Keskeytykseen vai ei

[Pää hajoaa]

Olen 24-vuotias opiskelija, opintoja on jäljellä vielä pari vuotta. Erosin poikaystävästäni puoli vuotta sitten kun paljastui, että hän oli ollut minulle pitkään uskoton. Kävi kuitenkin niin kuukausi takaperin että yksi asia johti toiseen ja menimme meille yöksi. Seuraavana päivänä käytin jälkiehkäisyä, mutta kas - kaksi viikkoa sitten tein raskaustestin ja plussaahan se näytti. Järkytys oli valtava.

Nyt on suuri päätös edessä ja tuntuu, että pääni hajoaa sitä miettiessä. En koe olevani valmis äidiksi. Vauvat ovat "ihan kivoja" mutta en osaa ajatella itseäni täyspäiväiseen vastuuseen pienestä nyytistä. Miehelle kerrottuani hän oli ensin sitä mieltä, että tukee minua mitä sitten ikinä päätinkin, mutta nyt kahden viikon kuluttua hän haluaakin pitää vauvan. Itse en ole niinkään varma. Mies tuntuu nyt hyvin tuomitsevalta asian suhteen. Olen varannut jo ajan lääkäriin, joka on huomenna. Siellä päätös on viimeistään tehtävä.

Tuntuu että on aivan päivästä kiinni miten asiaan suhtaudun. En halua aborttia mutta en voi sanoa haluavani lastakaan. Yksinhuoltajaksi jääminen pelottaa. Mies ehkä haluaa lasta nyt, mutta luottamukseni häneen menneiden tapahtumien takia on heikkoa. Mitä jos hän muuttaa mielensä?

Opiskelut voisi tietysti laittaa jäähylle vähäksi aikaa, taloudellisestikin tulisin todennäköisesti toimeen ja eihän tässä mistään teiniäitiydestä ole enää tässä vaiheessa kysymys. Silti epäilykset itsestäni äitinä ovat valtaisat. Pärjäisinkö? Mitä jos vauva olisikin sairas? Olen toisinaan varsin lyhytjänteinen, ajattelen itsekkäästi ja olen elänyt yksiössä omilla ehdoillani viimeiset 5 vuotta ja nauttinut siitä.

Toinen puoli asiassa on kuitenkin se, että huolimatta kaikista järkisyistä alkion pakottaminen ulos tuntuu pahalta. Minun tehtävänihän on suojella sitä. Mutta onko suojelua synnyttää se tähän maailmaan jos tunnen olevani kelpaamaton äidiksi? Itse olen syntynyt alkoholistiperheeseen ja tiedän miltä tuntuu kun vanhemmat eivät ole läsnä.

Tällaisia threadeja on tällä palstalla varmasti jo ollut useita, mutta tuntui että oli pakko saada purkaa ajatuksia ennen suurta huomista päivää. Vastata saa jos jaksaa, mutta oma päätöksenihän tämä loppupeleissä on.

 

[joskus samassa til.isä]

tee omat ratkaisut koska sinun se vastuu kannetava, teen siis kummin vaan se vahvistaa ja kasvataa henkisesti.ja kumpikin päätös vaikutaa sinun elämään..ja jos päädyt et pidät lapsen ajattele oot 44v niin se 20v..aika kuluu nopiaan ja joskus tulee työ onko se silloin helpompaa,sä siis joudut päätämään suuresta asiasta; mieti tarkaan.

 

[Isyys ei ole sama kuin yksiavioisuus]

Mies haluaa lapsen. Kyse on siitä haluatko sinäkin. Ei voi tietää oletteko tulevaisuudessa yhdessä. Tuntuu, että kuvittelet että kun mies sanoo haluavansa pitää lapsen, hän haluaa myös tulevaisuuden vain sinun kanssasi. Onko hän sanonut niin?

Tarkoitan että se, että hän haluaa olla isä tälle lapselle, ei todellakaan välttämättä tarkoita että hän haluaa sitoutua vain sinuun naisena. Hän voi olla täysin hyvä isä vaikka ette enää olisikaan yhdessä. Jos pidät lapsen, et voi vaatia että hän sitoutuu vain sinuun ellei hän sitä itse halua. Isä voi olla etäisänäkin.

 

[Pää hajoaa]

Mies nimenomaan haluaa palata takaisin yhteen. Minä olin se joka jätti hänet kun pettäminen tuli ilmi. Minä sen sijaan en tiedä, haluanko palata yhteen, sillä hän teki minua kohtaan todella törkeitä asioita, katuipa hän niitä kuinka paljon tahansa. En usko että vauva korjaa automaattisesti ongelmia välillämme, päin vastoin. En luota häneen enkä tiedä mitä pitäisi tapahtua, että se asia muuttuisi. Tunteita minulla on yhä häntä kohtaan, kaikesta huolimatta.

 

[vauva ja lapsi on lahja =)]

en osaa muuta sanoa, kuin että en tunne ketään joka olisi katunut lapsen pitämistä....

on tuttuja jotka ovat aborttiin päätyneet ja ovat tyytväisiä päätökseensä, mutta tosiaan kukaan tuttu, tutun tuttu ole sanonut katuvansa "vahinkolapsen! synnyttämistä ja pitämistä

tsemppiä päätökseesi!

 

[Minä 5 vuotta sitten..]

Niinkuin itsekin sanoit, päätös on omasi. Et tosiaankaan ole mikään teiniäiti enää, mutta siitä huolimatta lapsi on valtava elämänmuutos.

Miehesi voi olla halukas olemaan isä vaikka ette olisikaan yhdessä, mutta ainakin alkuvaiheessa pienen lapsen kanssa päävastuu on sinulle (esim. jos imetät, lapsi ei voi olla kovinkaan pitkiä aikoja muualla ja joudutte siis väkisinkin olemaan paljon miehen kanssa tekemisissä..)

Olen itse ollut aikoinani samanlaisessa tilantessa, tyttäreni on nyt 5-vuotias. Olen yksinhuoltaja, isä tapaa tyttöä kyllä suhteellisen paljonkin ja viettää loma-aikoja ja viikonloppuja hänellä. Päävastuu on kuitenkin minulla, mies asuu toisella puolella Suomea ja on välillä ulkomailla töissä, joten yksinhuoltajuuteen päädyttiin sen takia. En ole koskaan ajatellut että katuisin sitä että päätin pitää lapsen, mutta rehellisesti olen sitä mieltä että välillä elämä voisi olla helpompaa ilman. Riippuu tietenkin omasta lähipiiristäsi ja lapen isästä, mutta yksin on oikeasti rankkaa aina välillä. Kaikesta huolimatta en vaihtaisi päivääkään enkä tekisi toisin jos päättäisin tämän kokemuksen perusteella miten menetellä. En tosiaankaan kokenut itsekään olevani valmis äidiksi enkä edes hirveästi pitänyt lapsista, mutta siinä vaiheessa kun saa sen oman pikkuisen syliinsä ei voi sanoin kuvata mitä tuntee. Silloin kun tuo lapsi tulee suunnittelematta ja yllätyksenä ei ole välttämättä ollut tarvetta koskaan ajatella omaa äitiyttä...

Joka tapauksessa, tsemppiä miten ikinä sitten teetkin, ja tule ihmeessä kertomaan tännekin. Päätit kummin tahansa, kyse on sinun elämästäsi, ei esim. exäsi mielipiteestä. Hän ei ole se kuka on raskaana tai synnyttää lapsen mikäli sen päätät pitää, eikä hän myöskään valvo niitä loputtomia öitä itkuisen vauvan kanssa...

 

[ei vahinkopanoja]

hassua että et voi antaa anteeksi hänen juoksujaan vieraissa, mutta sänkyyn olit valmis taasen menemään. ja ainahan sitten käy just noin. minusta abortti on väärin, mielestäni tulevalla lapsella on oikeus elää. eikös omista teoista kuulu kantaa vastuu, sinulla on vastuu huolehtia vauvasta koska olet hänet aikaiseksi saanut. tuollaisella miehellä tosin et tee mitään, johan se heiluttelee kullia toisessa värkissä kun lapsi on maailmaan saatu mutta lapsi on se tärkein sinulle, löydät varmaan hyvän isäpuolen. miehestä en sinuna perustaisi enää yhtään, mutta ajattele lastasi.

 

[edellinen äiti]

niin, ja toivottavasti saat nähdä vauvan sykkeen ultrassa ennen mahdollista tyhjennystä, niin mieli voi kummasti muuttua... moni päättääkin pitää lapsensa kun näkee sydämen sykkeen eikä pysty sen jälkeen aborttiin.

 

[joopasjooo]

niin, ja toivottavasti saat nähdä vauvan sykkeen ultrassa ennen mahdollista tyhjennystä, niin mieli voi kummasti muuttua... moni päättääkin pitää lapsensa kun näkee sydämen sykkeen eikä pysty sen jälkeen aborttiin.

Jep, ja sen seurauksena sitten huostaanotto-/lastensuojelutilastot on mitä on... Jotkut päätökset kannattaa tehdä järkiperustein eikä tehdä lapsia, jos siihen ei ole edellytyksiä. Enkä tällä nyt tarkoita, että ap:n pitäisi raskaus keskeyttää, jos siltä ei tunnu. Ihan yleisesti vain heitin.

 

[abortoija]

Itse tein aikoinaan abortin siitä syystä että tuleva isä oli sellainen jonka kanssa en olisi voinut kuvitellakaan voivani kasvattaa lasta. Vaikka olisimme eronneet niin silti lapsen isä olisi halunut olla mukana kuvioissa eli olisin ollut tekemisissä hänen kanssa ainakin niin kauan kunnes lapsi täyttäisi 18v. Sen enempää en silloisen isäehdokkaan huonoja puolia ala vuodattamaan mutta oma tuntemus siitä että en voi tämän henkilön kanssa antaa lapselleni elämää, oli painavin syy päätyä keskeytykseen.

Alkuperäisenä miettisin tulevaisuutta miten te vanhempina hoidatte lapsenne, huolimatta siitä oletteko yhdessä vai ette. Jos haluatte yhdessä olla vanhempia lapsellenne ja pystytte edes siedettävään yhteistyöhön niin ryhtykää Kaikista opiskelukuvioista ja mahdollisesta yksinhuoltajuudestakin varmasti selviät!

Aurinkoisia kesäpäiviä.

 

[Mieti näitäkin]

Jos pidät lapsen, olet ikuisesti sitoutunut lapsen isään. Hän tulee olemaan mukana koko loppuelämäsi, halusit tai et, tai oli sinulla uusi kumppani tai ei. Kaikki tärkeät hetket, synttärit, joulut jne hän on oikeutettu jakamaan lapsensa kanssa yhtä lailla kuin sinäkin. Joten harkitse tosi tarkkaan, oletko valmis siihen. Miehet, jotka tekee törkeitä juttuja kumppanilleen, ei KOSKAAN ole parantaneet käytöstään lapsen synnyttyä, vaan päin vastoin, nainehnhan on silloin tosi herkkä ja helppo kaikenlaiselle kiusanteolle, varsinkin lapsen kautta.

Pyydä lääkäriä näyttämään, millainen alkio on tällä hetkellä. Ei mitään piirroksia, vaan kunnon valokuva ja oikeat mitat. Huomaat, ettei se vielä muistuta yhtään mitään. Sekin voi helpottaa päätöstä, kun hoksaat että vaikka ajattelisit alkiota jo vauvana, se ei vielä ole vauva.

Onnea matkaan kuitenkin, teit minkä päätöksen tahansa, kyllä yksinkin lapsen kanssa selviät!