kerronko kumppanille että petin häntä? vai vaikenenko asiasta ja vien sen hautaan asti :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
tuo hymynaama ei tuonne kuulu, taisin vahingossa painaa :/

Sulkumerkistä tulee toi silmänisku-hymiö, jos ei paina välilyöntiä tekstin ja sulkumerkin väliin. Huomannu kans monesti ton naaman väärässä paikassa. :wave:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Henrietta:
itselläni ei ainakaan omatunto antaisi rauhaa jos en kertoisi,en pystyisi ikinä elämään niinkuin ei mitään...

Ja mielestäni jos oikeasti rakastaa niin todellakin kertoo pettämisen :heart:

Siis vaikka kuinka sanotaan, että helpotat vain omaa omaatuntoasi. Entäs sitten, jos miehesi saa viikkojen, kuukausian, vuosien jälkeen kuulla?? Minusta pettäminen on pettämistä ihan sama onko humalassa vai ei. (ei ole tarkoitettu moraalisaarnaksi, vaikka kuulostaakin)
Minulle kävi joskus 18-vuotiaana niin, että tapailin yhtä poikaa. Festareilla meninkin harrastamaan seksiä hirveessä kännissä toisen kanssa. Minusta se oli pettämistä, enkä voinut enää tapailla tuota tyyppiä. Hän ei vieläkään tiedä, miksi hänet sitten jätin. Itse en olisi voinut mitenkään elää normaalisti valheen kanssa.
Mieti haluasitko itse tietää miehesi syrjähypyistä tai sitä, että mitä tekisit jos saisit kuulla asiasta. Itse en voisi mitenkään pettämistä antaa anteeksi olisipa se tehty selvin päin tai kännissä.
 
Kyllä mä kertoisin.
Meiän suhde painottuu rehellisyydelle ja luottamukselle, ja tietty rakkaudelle.
Mikään ei ois inhottavampaa kuin kuulla asiasta muualta. Ja mä uskon että kaikki pilkahtaa joskus pintaan, ihan kaikki.
Jos suhde kaatuu toisen pettämiseen, niin se kaatuu (karua).
Mutta itseäni en pystyisi huijaamaan, ja toista en halua pitää missään asiassa pimennossa.
 
minäkin olen sillä linjalla, että kärvistele omantunnontuskissasi, olet ne ansainnut, äläkä kaada sitä miehesi niskaan.
Ja huom, samoin toivoisin itseäni "kohdeltavan" jos tällaista sattuisi, ennen kuin kukaan alkaa märisemään, että "kyllä naiselle neuvotaan noin, mutta jos mies tekisi, niin..." ;) Ai joo, ei, en itse ole pettänyt miestäni, enkä aiokaan, sekin vielä huomautuksena niille jotka kuitenkin olisivat älähtäneet :D
 
Humalaisen kontrolli ei valitettavasti pelaa, ja seuraukset ovat joskus ikäviä. Tältä pohjalta en ymmärrä, kuinka suuri joukko palstalaisia Juhlii "perseet olalle" ja nauraskelee meille, jotka varovasti ehdotamme viisautta juotavan viinan määrässä.

Toivottavasti ap. selviää asian kanssa. Pahin mahdollinen tilanne lienee se, että ap. välittää juoppokaveriltaan taudin miehelleen ja asia paljastuu siten. Siinä tapauksessa mies tuskin uskoo humalaisen yhteen erheeseen!
 
Mulle ku mies kerto pettäneensä, se nainen sai kokea elämänsä helvetin kun sen kiinni sain. Eikä se kyllä viaton ollu. Ja mies kärsii pettämisistään vielä nytki, 4 vuoden jälkeen. Minä sen sijaan, epäilen kaikesta, avioliitto on persiilläään, kaikki on vituillaan....
 
Itselläni on kokemusta siitä miltä tuntuu kun kumppani kertoo pettäneensä..itse olisin toivonut etten olisi saanut tietää koko asiasta koskaan. Ja nimenomaan jos kyse on yhdestä hairahduksesta niin ei siitä kannata kertoa..kertomisesta ei seuraa muuta kuin helvetillinen aviokriisi ja mahdollisesti jopa ero, luottamus menee kokonaan. Ja se on aika kova hinta yhdestä hairahduksesta..ehkä ennemmin kantaa sen omalla tunnollaan hautaan asti.

Itse en pettämistä missään määrin hyväksy, varsinkaan jos kyse pitempiaikaisesta pettämisestä. Mutta ei kukaan ole täydellinen ja joskus saattaa tapahtua jotain mikä kaduttaa jälkeenpäin :/

Itse en kertoisi..mutta itsehän tunnet miehesi ja tiedät miten hän reagoisi.
 
Itse kun petin (suutelin/pussasin) kerroin miehelle. Miehen kanssa tulikin liiton pahin kriisi silloin, mutta siitä päästy ylitse. Mies on sanonut että arvosti rehellisyyttä. Ja en olisi kestänyt jos olisin pitänyt tuollaisen asian sisälläni. Ja olen erittäin tyytyväinen etten mennyt sänkyyn tms.
 
Kaikesta huolimatta, minusta pettäminen on väärin. Mutta tuossa tilanteessa ehkä ikuisesti vaikeneminen olisi paras ratkaisu. Mikäli rakastat miestäsi ja tämä tapahtui ns.vahingossa ilman tunteita. Mieti mitä haluat ja tee päätöksesi sen jälkeen! En lähtisi tuollaista elämää kuitenkaan heittämään roskiin ihan yhden pettymyksen vuoksi. voimia :hug:
 
jatkan vielä vähän... mä olen aikoinaan ollut itse petetty osapuoli sekä olen myös itse pettänyt. kumpaakaan en soisi noista kenellekään! myös pettäjälle itselleen tulee siitä ikuinen taakka kannettavaksi, itse vien salaisuuden hautaan ja emme kyllä enää yksissä ole tämän miehen kanssa mutta ikinä ei saa/ei saanut tietää koko jutusta.
elän paljon periaatteella et mitä ei tiedä, ei satutakaan!
mut tässäkin maalaisjärki käteen! miehetkin niin erilaisia. jollekin sä voit kertoa kaiken, ja saatte elämän järjestymään. jossain tapauksissa mies pieksee sinut liki hengiltä. et jokainen ratkaisee tämän omalla kohdallaan ja kantaa sen mitä taakkana siitä seuraa.
vaikka tuosta omasta jutusta on vuosia, yhä se seuraa muistoina mukana eikä kyllä kovin hyvällä muisteltuna.
vahingoista oppii... osa meistä ainakin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Henrietta:
itselläni ei ainakaan omatunto antaisi rauhaa jos en kertoisi,en pystyisi ikinä elämään niinkuin ei mitään...

Ja mielestäni jos oikeasti rakastaa niin todellakin kertoo pettämisen :heart:
siinapa sita onkin rangaistusta itselle. miksi rankaiset myos miestasi kertomalla asiasta. mokia asattuu parhaimmillekin mutta kannattaako koko elama, varsinkin lasten, pilata kertomalla. eli sinuna olisin hiljaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja munsta:
Kukaan ei ole oikea henkilö sinua neuvomaan; ainoastaan sinä voit tehdä päätöksen. Ja tee se itsenäisesti, älä kuuntele muita.

Joo, mutta kannattaisikohan ensin punnita, mikä on se ihan aito, oikea motiivi siihen miehelle kertomiseen, jos niin sitten aikoo tehdä. Eli onko se OIKEASTI se, että haluaa olla rehellinen vaiko se, että haluaa helpottaa omaa pahaa oloaan...?

 

Yhteistyössä