viuhkis86: Mulla ainakin esikoista, enkeliäni odottaessa paha olo loppui melkein tyystin rv 10 jälkeen. Yritä vain olla luottavainen
Itselläni on nyt kolmas raskaus menossa, eikä yhtään elävää vauvaa ole syliini suotu. Pelkään keskenmenoa tällä hetkellä erityisen paljon, mutta jos siitä pelosta pääsen yli,
niin pelkään tulevia ultria
Esikoisen odotuksessa rakenneultrassa selvisi niin pahoja sydämen rakennevikoja että enkelipoikamme syntyi ikuista unta nukkuvana rv 23
MY
Pelko on läsnä kaiken aikaa koko ajan,
varmasti synnytyksenkin jälkeen sitä pelkää edelleen menettävänsä lapsensa. Pelon kanssa on vain opittava elämään. Voimia!!
Miikkis: Ai sä olit käynyt ultrassa! Ihanaa että pieni sydän siellä jumpsutti
ja pieni vielä heiluttikin teille! OIH!
Mulle sanottiin esikoisen aikana, että neuvolakorttiin laitetaan sydämestä vain + tai - eli lyökö vai ei. Ja liikkeistä laitetaan sitten enemmän plussia jos on oikein vilkas. Näin ainakin täälläpäin toimitaan.
malttamaton: Voi kun kiva että sulla on Baby showerit! Ihanaa!
tapsu85: Ompas sulla hyvä hb! Vautsi! Kateellisena täällä!
Jemima: Voimia liitoskipujen kanssa taisteluun!
Moikka Irttis!
Tosi kiva että pääsette muuttamaan, harmi vain kun neuvolaa joudut vaihtamaan
Mutta toivotaan että uudessakin neuvolassa on yhtä mukavaa henkilökuntaa
Oikukas: Voimia sullekkin kovasti kipujen kanssa! Tee miehellesi peti sohvan viakkuun lattialle, niin saatte olla vierekkäin
Onneksi olet jo noin loppusuoralla!
Ei ole enää pitkä aika kun nyytti on kainalossasi!
( . ) Isoa omaa napaa, on niin turvonnut olo. Mitäs tänne... En oikein tahdo taaskaan pysyä tunteiden heittelyssä mukana... Hermoilen ihan pienestä
sitten purskahdan itkuun
ja kohta taas nauran ihan hulluna
Voi mies-rukkaani...
Ei vaan, hän on kyllä aivan ihana
jaksaa kuunnella, tukea eikä menetä hermojaan muhun. Ja joka kerta kun hän lähtee töistä kotiin, hän soittaa onko mulle tullut jotain mielihaluja, että hän koukkaa kaupan kautta. Jos ei mielihaluja ole tullut, saattaa hän silti mut jotenkin yllättää
Sen olen huomannut, että häntäkin pelottaa kovasti miten tämä raskaus menee, koska hän ei kovinkaan ns. "kiinnitä huomiota" masuuni, ei silittele tai juttele masulle, mitä hän teki esikoisen aikana. Ehkä hän ei uskalla vielä revitellä niin paljon, mutta takaa minun hyvinvointini kuitenkin ihanasti!
Pahoinvointi on helpottanut vähäsen, ja masukivutkin. Hajuaisti on vain herkistynyt entisestään!
Jääkaapin haju on sitten järkyttävä!
Jano on edelleenkin kova, eikä rinnoissa edelleenkään minkäänlaista tuntemusta. Koskahan ne hokaa raskauden?
Miten sais tiedonkulun niille?
HEH HEH!
Esikoisen aikana rinnat tulivat kipeäksi jo ennen plussausta, ja olivat kipeät koko sen 23 viikkoa. Onhan joka raskaus erilainen, mutta ihmettelevän vain...
Kävin tänään pitkästä aikaa poikani haudalla...
Olen pakoillut sinne menemistä nyt hetken aikaa... Toista viikkoa oikeastaan...
Jotenkin vain en ole tahtonut sinne mennä, koska kun katson sitä pientä hautakiveä... Pieni hauta, suuret tunteet...
Silloin totuus iskee niin lujaa, ja tajuan mitä on tapahtunut. Koko pienokaisen odotus vilajaa silmissäni kuin filmi... Oma pieni kultapoikani... Hän oli silloin niin suloisen näköinen sylissäni. Aivan kuin hän olisi hymyillyt...
Ehkä hän hymyilikin...
Olen ajatellut että jos menen haudalle, alan ajattelemaan että mitäs jos joudumme tämänkin vauvan sinne hautaamaan... Siksipä olen torjunut koko haudalle menon
ja olen polttanut kynttilöitä poikani kuvan ympärillä. Kymmenen kynttilää, täyden kympin pojalleni
Tänään kun kävin haudalla, nousi tunteet kovasti pintaan
Rukoilin että tämän vauvan saisimme pitää
Pyysin mielessäni poikaani ja toista vauvaani suojelemaan tätä pikkusisarustaan... Toivottavasti he kuulivat ajatukseni ja tietävät suruni, ikäväni ja tuskani...
En mitään toivo niin paljon kuin sitä että tämän vauvan saisin elävänä syliini, ja että enkelini tietävät kuinka kovasti olisin tahtonut heidätkin luokseni
Voi hyvin pikku poikani, pidäthän pikkusisaruksistasi huolta...
:MyAngels ja niin rakas rv 8+5