Kertokaahan mielipiteenne

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Kihloissa oleva pariskunta, lapsia on. Mies toisessa kaupungissa töissä ja käy myös viikottain perheen luona. Töiden alkaessa oli huomaavainen ja rakastava, lämmin. Noin 3-4kk sitten aloin huomata etääntymistä, on viileämpi kuin ikinä suhteemme aikana. Sanoo että työ vie voimat ja on väsynyt. Seksi ei innosta, lähellä oleminen ei kiinnosta, kosketus tuntuu pakonomaiselta. Kuulemma olen valittava ja ärsyttävä nainen kun olen kysynyt mikä häntä vaivaa. Ennen oli mustasukkainen, ja nyt ei enää mitään. Olen kysynyt mikä on kun on muuttunut mutta ei kuulema mikään. Itse olen alkanut olla mustasukkainen,ei ole ikinä ollut aihetta aikaisemmin moiseen. Olen myös suoraan kysynyt onko toinen nainen tai ihastusta tms, ei kuulema ole. Monta kuukautta meni ettei edes kertonut rakastavansa(ennen sanoi päivittäin) ja heti kun aloin kyselemään toisista naisista niin alkoi vannomaan taas rakkautta. Vaisto sanoo että jotain on pielessä ja pahasti, mies sanoo toista. Tiedättekö tunteen kun koko kroppa huutaa että ei, kaikki ei ole todellakaan hyvin? Mitä mieltä olette? Valehteleeko mies vai olenko vain vainoharhainen mustasukkainen nainen.. (n):unsure:
 
No tottakai sillä on väliä! Huonoja jaksoja tulee ja menee, piiitkiäkin. Mutta jos toinen pettää niin asia on ihan eri, ainakin minulle olisi. En tiedä, itse varmaan penkoisin ( näyttämättä miehelle)toden teolla jos epäily tosi vahva.
 
Luota vaan naisen vaistoosi. Kyllä tuo käytöksen muutos kertoo paljon. Siskon miehellä käytös muuttui myös ihan erilaiseksi kuin ennen ja toinen nainenhan sieltä lopulta paljastui.
 
Mun vaisto sanoo että joko on toinen nainen, tai sitten haluaisi erota mutta ei pitkän yhdessäolon jälkeen uskalla. Mulle sanoo että kaikki on hyvin ja että turhaan murehdin. Turhaan? Tuo mies on nykyisin kuin toinen ihminen. Oon myös miettinyt että oonko mä tässä nyt "varalla" kunnes onkin varma mahdollisesta uudesta heilasta
 
Voihan se olla uusi työkin, mikä stressaa. Ja jos viikot saa olla ja mennä yksin miten huvittaa, saattaa sopeutuminen sitten aina siihen lapsiarkeen olla vaikeaa.
Tai sitten on joku enäntä siellä toisaalla.
 
Jaa-a... :unsure:
Vähän omituisellehan tuo kuulostaa..

Jo lähtökohta "käy perheen luona"...

Mutta milläs tuota ikinä saat selville...
Ja olen samaa mieltä, että onko sillä väliä...
Joo tulee hyviä ja huonoja aikoja..mutta pitää kuka sen saa päättää mitkä syyt kelpaa huonoiksi ajoiksi...

Ovi on auki, saa tulla tai mennä. Toista ei pysty kahlitsemaan.
Voithan koittaa antaa olla. Koittaa uskoa parempiin aikoihin. Muualla töissä käynti todellakin voi olla rankkaa..
Koita tasapainossa keksiä tekemistä ja lepoa. Tavan arki se on kun yleensä puuduttaa suhteen ku suhteen.
 
Kannattaa luottaa omaan vaistoon, jos tuntuu että kaikki ei ole kunnossa, niin luultavasti ei ole. Itse samassa tilanteessa olleena eniten harmittaa, etten luottanut itseeni.
 

Yhteistyössä