J
jaah
Vieras
Viime vuonna stressaannuin ja ahdistuin pahasti huonossa työpaikassa. Työpäivät aina yli 10h/6-7 päivänä viikossa. Koko elämäni oli pelkkää työtä josta nautin suuresti, mutta en osannut lopettaa ajoissa ja sanoa pomolle ei. Oireina oli paniikinomainen jatkuva jännitys, erilaiset säryt, ahdistus, riittämättömyyden tunne, ärtymys, räjähtely, parisuhdeongelmat ym.
Lopulta lopetin ne työt ja luulin vaihtaneeni parempaan, mutta nyt oireilen taas!
En pidä nyk työstä lainkaan, en saa siitä mitään irti. Kaikki päivät on totaalisen tylsiä ja kaikki samanlaisia. Minua kiusataan siellä vaikka yritän kaikkeni. Koskaan ei tiedä millä tuulella kiusaaja tulee töihin. Olo tuoll on alkanut käydä sietämättömäksi. Aamusta iltaan ahdistaa, sama paniikkijännitys taas ja se tuntuu mahanpohjassa asti.
En osaa olla enää vapaalla miettimättä kaikkea paskaa mitä töissä tapahtuu. Alan olla jo epätoivoinen. Miksi on koko ajan paha olla?
Tänään tapahtui jotain outoa... Menun hakemaan lapselle vaatteita kaapista ja pysähdyin katselemaan niitä. Hengitys kävi raskaaksi,nopeaksi, sydän jyskytti, pyörrytti ja olo oli epätodellinen. Seisoin siinä reilusti yli vartin sanaakaan sanomatta ja kyyneleet valui. Yritin ottaa paidan ja housut sieltä mutta kädet ei hievahtanutkaan. Tuijotin vaatteita ja mietin että nuo pitää saada mutta en pystynyt liikkumaan, en edes puhumaan. Tuijotin vain.
Jossakin vaiheessa lapsi tuli jo pyytämään niitä. Tuijotin lastani ja mietin niitä vaatteita hyllyllä. Lopulta sain ne ja puin lapsen, tai tuntuu etten se ollut minä, vaan joku haamu.
Lapsi lähti ja itse istuuduin vaatekaapin suulle. Kuulin mieheni huutavan nimeäni useasti. En pystynyt vastaamaan. Mies tuli katsomaan ja oli ihmeissään kun löysi minut lattialle lyhistyneenä, ilmeettömänä ja kyyneleet valuen.
OLENKO TULOSSA HULLUKSI? Lääkäriin on aika huomiseksi....
Lopulta lopetin ne työt ja luulin vaihtaneeni parempaan, mutta nyt oireilen taas!
En pidä nyk työstä lainkaan, en saa siitä mitään irti. Kaikki päivät on totaalisen tylsiä ja kaikki samanlaisia. Minua kiusataan siellä vaikka yritän kaikkeni. Koskaan ei tiedä millä tuulella kiusaaja tulee töihin. Olo tuoll on alkanut käydä sietämättömäksi. Aamusta iltaan ahdistaa, sama paniikkijännitys taas ja se tuntuu mahanpohjassa asti.
En osaa olla enää vapaalla miettimättä kaikkea paskaa mitä töissä tapahtuu. Alan olla jo epätoivoinen. Miksi on koko ajan paha olla?
Tänään tapahtui jotain outoa... Menun hakemaan lapselle vaatteita kaapista ja pysähdyin katselemaan niitä. Hengitys kävi raskaaksi,nopeaksi, sydän jyskytti, pyörrytti ja olo oli epätodellinen. Seisoin siinä reilusti yli vartin sanaakaan sanomatta ja kyyneleet valui. Yritin ottaa paidan ja housut sieltä mutta kädet ei hievahtanutkaan. Tuijotin vaatteita ja mietin että nuo pitää saada mutta en pystynyt liikkumaan, en edes puhumaan. Tuijotin vain.
Jossakin vaiheessa lapsi tuli jo pyytämään niitä. Tuijotin lastani ja mietin niitä vaatteita hyllyllä. Lopulta sain ne ja puin lapsen, tai tuntuu etten se ollut minä, vaan joku haamu.
Lapsi lähti ja itse istuuduin vaatekaapin suulle. Kuulin mieheni huutavan nimeäni useasti. En pystynyt vastaamaan. Mies tuli katsomaan ja oli ihmeissään kun löysi minut lattialle lyhistyneenä, ilmeettömänä ja kyyneleet valuen.
OLENKO TULOSSA HULLUKSI? Lääkäriin on aika huomiseksi....