Keskenmenon jälkeen raskaana

[J-R]

J-R tervehtii uusia ja vanhoja palstalaisia perustaen lupaamansa ketjun keskenmenon kokeneille, uudelleen raskaaksi tulleille vahvoille naisille.

Mulla on vasta rv 5+jotain, eli viikko sitten sain plussan testiin, tai itseasiassa neljään testiin =). Ensimmäinen raskauteni oli tuulimuna (tm), lääkkeellinen keskeytys tehtiin 7/09, rv 9+6. Välissä odoteltiin yhdet kuukautiset, ja sen jälkeen 1. yrityskierrosta tärppäsi uudelleen. Tarinaani voi lukea tuolta toiselta puolelta keskenmenon jälkeen haaveilevat -ketjusta, ja kirjoittelen sinne edelleen.

Kolmen viikon päästä on varhaisultra ja voinette kuvitella miten se kauhistuttaa. Vessassa käyn päivittäin noin 20 kertaa tarkistamassa että alkaako vuoto... ja jossain väleissä haaveilen ihan pikkuisen, että onnistuisiko tämä tällä kertaa...

Tulkaa mukaan, ihan missä vaiheessa raskautta ja elämää vaan!

 

[justiina B]

Moikka! Täällä porskutetaan menemään viikolla 7+4. Takana 3 keskenmenoa ja yksi tuulimuna. Kauhulla odotetaan myös vuotoja ja vessa reissuja vähän väliä. Viimeisin keskenmeno oli 5/09 ja nyt "vasta" uudelleen tärppäsi. Kovat on toiveet ja odotukset mutta pitää koittaa olla innostumatta liikaa... Petytty on niin monta kertaa.
Minkä ikäinen olet, J-R? Minä kolmessakymmenessä kohta puolin ja meillä ei lapsia vielä ennestään ole. Varasin varhaisultra ajan ensiviikon tiistaille. Pakko se on nähä omin silmin muuten en usko!

Tarrasukkia toivottaa Justiina

 

[Tiitu-tii]

Moikka
Tiitu-tii täällä
J-R kyselit tuosta varhaisultrasta tuolla toisella palstalla. Luulin olevani 7+0, mutta gynen mukaan päiviä oli 6+3 (+-2päivää) mikä on ihan mahdollista, sillä edelliset kuukautiseni oli tuo toinen keskenmenoni, joten tarkkoja päiviä on vaikea tietää. Mutta ainakin tuolla lääkäriasemalla sydänmensyke siis näkyi oikein selvästi jo 6+3. Todella rauhoittava tieto, vaikka vielä suurella jännityksellä vessaan menenkin joka kerta. Varsinkin aamuisin olen aina lähesä varma, että en ole raskaana, sillä aamuisin voin todella hyvin. Illat sen sijaan juuri nukkumaan mennessä on vähän pahoinvoivia.

Laitan tässä omat tietoni listaan, niin voidaan vaikka siitä seurailla tätä etenemistä

LA 25.5. Tiitu-tii, km 05/09 sekä 08/09


Tsemppiä teille hermoja raastavasta alkuraskaudesta huolimatta! Minä lähden nyt ensi yönä kahdenvanhimman poikani kanssa (2 ja 3 v) lomamatkalle, joten en varmaankaan käy täällä reilu viikkoon!

 

[diipadaapadaa]

Itselläni on yksi poika, 2,5v ja nyt olen raskaana yli puolivälin. Välissä oli tuulimuna ja kieltämättä tämä sen jälkeinen raskaus oli alussa aivan tuskaa. Joka vessareissua jännitti ja siellä piti ravat a alvariinsa, ekassa neuvolassa ei kuulunut sydänääniä (ekasta lapsesta kuului jo paljon aikaisemmin vaikka silloin istukka oli edessä ja yhtä hoikka olin nytkin...), joten ensimmäiseen ultraan (menin vasta viikolla 11-12) sai mennä kauhusta kankeana... Mutta sen vaan sanon, että kun on tuo pieni poika tuossa hoidettavana, niin raskausaika menee puolet nopeammin, viikot vain vilahtelevat. Kenellekään en soisi tuulimunaa/keskenmenoa ja varsinkaan en ennen ensimmäistä lasta! En käsitä miten te jotkut voitte selvitä monesta peräkkäisestä keskenmenosta, hattua täytyy nostaa.

Tsemppiä alun hermoiluihin!

 

[Ilona81]

Hei vaan kaikille. Minä myös siirryn odottajiin haaveilijoista. J-R ja Tiitu-tii tuttuja edellisestä pinosta. Tosi kiva nähdä teitä täällä!

Mulla takana kaksi km:ää 05/09 ja 07/09 ja nyt alkoi juuri 14. viikko, uskomatonta, mutta kyllä vaan vahvasti näyttää siltä, että tällä kertaa pieni nöpönenämme pysyy mukana sinnikkäästi! Nöpönenän nimen hän sai siitä, kun np-ultrassa käydessämme nenä loisti valkoisena nöpökkänä niin söpösti.

Tsemppiä vaan kaikille odotukseen. Muistan kyllä alun kauhut ja pelot, mutta uskokaa pois, kyllä ne siitä helpottaa. Minulla jo suurimmaksi osaksi helpottanut.

Ilona 13+0

 

[J-R]

Onpa huojentavaa että teitä on täällä muitakin, tervehdys kaikille uusille tuttavuuksille! Pahoittelut teille kaikille, ja heti perään onnittelut =) Te olette käsittämättömän rohkeita ja vahvoja, kun uskallatte yrittää useamman tm:n tai km:n jälkeen. Toisaalta mua lohduttaa, että vauva näyttäisi teillä tulevan useammankin epäonnistumisen jälkeen, ja toisaalta mua hirvittää, että miksi juuri minä olisin se, jolle tulee vain yksi tm ennen esikoista? Mä olen ehkä vähän sekava, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.

Justiina; olen kolmekymppinen, vuoden naimissa ollut perusterve nainen. Jos laitatte listan, niin mulle voi laittaa tm 7/09, mutta ei vielä la:ta, koska musta on tullut ihan kamalan taikauskoinen. Varhaisultraan on 2 viikkoa aikaa. En haluakaan mennä aiemmin, ettei sitten vaan tarvi jossitella niiden sydänäänten kanssa. Aloin jo jännittää Justiinan ultraa, tulethan kertomaan meille sitten?

Ilona, sinun pieni nöpönenäsi antaa uskoa meille muillekin! Ja tiitu-tii, ihan loistavaa että nyt näyttää kaikki hyvältä.

Minkälaisia raskausoireita teillä on? Toiveistani huolimatta täällä on samalaista oireiden puutetta kuin ensimmäisessä raskaudessa. Eli voin kertakaikkisen loistavasti! Ei pahoinvointia, rintojen turpoamista, väsymystä, kuvotusta tai muutakaan. Pientä turvotusta ja kipuilua vatsanseudulla, mutta nekin voisi hyvin mennä ruuansulatusvaivojen piikkiin =) Tiedän, ettei ne oireet raskautta tee, mutta silti. Mies yrittää lohduttaa, että onhan sulla vahva todiste kun menkat pysyy poissa =) Miten te selvisitte ajasta ennen 1. ultraa??

Sovitaan, ettei meistä kukaan lähde tältä palstalta! Ja odotellaan tuolta km:n jälkeen haaveilevista meille lisää jäseniä pikapuoliin.

Aurinkoista viikonalkua!

 

[justiina B]

Iltaa taloihin. Täällä on ollut oireina alavatsan jomotus. Ihan kuin menkat alkaisi... kahvin haju tekee myös pahaa niinkuin aiemmissakin raskauksissa. Samat oireet on ollut kaikissa... Aiemmat keskenmenot on tapahtunu mulla aika eri viikoilla. Eka meni seiskaviikolla (ultrattiin viikolla 9 ja ei sykettä, kehitys pysähtynyt viikolle 6+5) ja sitten kaksi muuta viikolla 10. Tm hokattiin varhaisultrassa viikolla 9. Huoh. Miten jaksan odottaa edes kahta yötä että olis tiistai? Sitten toivottavasti näkis pikkusen vahvan sykkeen siellä ruudussa! Jotenkin tekee pahaa nähdä yhtä ystävääni joka on nyt viikolla 26 raskaana ja kulkee ihanan massunsa kanssa... Jotenkin ajattelen vaan koko ajan "minulle ei käy noin ikinä..." Vaikka nyt ois hyvä mahis!
Lisäilen itseeni listaan vasta uä:n jälkeen ja jos saan tarkemman LA:n selville.

Pysykää paksuna ja voikaa hyvin!

Justiina

 

[Anu-77]

Hei
Mä olen raskaana 16:lla viikolla, takana yks keskenmeno kesäkuussa -09. Mut on ultrattu sen jälkeen neljästi, kun kaikenlaista häikkää kuulemma on. Ihan siis lääkärin määräämiä ultria. Vauva voi hyvin, heilutteli np-ultrassa jalkojaan, sydämenlyönnitkin bongattu jo monta viikkoa sitten.
Eka keskenmeno johtui ilmeisesti istukan ongelmista ja mulla saattaa olla kohonnut keskenmenon riski nytkin, en kuitenkaan jaksa stressata siitä nyt kun siellä lähes kymmenensenttinen kaveri kuitenkin tällä hetkellä todistettavasti elossa. Tuntuu tietysti pahalta ajatella, jos meneekin kesken sitten vikoilla kuukausilla.
Mullakin eka raskaus kyseessä, pahoinvointi alkanut helpottaa, yrjösin iltaisin hampaita harjatessa lähes säännönmukaisesti 7 viikkoa putkeen.
Eihän ne aikaisemmat keskenmenot yleensä ennusta mitään, joillakin vaan huonompi tuuri...

 

[J-R]

Heippa kaikille ja tervetuloa Anu mukaan. Sulla on matka jo pian puolivälissä! Mutta kyllä sua nyt koetellaan =( Miten olet rauhoitellut itseäsi kun epäusko meinaa iskeä? Ultrista on tainnut olla apua? Tulit aika pian km:n jälkeen raskaaksi? Onko siitä ollut haittaa? Mullakin väliin tuli vaan yhdet kuukautiset...

Joku on kovin viisaasti todennut, että raskaana kunnes toisin todistetaan, ja se olkoon minunkin mottoni. Vessassa ramppailu on loppunut, ei tunnu enää siltä että menkat olis alkamassa. Viikkoja lienee jotain 5+6 ehkä. Olis kovin helpottavaa jos olis enemmän oireita, mutta eipä mulla ole juurikaan tuntemuksia. Ei myöskään mitään intuitiivistä kokemusta siitä, että käykö tässä hyvin vai huonosti.

Ultraan on vielä 13 päivää...

Miten sulla Justiina kävi siellä, tuuthan kertomaan...

Oletteko kertoneet läheisillenne km:stä? Entä uudesta raskaudesta? Me tehtiin sellainen ratkaisu, että ekasta raskaudesta kerrottiin 9. viikolla perheille, ja km:stä vaan niille joille oltiin ehditty kertoa (olen kyllä nyt jutellut muutaman muunkin kaverin kanssa). Tästä raskaudesta on kerrottu lähimmille kavereille, niille, joiden kanssa sitten itketään jos huonosti käy. Omien vanhempien ja sisarusten tuskaa kun on itsekin vaikea kestää, eli he saavat tietää toisesta raskaudesta vasta jos kaikki onkin hyvin. Näin meillä.

Mitä muille kuuluu?

Kauniita vauvaunia koko porukalle, olkoot miljonat tarrasukat mukanamme ja tervetuloa kaikille epäileville odottajille tai km:n kokeneille.

 

[miima84]

olen kokenut 2 keskenmenoa. ensimmäinen oli spontaani km rv12 alkoi vuotamaan ja jouduin kaavintaa. toinen oli keskeytynyt ja todettiin ultrassa viikolla 11 js jouduin siitäkin kaavintaan. syitä näihin ei löytynyt. ensimmäinen raskauteni oli kuitenkin mennyt ihan normaalisti, ilman mitään vuotoja. nyt olen rv 35 ja olen pelännyt lähes koko raskauden ajan että menee kesken. tässä raskaudessa viikolla 5+ jotain vuosin hiukan ja olin varma,että se siitä. ja ultrassa lääkärikään ei antanu paljoa toivoa. antoi vaan uuden ajan viikon päähän ja sovittiin että katotaan sitten keskeytystä. olin sitten ihan valmistautunu pahimpaan, mutta siellä se pieni sydän sykki ja nyt on kaikki mennyt hyvin. synnytystä vaan odottaen.

 

[J-R]

Hei Miima! Kokemuksesi antaa meille uskoa! Synnytys on jo tosi lähellä... jännittääkö? Ajattele, kaikkien tuskien päivien ja kahden menetyksen jälkeen saat pian vauvan syliisi! Toivon Sinulle levollisia viimeisiä viikkoja ja mielenrauhaa.Tulethan kertomaan minkämerkkinen vauva sieltä tuli =D ?

 

[Justiina B]

Huomenta päivää. Mulla alkoi eilen aamulla viideltä jomottaan masua kauheena ja sen jälkeen vessassa hieman tuhrua. Arvasin kyllä mistä oli kyse... Mutta varuilta soitin sinne ultraajalle että tulenko ollenkaan, niin hän sanoi että tule, jos vuoto on vähäistä ja jos se ei haittaa ultraamista. Elikkäs menin sitten sinne aamupäivällä. Viikkoja olikin viikon verran enempi, eli 9+5. Mutta sykettä ei löytynyt. Tähän osasin jo varautua. Ei vaan ole yhtään kiva nähdä sitä pikkuista siellä ruudulla joka ei liiku yhtään. Taas kerran.
Me päästäänkin nyt tutkimuksiin. Lääkäri kuvasi kohdun reunoja ja pintaa ja totesti että se on melko ohutta. Joten alkio(t) ei ole saanut kunnon "otetta" ja ravinteiden kierre ei ole ollut sitten mahdollista... Mutta siis hän veikkasi vaan näin ja saatiinkin aika marraskuun puoleen väliin uuteen tutkimukseen.
Pääsen kaavintaan vasta tänään... Olo on hatara ja heikko eikä tuo ulkona mylläävä lumisade saa mieltä nousemaan. Tiedättekös, olo on kuin olisi tulossa äidiksi mutta siltikään ei? Masussa ei kasva vauvaa mutta raskausoireet jatkuu. Pitää varmaan koittaa hyväksyä se että tämä saattaa viedä vuosia ennenkun saan syliini tuhisevan paketin.

Voikaa hyvin.

Justiina

 

[miima84]

voi justiinaa! tiedän kyllä tunteen, kun kerta toisensa jälkeen näkee ruudussa vain "tyhjää". niin pelkäsin myös jokaisessa ultrassa tämän raskauden alkupuolella. kahden keskenmenon jälkeen sain yksityiseltä keltarauhas hormoonia jota käytin ensimmäiset 12 viikkoa. synnytys ei sinänsä jännitä. mutta mietityttää kuitenkin. esikoisesta, kun ei tienny mihin sitä joutuu(vaikka olikin helppo). pieneksi lohdutukseksi se, että meillä meni 3 vuotta,ennen kuin päästiin tähän tilanteeseen. vaikka ei se helppoa ole ollutkaan, kun kaverit on tehny jo kaksikin lasta siinä ajassa. olisin kyllä ollut onnellinen yhdest'kin lapsesta, mutta oli vaan niin suuri halu saada toinen. jaksamisia kaikille!

 

[J-R]

Voi Justiina,mä en kyllä nyt sano mitään, rutistan sua vaan.

 

[J-R]

ps. Justiina, tule tuonne keskenmenon jälkeen haaveilevien ketjuun kun tuntuu että taas jaksat ja tutkimukset etenevät..

 

[Heet]

Takana 2 tuulimunaraskautta 09/08 ja 01/09. Nyt vko7+5 ja kävin eilen ultrassa, jossa sikiö mutta pienempi kuin viikot osoittaa, eli 3 mm. Pelottaa tietysti että kehitys on loppunut. Lapsia ei meillä ennestään ole.

 

[J-R]

Tervetuloa palstalle Heet. Olet varmasti kauhuissasi, että taasko se pitää läpikäydä uudelleen. Koita jaksaa uskoa, että raskaana kunnes toisin todetaan. Milloin menet uudelleen ultraan? Epätietoisuus on melkein kaikkein pahinta. Lohtuhalaus.

Täällä vielä 10 päivää ekaan ultraan...eikä sen odotus helpotu vaikka päivät vähenevät. Tosin tänään on ollut hyvä päivä, kun nyt illalla on ollut huono olo. Pistää miettimään, että jospa siellä onkin joku. Kaipa se iltapahoinvointi kertoo samaa asiaa kuin aamupahoinvointi =)

Unia naiset! Aion nyt lepuuttaa aivojani katsomalla mentalistia.

T: J-R, rv 6+0 (kunnes toisin todetaan)

 

[Katsu*]

Moikka!
Eli takana kaksi keskenmenoa.12/07 ja 11/08,ensimmäinen oli spontaani keskenmeno ja toinen kohdunulkoinen raskaus.Tällä hetkellä olen raskausviikolla 25+3.Ja vasta rakenneultran jälkeen on pelko helpottanut sen verran että uskalsin ostaa kirpparilta vähän vauvalle jotain.Kuulema pitäisi helpottaa kun on mennyt niistä viikoista ylitse jolloin keskenmeot on sattuneet.Neuvolatädin mukaan.Mutta ehkä minulla on vielä pelko lapsen terveydestä ollut koska esikoisellani on hieman ongelmia terveyden kanssa.
Laskettuaika minulla siis 18.1.2010.

 

[Anu-77]

Hei taas!
Hirveitä juttuja teille sattunut, etenkin sulle Justiina.
Ite tulin raskaaksi heti keskenmenon jälkeen, ei tullu edes menkkoja välissä. En osaa yhtään sanoa, miten olisin reagoinu tai miten reagoin jos tää nyt menee kesken. Oon hirvee pessimisti, joskus tuntuu etten enää yritä lasta koskaan tehdäkään, ku tuntu niin kauheelta olla "hautausmaa", mutta toisinaan taas ajattelen, että yritän vaihdevuosiin asti ja kestän vaikka sata keskenmenoa että saan rauhan siitä että olen ainakin yrittänyt.
Mulla siis diagnosoitu kaikennäköstä "lisääntymisteknisesti haastavaa", mutta ikään kuin kohtaloa ivaten olen kuitenkin raskautunut suht helposti. Keskenmenon jälkeen luulin pitkään että nyt mulle iski vielä joku kauhee hormonihäiriö, ku menkkoja ei kuulunu. Mulla oli lääkärin lähete keskussairaalaan myooman jatkotutkimuksiin ja aika piti varata menkkojen jälkeiselle viikolle. Odotin ja odotin ja soitin sitte ajanvaraukseen itkua tuhertaen ja kysyin pääsenkö ollenkaan ku ei oo menkkoja tullu. Kysyivät oonko tehny raskaustestin. Tein testin vaan siks, että ottaisivat mut sairaalassa vakavammin, ja meinasin lentää selälleni ku kaks viivaa lävähti tikkuun saman tien. Ensimmäinen ajatus oli: onneks on vielä kesälomaa jäljellä niin ehtii mennä kesken ennen ku työt alkaa... (Mun keskenmeno alkoi sillon julkisella paikalla)
Nyt vasta kun raskaus alkaa pikku hiljaa näkyä on pahin pessimismi menny ohi ja nyt kun oikeestaan kaikki mun läheiset suurin piirtein tietää tästä, niin saavat sitten kuulla keskenmenostakin, jos se sitten tapahtuu.
Neuvolasta kyllä sanottiin, ettei tollanen stressaaminen oo tervettä ja ehdottivat pelkopolilla käyntiä, siellä kuulemma käy tosi paljon keskenmenoa pelkääviä naisia

 

[J-R]

Moikkaus Katsu, tervetuloa joukkoon. Toivottavasti mäkin pääsen yhtä pitkälle kun te Anun kanssa. Mun mielestä keskenmenossa yks pahimmista asioista on se, että se varjostaa myöhempää/myöhempiä raskauksia. Pakko taistella sitä hirveää epätoivoa vastaan. Mutta muistetaan nyt, että ne on hurjan sitkeitä ne pienet ihmisentaimet! Mitä sillä voittaa, jos ei anna itsensä edes pikkuisen haaveilla tai ehkä jopa ostaa jotain vauvalle, niinkuin Katsu on nyt rohjennut tehdä?

Mulla on tänään vasta 6+1, eikä hajuakaan siitä, asustaako mun masussa tosiaan joku. Viikon päästä maanantaina on ultra. Mä en niinkään pelkää sitä uutista sinällään, mutta tilanne kauhistuttaa mua; maata siinä pedillä katsomassa kun lääkäri epätoivoisesti etsii sykettä kunnes sen ilme valahtaa. Me ollaan tehty miehen kanssa "selviytymissuunitelma" eli mitä me tehdään jos uutiset onkin huonoja. Samanlaista romahdusta ei sitten ehkä tule kun ekalla kerralla.

Mulla on nyt vaan jostain syystä kumman luottavainen olo. Pari viikkoa sitten pelotti paaaljon enemmän. Vessaramppaukset on ohi, ja ajattelen että joka päivä on voitto sinänsä. Neuvolaan en ole vielä soittanut, eipä tuolla niin kiirettä. Katellaan sitten ultran jälkeen. Kiinnostaisi tietää muiltakin jotka on jo pidemmällä, etä milloin aloitte uskoa siihen, että vauva sieltä on syliin tulossa?

Ilona ja Tiitu-tii, mitä kuuluu. Tulkaa moikkaamaan ja tuokaa toivoa tähän ketjuun =)

Viikonloppuja,

J-R

 

[J-R]

ps. Anulle vielä. On jo todennäköisempää etä kaikki menee hyvin! Hae vaan keskusteluapua jos siltä tuntuu. Ja ehkä voisit aktiivisesti etsiä niitä asioita/ajatuksia, joiden parissa kykenet rentoutumaan. Sä voit myös jo silitellä sun masua (vauvaa), ja jutella sille. Myönteiset ajatukset (vaikka vauvan huoneen suunnittelu, nimen miettiminen, ulkonäön arvauuttelu tms. ) ja haaveet helpottaa stressiä. Sä olet vauvan koti ja kasvualusta, pidä itsestäs huolta. Näitä nyt vaan mulle tuli mieleen, koska itse yritän kaikin mahdollisin keinoin pysyä rauhallisena ja estää stressihormonihyökkäystä =).

 

[Katsu*]

Vinkki pelon ja stressin helpotukseen.Itse olen kuunnellut erilaisia rentoutuslevyjä jotka ovat tarkoitettu juuri syvään rentoutumiseen ja suunnattu erityisesti odottaville äideille.
Meilläkin päin on nykyään pelkopoli jota minulle jo tarjottiin neuvolasta koska sanoin pelkääväni enemmän tätä uutta synnytystä kuin ensimmäistä.Sen takia koska se ensimmäinen synnytys oli vaikea.Varmasti siellä samalla voisi puhua näistä keskenmeno asioista.Lupasin vasta miettiä asiaa.Sinne kuulema pitäisi mennä ajoissa eikä juuri ennen synnytystä.

 

[J-R]

Hyvä neuvo Katsu, mäkin voisin harjoitella rentouslevyjen kanssa. Olen itse "aktiivisempi rentoutuja", eli joko luen tai katson tv:tä. Mikäli esim. vain lenkkeilen tai kuuntelen musiikkia, lähtevät ajatukseni askartelemaan ongelmien pariin =) On vaikeaa olla "tekemättä mitään".

Pelkopolilta voi saada apua! Jos jotakuta mietityttää, voihan sinne varata ajan ja katsoa voisiko saada tukea sieltä.

Mulla on ollut nyt ehkä kolme päivää huono olo. Siis huonompi kuin ekassa raskaudessa, ja pidän sitä hyvänä merkkinä. Muita oloja mulla ei ole, paitsi loputon kyllästyminen tähän epätietoiseen tilanteeseen. Viikko vielä ultraan. Osa keskenmenosta tienneistä ihmisistä kyselee kuulumisia, ja tuntuu kurjalta olla kertomatta totuutta. Kerrotaan sitten iloisia uutisia jos niitä tulee.

Mitäs muille kuuluu?

Talvirenkaat alle naiset, lunta tulossa!

T: J-R, rv6+3

 

[Justiina B]

Moikka. Täällä kärvistellään nyt sitten mahdottoman tulehduksen parissa... Kaavinnan jälkeisenä aamuna alkoi tuntua aivan valtavaa kipua joten soitin päivystyskeen ja menin sitten melkein heti. Tai siis mies mut vie... Kohtuun iskenyt tulehdus ilmeisesti kaavinnassa käytetyissä instrumenteissa ollut jotain sairaalapöpöä... Uskomatonta miten näin voi käydä! Nyt on sitten antibiootteja vielä viikon ajan kuurina. Kipu on hellittänyt perjantaina jo mutta vieläkin tosi arka. ja kun muutenkin tuon km jälkeen ollut ihan heikkona. Mutta taaperretaas eteenpäin. Marraskuisia tutkimuksia odotellessa. Huoh, miks näin pitkä aika?
Jaksuja teille kaikille.

Justiina

 

[Tiitu-tii]

Hei ja teveisiä etelän auringosta ja lämmöstä.
Teki todella hyvää saada vähän aurinkoenergiaa ja nyt uskoinkin olevani intoa ja jaksamista täynnä palattuani töihin aamulla. Mutta veto on täysin veks. Tosin syy ei liene ainoastaan raskaudessa, vaan myös siinä, että nuorimmaiseen iski jokin pöpö eilen ja yö meni lähinnä valvoessa ja poikaa rauhoitellessa. Väsyttää siis ihan älyttömästi. Onneksi tuo pöpö ei kuitenkaan iskenyt lomalla, vaan vasta kotiin saavuttuamme.

Justiina: paljon voimia sinulle! Todella ikäviä uutisia - ja vielä tuo tulehdus kaiken pahan päälle! Ei kiva!
Muillekin paljon voimia ja jaksamista!

Itse juuri huomasin, että mulla on ensimmäinen neuvola ensi viikolla. Herrajestas kun aika menee nopeasti!

Tsemppiä!