Kerrotteko lapsille mitään yhteiskunnallisista asioista, aatteista tms?

["ihmettelevä"]

Tätä juuri itsekin ihmettelin. Kyllä pieni lapsi kuitenkin ymmärtää jo seikkaperäisemmin asioita, kuin vain "kaikki ei tykkää" ja lapselle tietenkin tuollaisista asioista kerrotaan aivan erilailla kuin nuorille ja aikuisille. Omasta näkökulmastani kuitenkin suoraan "miksi" kysymykseen vastaus "kaikki ei vaan tykkää siitä" on aikamoista hyssyttelyä, varsinkin kun kysymystä ei äidille itselleen edes osoitettu. En kyllä vastannut lapselle asiaan mitään, kun ilmeisesti se heidän perheessään on asia mistä ei saa lapsille kertoa.

Lapset tuskin jäävät paljosta paitsi jos ymmärtävät aatteesi vasta myöhemmällä iällä.

Miksi pieniä ei saisi suojella edes joltain kun vielä eivät kuitenkaan sellaisia valintoja tee. Esimerkiksi turkisten ostoja ja vastaavaa? Voi kertoa jostain ja säästää jotain myöhemmälle. Viisas vanhempi ei täytä lapsen päätä heti pienestä pitäen maailman pahuudella. Voi kertoa osan ja osan sitten vasta myöhemmin. Omasta mielestäni voi hyvin jotain jättää ja kertoa esimerkiksi kouluikäiselle vasta.

Se mihin pitäisi panostaa juuri pienten lasten kanssa, on keskustelut erilaisuudesta. Miksi jonkun iho on musta, miksi toinen ei pysty puhumaan ja hyväksymään ihmiset erilaisuuksien kanssa. Pitäisi opettaa reilu käytös muita kohtaan ja kohtuus rahassa ja materiaalissa. Ne on asioita mitkä voisi olla ensimmäisenä listalla. En näe mitään syytä, että pienelle 4 vuotiaalle tulisi kertoa eläinten surkeista oloista. Mitä 4v tekee sillä tiedolla ja miksi se 4v ei voisi kuulla näistä asioista vasta 7 vuotiaana? Mitä siinä häviää? En näe siinäkään kauheasti väärää jos kertoo lapsen tavalla eläinten oloissa, mutta en siinäkään miksi aihe ei voisi odottaa.

 

[Blue]

Olen itse täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että vanhempien tai sukulaisten tehtävä ei ole pakkosyöttää lapsille ajatuksiaan, ei todellakaan. Kuitenkin vanhempien ja sukulaisten tehtävä on opettaa lapsille asioita elämästä, elämisestä ja sen kulusta, ja silloinhan se vaatii sitä erilaisten näkökulmien kertomista eli juuri sitä, että lapsi oppii tiedostamaan eri vaihtoehtoja ja toimintatapoja. Mielestäni sillä, että asioista ei vaan kerrota yhtään mitään, ei varsinaisesti kannusta siihen omaan ajattelukykyyn vaan se toimii juuri päinvastoin.

Hienoa. Nyt kun avasit enemmän niin en ymmärrä miksi sisaresi ei antanut kertoa omasta aatteestasi lapsilleen.

Koska vaikka minäkin suojelen lapsiani kiihkomieliltä niin tarkoitus on kuitenkin se että oppivat mahdollisimman paljon yleissivistystä mahdollisimman nuorina. Ja kuka paremmin osaisi kasvissyöntiä avata kuin kasvissyöjä itse. Kunhan se ei mene liha on murhaa-linjalle.

 

[kolmen täti]

[QUOTE="ihmettelevä";29288085]En näe mitään syytä, että pienelle 4 vuotiaalle tulisi kertoa eläinten surkeista oloista. Mitä 4v tekee sillä tiedolla ja miksi se 4v ei voisi kuulla näistä asioista vasta 7 vuotiaana? Mitä siinä häviää? En näe siinäkään kauheasti väärää jos kertoo lapsen tavalla eläinten oloissa, mutta en siinäkään miksi aihe ei voisi odottaa.[/QUOTE]

Mutta entä jos lapsi itse kysyy asista, miksi asiasta pitää valehdella tai viitata kintaalla, jos lapsi on itse kiinnostunut sillä hetkellä kuulemana syyn siihen? Ei kai asioista kertominen tarkoita kymmenen sivun powerpoint esitystä ja flaijereiden jakamista, vaan asiastahan voi kertoa muutamalla lauseella ja palata siihen sitten myöhemmin, jos lasta itseään kiinnostaa.

 

[Vierasa]

Ainakaan ruokapöydässä ei pidä alkaa keskustelemaan lihansyönnistä tms ruokaan liittyvästä asiasta, vaikka paikalla olisi vain aikuisia. Lasten kanssa ruoka-asioista keskusteltaessa pitää olla varovainen, ettei käytöksellään aiheuta syömishäiriöitä.

 

[Blue]

No kyllä mie oon olettanut julkeasti, että lapseni aikovat olla sotaa vastaan aina. Siksi sodanvastaisiin miekkareihin tulleet mukaankin. Ja sit yks koski päivähoitoa kerran. Sekin ihan heidän omaan arkeensa vaikuttava tärkeä juttu.

Yllättäen aatteista ja asioista voi puhua kiihkottomastikin, eikä sylki lentäen raivopäisenä. Suosittelen kokeilemaan joskus. Olen itse ateisti, mutta tutustuttanut lapsia eri uskontoihin. Erään AMK-kaverini luona oli toisinaan buddhalaisia munkkeja ohikulkumatkalla jne.

Ja vielä pitää lisätä että kun poika suunnittelee uraa puolustusvoimissa isänsä jalanjäljissä niin senkään takia en poikaani veisi yksioikoisesti jokaiseen sotaa-vastaan-aina-mielenosoitukseen. Yksittäisiin vastaaviin kyllä, jos niissä olisi sekä itseni että poikani mielestä järkeä.

 

[Blue]

Mutta entä jos lapsi itse kysyy asista, miksi asiasta pitää valehdella tai viitata kintaalla, jos lapsi on itse kiinnostunut sillä hetkellä kuulemana syyn siihen? Ei kai asioista kertominen tarkoita kymmenen sivun powerpoint esitystä ja flaijereiden jakamista, vaan asiastahan voi kertoa muutamalla lauseella ja palata siihen sitten myöhemmin, jos lasta itseään kiinnostaa.

Tätä ei pidä tehdä, vaan kertoa asiasta sillä hetkellä lapsen tasoisesti ja jatkaa lapsen myöhemmin jos/kun lapsi kysyy lisää.

 

[asdfr]

Kylllä me lasten kanssa jutellaan asioista ja koetan selittää parhaani mukaan eri uskonnoista ja muista "suuntauksista". Homoudestakin ollaan jo puhuttu. Lapset 6 ja 4-vuotiaat. Meillä parasta aikaa on päivällisellä kun syödään niin samalla k'äydään päivän kuulumiset läpi ja usein asiat leviää näille tasoille.. Lapset osaa olla tarkkaavaisia ja kyselevät paljon. Ollaan ateisteja periaatteessa, mutta haluan että tietävät ja kunnioittavat muiden tapoja ajatella uskonasioista. Välillä oma tietämys kohtaa rajat ja sitten pitää ottaa wikipedia käyttään. viimeksi puhuttiin hypnoosista ja tyttö koetti hypnotisoida mut leipmaan muffinsseja (ja onnistui siinä.. ).

 

[astrolabe]

Lapset vertailee asioita ja miettivät niitä tarkkaan. Muistan kuinka tyttäreni vertailivat sitä, että jakoivat makkarinsa kavereiden omakotitaloihin, joissa isot makkarit. Sitte tuli artikkeli kirjasta Where Children Sleep (tytöt oli 7v ja 9v). Katsoimme noita valokuvia yhdessä ja päädyttiin siihen, että asiat voisivat olla huonomminkin heillä. Toki kirjassa on myös hienoja makkareita esiteltynä ja niistäkin voi jutella, että toiset on rikkaampia. Ja jos itse haluaa olla isona rikas, miten siihen voisi päästä.

On puhuttu kun asia tullut esiin sopivasti. Pienestäkin asiasta saa lapsentasoisen selityksen elämästä, yhteiskunnasta jne.

 

[asdfr]

Todellakin lapsille voi selittää vaikka mitä sopivasti pehmentäen. Sodistakin ollaan puhuttu, kun kuitenkaan eivät uutisilta aina välty. Syyrian sodankin syyt sain selitettyä vanhemmalle lapselle melko hyvin (enkä mässäile tappojutuilla).

 

[Blue]

Lapset vertailee asioita ja miettivät niitä tarkkaan. Muistan kuinka tyttäreni vertailivat sitä, että jakoivat makkarinsa kavereiden omakotitaloihin, joissa isot makkarit. Sitte tuli artikkeli kirjasta Where Children Sleep (tytöt oli 7v ja 9v). Katsoimme noita valokuvia yhdessä ja päädyttiin siihen, että asiat voisivat olla huonomminkin heillä. Toki kirjassa on myös hienoja makkareita esiteltynä ja niistäkin voi jutella, että toiset on rikkaampia. Ja jos itse haluaa olla isona rikas, miten siihen voisi päästä.

On puhuttu kun asia tullut esiin sopivasti. Pienestäkin asiasta saa lapsentasoisen selityksen elämästä, yhteiskunnasta jne.

Tähän sopii se että näytin muutama viikko takaperin lapsilleni Armanin ristiretkien sen katulapsista kertovan jakson. Kyyneliltä ei vältytty mutta uskon että asiat saivat hieman lisää mittakaavaa lapsien päässä ja että he ymmärtävät elämää hieman paremmin nyt.

 

[astrolabe]

Ainakaan ruokapöydässä ei pidä alkaa keskustelemaan lihansyönnistä tms ruokaan liittyvästä asiasta, vaikka paikalla olisi vain aikuisia. Lasten kanssa ruoka-asioista keskusteltaessa pitää olla varovainen, ettei käytöksellään aiheuta syömishäiriöitä.

Vegetarismi ei ole syömishäiriö. Itsellänikin oli lapsena vaihe, etten suostunut lihaa syömään tietäen mikä sen alkulähde oli. Mutta eikö se ole vain rationaalista ajattelua lapselta?

 

[Pin]

Mutta entä jos lapsi itse kysyy asista, miksi asiasta pitää valehdella tai viitata kintaalla, jos lapsi on itse kiinnostunut sillä hetkellä kuulemana syyn siihen? Ei kai asioista kertominen tarkoita kymmenen sivun powerpoint esitystä ja flaijereiden jakamista, vaan asiastahan voi kertoa muutamalla lauseella ja palata siihen sitten myöhemmin, jos lasta itseään kiinnostaa.

No ainakin tuo tilanne missä olen noin sanonut, johtui siitä että nuoremman kummisetä ei syö lihaa. Ainoa syy mitä oen tähän kuullut on se, että ruumiin syönti oksettaa. Puhe oli sillä hetkellä hänestä kun tein erikseen kasvisruokaa. Sanoin sitten vain, ettei kaikki tykkää lihasta ja siksi teen sellaista mihin ei lihaa tule jotta setäkin voi syödä. En kertonut ruumisällötyksestä, vaan lempeämmällä tavalla, mutta en selittänyt, että muilla voikin olla tällaisia ja tällaisia syitä. Kaikista helpointa olisi tosiaan jos joku kasvissyöjä osaisi kertoa ihan itse (sopivalla tavalla). Luulen muuten, että äiti ajatteli pelastavansa sinut kiperästä tilanteesta koska moni menee aika lukkoon kun lapsi kysyy tuollaisia...

 

["jjjj"]

Olen puntaroinut paljon sitä haluanko kertoa maailman pahuudesta alle kouluikäiselle vai en. En tiedä menettääkö lapsi mitään siinä jos ei kuule kuinka eläimiä kohdellaan tai nälänhädästä. Kun hän kuitenkin tulee niistä kuulemaan ja ahdistumaan. Olen pähkäillyt, mitä kertoisin vai kerronko ollenkaan ja annan olla pitkään lapsi. On niin paljon muitakin asioita millä voi maailmasta opettaa kuin kertoa kuinka paljon pahaa oloa löytyy toisilta. En tiedä vielä..

 

[Vierasa]

Vegetarismi ei ole syömishäiriö. Itsellänikin oli lapsena vaihe, etten suostunut lihaa syömään tietäen mikä sen alkulähde oli. Mutta eikö se ole vain rationaalista ajattelua lapselta?

Syömishäiriöillä ja ruokavalion rajoittamisella on yhteys toisiinsa. Vegetarismi ei ole syömishäiriö, mutta syömishäiriöinen voi käyttää vegetarismia tai jotain muuta rajoittavaa ruokavaliota hyväkseen.

Itse olen herkkä syömiseen suhteen, enkä kestä nyt aikuisenakaan sitä, jos ajatukset siirtyvät ruuan alkulähteille. Ruokailu jää silloin helposti kesken ja ruuat menevät roskiin.

 

[Blue]

Syömishäiriöillä ja ruokavalion rajoittamisella on yhteys toisiinsa. Vegetarismi ei ole syömishäiriö, mutta syömishäiriöinen voi käyttää vegetarismia tai jotain muuta rajoittavaa ruokavaliota hyväkseen.

Itse olen herkkä syömiseen suhteen, enkä kestä nyt aikuisenakaan sitä, jos ajatukset siirtyvät ruuan alkulähteille. Ruokailu jää silloin helposti kesken ja ruuat menevät roskiin.

Jonkinlainen yhteys on, mutta ei normaali lapsi sairastu syömishäiriöön jos asiallisesti kerrotaan mitä mikäkin tarkoittaa ja mistä ruoka tulee. Jos on noin rajoittunut niin jo koulun biologiantunti tmv. voi sen sairauden laukaista.

 

["coppola"]

Tärkeintä on se, että lasten kanssa ylipäätään puhutaan monesta asiasta, ikätasoon sopivalla tavalla tietysti. Kamalinta olisi, jos omista lapsista kasvaisi sellaisia, joita ei kiinnosta mikään oman navan ulkopuolella oleva. Välinpitämättömyys esim. yhteisten asioiden hoitamista kohtaan tarttuu valitettavasti sekin helposti vanhemmista lapsiin.

 

[Käppers]

Sen verran paljon haukun kokoomusta ja porvareita, että eiköhän nuo ole jo oppineet, että niistä ei kannata tykätä.

 

[Snessi]

Pakkohan se on vähän avartaa, koska perheellämme on muista poikkeavia tapoja (mm. juuri tämä kasvissyönti ja mihinkään uskontoon kuulumattomuus) Olen itse hyvin avarakatseinen, joten haluan lapsistanikin sellaiset ja täten olen kertonut elämän eri valinnoista.

 

["kaffe"]

njaa, en mie tiiä niin noista avarakatseisuuden opettamisesta ja kriittisestä ajattelusta...

itse jos viisvuotiaani (ehkä nirso syömään ja vähän kaikkea vastustava) kyselisi kasvissyöjäkaveriltani kasvissyönnistä, en missään nimessä tahtoisi että kaveri sitten kertoo kuinka ne eläimet kärsii. kun lapsellehan se helposti on juurikin "kun se possu on niin söpö" -juttu.

Ja sittenpä tekee äitee kaksi ruokavaihtoehtoa, jos muu perhe kuitenkin on sekasyöjä. tai vaihtoehtoisesti vedetään riidalla ja itkun kanssa useampi ruokailu. tietysti jos sitten olis valmis korjaamaan omaa kantaansa ja siirtymään perheellä kasvissyöntiin niin olis eri juttu.

eli ihan laiskuudesta vaan voisin hyvin kuvitella tahtovani ohittaa tuon aiheen aika nopeaan.
kun noin pienistä kyse siis. viisvuotiaan kanssa keskustelun voi kätevästi ja nopeaan ohjata vaikka pohtimaan voiko robotilla olla kolme silmää.

 

["uskovainen"]

Kylllä me lasten kanssa jutellaan asioista ja koetan selittää parhaani mukaan eri uskonnoista ja muista "suuntauksista". Homoudestakin ollaan jo puhuttu. Lapset 6 ja 4-vuotiaat. Meillä parasta aikaa on päivällisellä kun syödään niin samalla k'äydään päivän kuulumiset läpi ja usein asiat leviää näille tasoille.. Lapset osaa olla tarkkaavaisia ja kyselevät paljon. Ollaan ateisteja periaatteessa, mutta haluan että tietävät ja kunnioittavat muiden tapoja ajatella uskonasioista. Välillä oma tietämys kohtaa rajat ja sitten pitää ottaa wikipedia käyttään...

Tää kuvaus osui aika lailla meidänkin perheeseen eli just näin.

Mutta emmä 3 vuotiaalle puhuis eläinten kärsimyksistä, koska lapsi ei voi itse valintaa asiassa kuitenkaan tehdä.

 

[keskustelija]

Kerron kyllä. Ystäväpiirissä on kasvissyöjä ja lapsille on kerrottu että hän ei tykkää että eläimiä pidetään ahtaissa oloissa ja sitten syödään eikä siksi halua syödä eläimiä.

 

[Keittiönoita]

Olen kertonut. Minusta on aivan normaalia, että vanhemmat kasvattavat lapsensa oman arvomaailmansa mukaisesti. Menisi arki aika hankalaksi, jos lapsi saisi joka helkutin asiasta muodostaa oman arvomaailmansa. Saisi päättää, millaista ruokaa syö, voiko ostaa tehotuotettua, reilunkaupan tuotteita tai peräti ainoastaan luomua. Tai missä maassa valmistettuja vaatteita laitetaan päällle, ostetaanko vain kirppikseltä/vain kaupasta/molemmista. Tai kuljetaanko tänään kävellen, pyörällä, bussilla tai peräti taksilla. Saako mummoja potkia tänään/huomenna/ei koskaan. Jne jne jne.

 

["muu"]

Kerron että audikuskit ja bemarikuskit on pääasiallisesti typeriä ja huonosti käyttäytyviä. Siihen se jääkin.

 

[Criminal Mind]

Kyllä meillä nuo on osannu kysellä, mistä lie kuulevat... On käyty monia ihania keskusteluja ties mistä aiheista! On ihmetelty sotaa, armeijaa, sivariutta.... Onko jumalaa, kenen jumala on oikea... On ne uteliaita

 

[vege]

Meillä syntyy lasten kanssa paljon mielenkiintoisia keskusteluja eri asioista. Lapset ovat nyt 7 ja 5 ja mulla on se lähtökohta, että asiasta kuin asiasta puhutaan, toki lapsen ikätasolle sopivasti ja mahdollisimman neutraalisti. Olemme puhuneet, mm. eläinsuojelusta/luonnonsuojelusta, Kiinan yhden lapsen politiikasta, Afrikan tilanteesta, elämästä Pohjois-Koreasta, eri uskonnoista, luonnonmullistuksista, päihdeongelmaisista ja viime aikoina isomman lapsen aloittamana eutanasiasta.