A
ansku
Vieras
puistossa. On siis oppinut just kävelemään ja nostin hänet sit tälläseen matalaan lukumäki telineeseen jossa sit pidin häntä vähän takista kiinni kun itse vielä vähän huterasti eteni siinä. No siinä oli myös yksi äiti kahden yli 3vuotiaan lapsen kanssa kanssa ja toinen seisoskeli siinä telineessä kanssa ja paukutteli lapiolla kaiteeseen ja meidän lapsi sit tallusti siitä ohi ja laski liukumäen kun toinen seisoi paikallaan eikä ollut vieläkään aikomuksissa laskea mäkeä niin tää äiti tuli selittämään sitten ku mentiin keinuille että tollasta etuilua ei oo eläessään nähny ja käytti vielä sanaa "huonokäytöksinen lapsi". Ja sano et tollasia ne nuoret äitit just on ja paasas siinä sit tosi paljon. Mä sit keinutin meidän lasta vauvakeinussa ja kuuntelin sitä niin sen oma lapsi tuli lapiolla laittaa hiekkaa meidän pojan hupusta haalarin sisään. sit hän sano et oli ihan ansaittua et kai lapsi nyt vähemmästäkin suuttuu ku etuillaan ja lähti viemään lapsiaan pois ja huus vielä ettei tarvitse tänne samaan puistoon enää tulla et menkää tonne XX puistoon (siis reilun kilsan päässä olevaan toiseen puistoon). Seisoin siinä puistossa vähän aikaa vähän pää usvassa ja mietin et kuvittelinko mä tän vai voiks toi olla totta. En oo siis kovin usein ajautunu tommosiin nenät vastakkain tilanteisiin ja rupesinki sit itkee kotimatkalla. Enkä kuvitellu ku kotona lapsen haalarista tuli loputki hiekat meidän eteiseen =( Mua niin harmittaa ku oon näin huono suustani, olis kyllä pitäny jotenki puolustautua. Jos uudelleen törmätään niin sanoisitteko silloin enää mitään vai oisitteko niinkuin ette tuntisi...?
Ymmärrän että menit lukkoon ko.tilanteessa. Olisin mennyt minäkin! Kyllä se on niin että ko. Äidillä taisi olla psyykkisiä ongelmia, en muuta selitystä tuolle käytökselle keksi. Sääliksi käy hänen lapsiaan, kun tuolaisen ihmisen "opissa" joutuvat kasvamaan. 