Käynnistys vauvan ison koon vuoksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja taustalla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

taustalla

Aktiivinen jäsen
19.05.2004
63 720
9
36
Kertokaas te, joilla synnytys on käynnistetty vauvan ison koon vuoksi. Millä viikoilla käynnistys on tehty, onko ollut muita vaikuttavia tekijöitä ( diabetes tms ), onnistuiko käynnistys hyvin vai huonosti ja mikä oli kohdunkaulan kypsyysaste ? Ja missä sairaalassa tehtiin ?Jos vain joku viitsisi vastata , kiitos. Minun kohdalla asia on lääkäreiden harkinnassa, päätös tehdään viikon sisällä jos vauva ei ala itsekseen tulla.
 
mulla tilanne tämä: rv 36+5 ja keskiviikkona olen menossa käynnistykseen. Vauva ei vielä ole mikään yli-iso, mutta lääkärit päättivät jo raskauden alussa, että tämä saatetaan maailmaan pienempänä kuin isoveljensä, esikoisen ja vauvan kasvukäyrät olleet samanlaiset koko raskauden ajan. Esikoisen synnytys (rv 38+3) oli aika kinkkinen, siksi tämä pitäisi synnyttää pienempänä. Paikat ei ole auki, mutta kuulemma pehmentyneet. Käynnistystä koitetaan niillä sytotec-tableteilla (vai miten se nyt kirjotetaankaan..) ja kalvojen puhkaisulla. Saa nähdä miten käy :)
 
Todella nihkeesti alkavat käynnistelemään isoja vauvoja jos ei ole mikään muu syynä kun vauvan koko. Sanoivat mulle moneen otteeseen suoraan sen, ettei vauvan suuri koko oikeastaan riitä käynnistykseen. Kun siitä voi tulla enempi haittaa....se että se ei käynnisty ja joudutaan hätä sektioon tai joudutaan muuten vaan sektioon jne. Toivovat kovasti että vauvat siitä itsestään syntyisi.

Itse olin rv 36+3 koko arviossa ja silloin oli 3700g jo poitsu. Tuli vaan ohjeeksi dietata. Ei ollu diabetesta olin käyny sokeri rasituksessa. Sain uuden ajan rv39+3 ja sanoivat vaan että toivottavasti olisi lähtenyt siihen mennessä syntymään itelleen ja että tulet sillon kontrolliin jos ei ole syntynyt. Ja että ei saisi mennä yli lasketun ajan jne.
No lähdettiin sitten uudetsaan koko arvioon jne...no ultrattiin ja todettiin että saattaa olla hyvinkin jo 4500g, mutta ei sitten edelleenkään puhuttu käynnistämisestä toivoivat vaan että käynnistyisi itse. Mutta mun verenpaineet tai alapaine olikin 130 niin jouduin jäämään osastolle...Olin kaksi päivää tietämättömänä osastolla ja edelleenkään kukaan ei huomioinut vauvan suurta kokoa vaan niitä paineita. Ne ei vaan laskenut vaikka lääkitys aloutettiin ja nostettiinkin sitä.
Lääkärit ei halunneet ottaa vastuuta ja aloittaa synnytystä siirsivät vaan eteen päin toisille vuorossa tuleville lääkäreille. sanoivat jo 3 päivänä siellä että olet vielä ens viikollakin täällä että katotaan sitten käynnistystä. No 3 päivänä sitten tuli vuoroon lääkäri joka sanoi ettei paineet laske jos synnytystä ei käynnistetä joten nyt hän on vuorossa 24h joten tehdäänpä teille lapsi siinä ajassa. Joten käynnistettiin. Lähti käyntiin, mutat ei kuitenkaan tarpeeksi 12 tunninkaan jälkeen...ja lapsi ei ollut laskeutunut yhtään. Joten lääkäri ehdotti sektiota kun kaikki voi vielä hyvin niin jos kuitenkin leikattaisiin....toki suostuin siihen...koska edessä olisi saattanut tulla sitetn komplikaatioita ja hätä sektio joka on paljon riskimpää puuhaa . Kaikki hyvin ja loppu hyvin sain sektiolla terveen ja sion pojan 4455g ja 52cm.
Eli ihan oikeassa ne on että ei se aina käynnistyksellä onnistu ja ihan pelkän koon vuoksi ei haluisi alkaa riskeeraaamaan...pitää olla muitakin syitä esim raskausmyrkytys jne...missä on jo liikaa riskejä jne....niin sitten on pienempi paha käynnistys....

elikkä tällänen tarina mulla. Oli varmaan sekavasti kirjoitettu mutta koita saad joku tolkku siitä.

Voimia sinulle koitokseen )
 
Ei mulla pelkän vauvan ison koon takia harkita käynnistämistä. Edellisessä synnytyksessä oli ongelmaa mun rakenteellisten seikkojen vuoksi, ja toipuminen kesti piiitkään. Sitä mäkin pelkään ettei se sitten käynnistykään vaikka yritetään....Olen kanssa ollut "dieetillä" jos vaikka vauva ei olisi ihan niin suuri.
 
Mulla ei ehditty käynnistään mutta piti. Mun maha oli hirveen kokonen, lapsivettä juuri ja juuri norm rajoissa(liikaa) ja lapsi iso. Käsin palpoiden neuvolatäti sanoi et jos menee yli lasketun ajan voi olla yli 5kg :o . Juoksin 7:ssä ultrassa ja mahaa paineltiin ja mitattiin. Ite sanoin että pelkään ettei mahu ulos ja olin tosi loppu kun kannoin niin isoa vesi- ja lapsisatsia. Oli supistellu kipeesti jo rv 20 asti. Vaikea oli tehä mitään ku kävely ja kaikki sai mahan kipeeks ja kireeks.
Päätettiin et käynnistys 40+5 muistaakseni jolloin oletus tais olla et yli nelikilonen tulis.
Mä menin jo eräs aamu sit sinne et tulin käynnistykseen ja passittivat kotiin ku ruuhkaa ja pyytelivät anteeks. Sanoivat et tuu huomen aamulla taas, aletaan sit käynnistään.
Luonto tekikin tehtävänsä ja alotti ite synnytyksen juuri edellisenä yönä :)
Paikat oli pehmenny ja kohdunkaula hiukan lyhentynyt kun käynnistyspäätös tehtiin.
Käynnistyspäätöksessä luki: äidin exhaustio :D eli äidin uupuminen oli syynä.
Ja mulla ei ollu diabetestä tai muuta erityistä. Vauva kasvoi koska mä ja mies pitkiä ja olin kova vetään tuoremehua :D (sokerilla vauva kasvaa painoa).<br><br>
 
ystävän esikoinen syntyi 4,6kg ja 56cm. Toisen lapsen kohdalla käynnistivät etuajassa heti kun painoarvio oli n 4kg. Mulla esikkotyttö oli 4,4kg ja 51cm, nyt tarkkaillaan kokoa ja käynnistetään ilmeisesti myös vauvan koon mukaan jos tarvii. Paitsi että painoarvio mulla esikosta heitti sen reilut puoli kiloa, eli pienemmäksi luultiin. Eli kyllä sitä tapahtuu ainakin täälläpäin.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.02.2007 klo 22:02 Hay-D kirjoitti:
mulla tilanne tämä: rv 36+5 ja keskiviikkona olen menossa käynnistykseen. Vauva ei vielä ole mikään yli-iso, mutta lääkärit päättivät jo raskauden alussa, että tämä saatetaan maailmaan pienempänä kuin isoveljensä, esikoisen ja vauvan kasvukäyrät olleet samanlaiset koko raskauden ajan. Esikoisen synnytys (rv 38+3) oli aika kinkkinen, siksi tämä pitäisi synnyttää pienempänä. Paikat ei ole auki, mutta kuulemma pehmentyneet. Käynnistystä koitetaan niillä sytotec-tableteilla (vai miten se nyt kirjotetaankaan..) ja kalvojen puhkaisulla. Saa nähdä miten käy :)

höh. tämä on niin väärin. meidän tyttö painoi syntyessään 3940g ja synnytys oli tosi vaikea, ponnistin tunnin ja lopulta imukupilla kun vauvan sydänäänet laski ja minä olin ihan lopussa. tuolloin viikoilla 37 tehtiin mulle synnytystapa arvio ja sanoivat että ei tästä saa nelikiloista tekemälläkään, korkeintaan 3,5kg. no tyttöpäs oli melkein nelikiloinen ja synnytys aivan järkyttävä kokemus. nyt olen viikoilla 27 ja olen käynyt pelkopolilla edellisen synnytyksen vuoksi ja kertonut myös että pelkään vauva olevan iso, etten yksinkertaisesti saa sitä mahtumaan ulos, mahakin on nyt tässä raskaudessa paljon isompi. kukaan ei ole neuvolassa, ei pelkopolilla ei missään huomioinut tuota seikkaa että vauva saattaa ja onkin todennäköisesti isompi kuin siskonsa. muutenki synnytys pelottaa niin sekin vielä että tämä vauva olisi isompi ja vielä hankalampi synnyttää.

niin siis hyvä juttu sun kohdalla että ovat huomioineet vauvan koon ja käynnistyksen automaattisesti, olisipa täälläkin yhtä huomioivaa porukkaa.
 
Mulla rv 41+1 ultra antoi painoarvioksi 4750 g tokan lapsen kohdalla. Sektioaika annettiin seuraavalle päivälle, koska paikat oli ihan epäkypät, ei lupaillut, supistellut eikä mitään..

Ekan lapsen kohdalla oli tosin päädytty kiireelliseen sektioon sydänäänien heikkenemisen takia.

Eka oli siis 4365 g ja toka 4388g.
 
Mulla käynnistettiin esikko rv 38+1 ison koon takia. Ei raskausdiabetestä , mutta muuten mulla ylipainoa reippaasti. Cytotec-tabletteja emättimeen ja synnystys käynnistyi vajaa vuorokausi aloituksen jälkeen. Synnytys oli pitkä ja raskas. Kokonaiskesto noin 17 h, josta ponnistusta 2,5 h. Lopulta poika syntyi imukupin avustuksella, kun mulla oli voimat ihan loppu. Poitsu 3,8 kg/51 cm. Kolmen pisteen vauva, mutta jo 5 minuutin kuluttua kahdeksan pistettä. Nyt hyvin vilkas parivuotias...
Pikkusisko syntyi 1v 3kk myöhemmin 'oma-aloitteisesti' , koko 3,5kg/´52,5 cm. Synnytys noin 10 h, ponnistus 30 min.
 

Yhteistyössä