Kertokaa masennuksen oireista...

[Hiljainen]

Millaisia oloja ja tuntemuksia liittyy masennukseen??
Itselläni on on niin paha olla, että olen alkanut jo mietimään että onko tää masennusta. Ensiksikin olen kamalan ärtyisä...se on todella hallitseva oire. Etenkin lapsia kohtaan..Kun tuntuu että ne esittää vain tyhmiä kysymyksiä. Välillä tekis mieli sanoa tosi rumasti niille... ja lähes koko ajan niiden kotona olo ärsyttää. Ovat alaluokilla..ja kaiken kesää lorvineet kotona. Ja jotenkin tuntuu että ei elämä tunnu enää siltä miltä' pitää. olen jotenkin seisahduksissa sisältä, ja etenkin iltaisin kun ollaan kaikki porukalla telkkarin ääressä, olen hirveän ahdistunut. Öisin herään, ja alan miettimään että mitä järkeä tässä elämässä on, kun on niin paha olo jotenkin koko ajan. aamulla herään kukonlaulun aikaan, ja heti mietin vain että yksi tyhjä päivä taas vailla tarkoitusta alkamassa. Haluaisin itkeä, mutta itku ei tule.
en oikein jaksa kuunnella muiden juttuja, eikä minua kiinnosta juuri mikään..päh!!
en soittele kenellekkään, kun tuntuu että kaikki jotenkin ärsyttää mua..Ystävistäkään ei mitään hyvää sanottavaa.Kamalaa!!en ymmärrä miks kaikki vain kiukuttaa, ja ällöttää.
Välillä tulee sellaisia aaltoja...Saattaa kestää parikin tuntia, että musta tuntuu että kohta menetän järkeni tai sit ajatukset saattaa pyörähtää jotenkin kuolemassa.
Teen kyllä kotihommia normaalisti, mutta kaupassa käynnit ym. ei kiinnosta.
Sit jos joku kamu tulee käymään, niin ajattelen mielessäni että voi ei, en jaksaisi tuon seuraa, eikä sen jutut kiinnosta.

Yksin kotona ollessani, on kaikkein paras olla. Ei tarvitse teeskennellä että kuuntelee esim. puolison juttuja, mitkä eivät kiinnosta ollenkaan.
Tai kiinnostaa tavallaan, mutta kun itsellä on vain sisällä niin paha olla, että tekis mieli huutaa että joo joo, ole hiljaa, en halua kuunnella..

Taitaa olla masennusta??

 

[sitä]

se on. Sinuna menisin ihan suoraan psykiatrin juttusille.
Se osaa kysellä sinulta oikealla tavalla kysymyksiä ja jo se että saa jollekkin tuntemattomalle puhua tuntemuksistaan helpottaa jonkin ajan päästä.

Se ei todellakaan tarkoita että olisit "pimpo" ku siellä käyt.

Pitkään kotona olo saattaa tehdä tuommoisia tuntemuksia ja pitkään jatkuneena muuttuu masennukseksi.

Hae apua oikeesti ennenkuin oireet pahenevat. :hug:

 

[down]

Kuulostaa ihan masennukselta.
Itse en oireita tunnistanut silloin kun masennusta sairastin, mutta jälkeenpäin olen ymmärtänyt ne kyllä. Elämä ei kiinnostanut yhtään, mikään ei kiinnostanut. Tulevaisuutta ajatellessa näin vain mustaa, ja usein mietin tietä ylittäessä miten "mukavaa"olisi jos jäisi vahingossa auton alle. Onneksi en jäänyt!
Lapsille olin tosi kiukkuinen, varsinkin vanhempi 4 v. joutui ihan turhan kovan ryöpytyksen kohteeksi. En nauttinut lapsistani yhtään, mikä tuntuu/tuntui aivan kamalalta. Olenhan oikeasti todella lapsirakas ihminen ja omat ovat tietenkin varsinainen ilo ja rakkaus!
Masennuksesta selvisin kun erosimme mieheni kanssa...Menihän sinä viikkoja senkin jälkeen mutta sitten elämä alkoi taas kiinnostamaan. Nyt elämä tuntuu taas aivan mahtavalta, nautin täysin siemauksin, elän pitkästä aikaa täysillä ja toivon että saisin elää pitkän elämän!
Olo korjaantui kyllä kumman nopeasti, erosta on kulunut vasta 5 kuukautta, lienee tämä kesä aikakin jouduttanut asiaa.
Niin...Diagnoosini sulle siis on masennus...Ja kannattaa hankkia apua, koska se on hoidettavissa useimmiten. Itseäni harmittaa että niin monta kuukautta Jos vielä samanlaisia oireita tulee olen vankasti päättänyt yrittää hankkia apua.
Tsemppiä!