanhemmista olisi kiva ja sitten ympätään mukaan sellasia lasten ehdoilla juttuja. Poika täytti joulukuussa 3 v ja muistaa viime kesäisestä matkasta ja syksyn matkasta myös. Puhuu niistä siis spontaanisti "sillon kun oltiin laivalla" jne. Eli väittäisin että tommonen 2,5 v alkaa jo ihan hyvin muistaa, lähemmäs 3 vuotiaana tuntuu muistavan varsin mainiosti.

Ellette ole ennenkään matkustelleet niin miksi turhaan lasten kanssakaan. Ja toisinpäin, jos on totuttu ennenkin menemään, niin ei lapset sitä niin paljoa rajoita. Oli ne imeväisiä tai ei. Tommosen imeväisen kanssahan matkustus on helppoa kuin heinän teko: vauva reppuun ja menoksi, nukkuu kun nukkuu, sopiva ruokakin kulkee aina mukana. Isomman kanssa onkin enemmän vaivaa.

Näinpä juuri. Mekin reissaamme ulkomailla siten, mikä meistä itsestämme on kivaa ja mukaan ympätään asioita, joita ei ehkä tehtäisi ilman lasta: Lontoossa juoksentelimme päivittäin puistoissa, Pariisissa kävimme karuselleissa ja Tukholmassa Junibackenissa. Ulkomailla lomailusta voi nauttia myös lapsen kanssa ilman, että valitsisi kohdetta "täysin lapsen ehdoilla".